No niin.
Joskus on hyvä ryypätä ne surut pois, olla hetken aikaa maailman tavoittamattomissa, ilkeä ja vittumainen ämmä, naljailla ja kettuilla - ja nauraa.
Puhdistushumala?
Absofuckinglutely.
Nyt vain se ei oikein onnistunut.
Ei niin ettei olisi ollut hauskaa, mutta kaikkea sitä patoutunutta surua ei saatu kerralla itkettyä ja naurettua pois. Olen pahoillani ystäväiseni. Minä luulin, että tämä auttaisi. Sen olisi pitänyt auttaa. Kenties sinun polkusi vain kestää vielä... Vie minne sen kuuluukin. Ja kun seuraavan kerran tulee tällainen tilanne, minä istutan sinut alas ja juotan sitä vitun caipiroskaa niin että sinä suret ne surusi kerralla pois. Se tekisi sinulle ihan hyvää.
Iloa ja valoa...
Sinullekin.
*hymy*