IRC-Galleria

Minä olen huolella ja suurella rakkaudella rakentanut tänä kesänä parvekkeesta keidasta. Miljoonakellot, mustasilmäsusannat ja hajuherneet ovat löytäneet omat paikkansa keltaisten mattojen ja tuolien keskeltä. Sinne menee aamusta ensimmäiseksi nauttimaan heräämisestä uuteen päivään, ja siellä viettää illalla viimoiset hetket ennen unta. Kesä... Ihana aika, jota on odottanut kuin kuuta nousevaa. Mieletön fiilis, vaikka alkupuoli alkaneesta kesästä onkin kulunut lähinnä sateen ropinaa kuunnellen.

Muutama asiakin on selvinnyt. Ei sellaisia maailmaa muuttavia asioita, vaan pieniä ja minulle tärkeitä. Kuten se, että minulla on jokseenkin dominoiva luonne, hankala muidenkin mielestä, ja kenties piirun verran liian suorasukainen. Toisekseen minusta ei kyllä koskaan saisi hiljaista puurtajaa joka haarukan ja veitsen kanssa porautuisi vaikka tiiliskiveen omassa ylhäässä yksinäisyydessään. Minä sanon jos asiat menevät huonosti, toimin ja vaadin itseltä ja muilta paljon. Ainakin niiltä kenellä siihen on potentiaalia. Kaikissa ei ole, valitettavasti. Parhaalla ystävättärelläni ja minulla on tapana puhua ihmisistä, jotka ovat turhaa tilantäytteenäkin, ja tällaisia ihmisiä on suhteellisen paljon maailmassa. Mene sitten ja tiedä miksi, mutta näin vain on. Ihmisiä, jotka kanonisoivat itsestään oman elämänsä marttyyrin ja hakevat sympatiaa muilta peittääkseen oman huonon omatuntonsa. Vampyyreitä, jotka imevät läheisiltään voimat ja ajan, energian, koska ovat pohjattomia kaivoja. Mikään ei koskaan riitä, ja vaikka tuomiopäivään saakka sinä seisoisit käsi ojossa auttamassa heitä, ei mikään koskaan muuttuisi, koska siihen omaan kurjuuteensa on liian helppo rakastua. Siinä on liian helppo velloa, olla paha ja syntinen ja hakea turvaa muilta. Toinen asia sitten on jaksaako tuollaisia ihmisiä. Jokaisen elämässä niitä varmaan on, minunkin, mutta pitemmän päälle minä en heitä jaksa. En koska ei tarvitse, eikä minulla ole aikaa buustata heidän kurjaa oloaan olemalla laastari. Jos haava ihmisen sisässä on märkä, avoin ei se laastari auta. Se mätä on valutettava pois, korjattava ja parannettava, ja siihen ei kykene kuin ihminen itse. Loppujen lopuksi.

Nyt paistaa aurinko ja olisi taas kamalasti tekemistä. Hauskaa, ja pirun paljon mielekkäämpää kuin istua kotona tuhlaamassa aikaa typeriin pieniin asioihin. Ulkona on kesä, ajatelkaa ihmiset.. kesä! Siitä pitää nauttia. Ja unohtaa hetkeksi kaikki muu.

Seuraavaan kertaan taas sitten....