IRC-Galleria

Minussa asuu pieni perwo. Kyttäri.

Tunnen suunnatonta myötähäpeää kun wannab(e)et haluavat Suomen seuraavaksi, kenties suurimmaksi Idoliksi. Tyrkyt julkisuudenkipeät lapset, jotka sormet vapisten ja posket punaisina kirmaavat helpon unelman perässä.

Ja minä katselen. Kiiluvin silmin, ahmin virheitä, puren peiton kulmaa ja nauran pirun sarvet esillä toisten onnettomille yrityksille nousta kalifiksi kalifin paikalle.

Eikä sillä ole vittuakaan väliä, etten minä tiedä musiikista mitään. En vaikka se tulisi ja löisi patongilla päähän. Mutta minä tiedän mistä minä pidän. Mikä minusta kuulostaa hyvälle. Ja ilmeisesti se on pirun paljon enemmän kuin monelle noista.

On hyvä, että on unelmia. On hyvä, että niitä jahtaa ja haluaa niitä toteuttaa. Mutta eikö joku jossain, joku televisiojumala voisi jo synnyttää sellaisen musiikkiohjelmaformaatin, jossa joku oikeasti kuulostaisi hyvälle, tai eikö sinne voitaisi palkata kunnon äänimiehiä luomaan edes kunnon valhe, illuusio siitä, että joku Suomessa osaa laulaa?

Armahtakaa minut.

Mainostauko loppuu.