Koko alkava vuosi on ollut yhtä henkistä turpaansaantia.
Ilmeisesti kohtalo vie juuri sinne minne pitääkin,
ja minun on vain annettava periksi. Otettava oppia niistä virheistä,
joita on tullut tehtyä, ja korjattava ne. Opittava läksyni.
Kun vain joku ensin kertoisi mikä se on.
Tällä hetkellä minulla itselläni ei nähkääs ole
mitään vitun aavistustakaan koko asiasta.
Selviääkö kaikki?
Varmasti. Tottakai.
Millon...? Se onkin jo ihan toinen kysymys.
***
Tänään voisi tehdä mieli vaikka vetää pää täyteen.
Ei se helpottaisi, ei olisi edes hyvä idea. Mutta luojani,
nyt se voisi kuitenkin tehdä ihan hyvää.