http://www.sey.fi/elaintieto/kissakesaksi.html
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=3038&deptid=124&languageid=3&NEWS=1
http://ksesy.fi/news_show?id=92&l=1
Eilen käytiin paikallisessa löytöeläinkodissa (Kaukana se on kodinomaisesta tunnelmasta, mutta ajatus on hyvä.. Se onkin sitten eri asia riittääkö se vai ei...) ja vietiin samalla sinne orpokissoille ruokaa ja leluja. Sydän siinä särkyi, taas kerran, kun häkit ovat täynnä pieniä kissoja, emoja ja pentuja ja yksinäisiä kolleja, joita kukaan ei halua, kukaan ei rakasta, ja jos hyvin käy, ne eivät päädy enkelipiikille vaan jonkun kotiin jossa ne rakastetaan rusinoiksi. Mutta usein ei käy hyvin. Liian usein.
Täällä Lappeenrannassa on taas kesäkissa- ja kulkukissaongelma. Niitä poimitaan teiden varsilta, Linnoituksesta, milloin mistäkin. 70:stä kissasta 4 oli löytänyt kodin. Aika pieni luku. Ihan liian pieni. Onko se niin vitun vaikeaa rakastaa lemmikkiään sittenkin kun se ei enää ole pieni ja pyöreä vaan alkaa kasvaa aikuiseksi? Onko se niin vaikeaa leikata kissa ettei se tee vahinkopentuja ja onko se TOSIAAN niin ylitsepääsemättömän vaikeaa pitää se kissa siellä sisällä?? Ei sen kuulu kulkea vapaana ulkona, sanoo joku maalaisjuntti mitä muuta tahansa. Kissan älykkyys vastaa kolmivuotiaan lapsen älykkyyttä, eikä sitäkään jätetä yksin ulos tai anneta mennä ilman valvontaa tien yli. Mikä vittu ihmisiä vaivaa??? Nykyisin on kyllä rahaa ostaa tonnin kännykät ja tietokoneet, laittaa helposti auton erikoistulppiin sata euroa, mutta rahaa ei ole tehdä kissalle ulkotarhausta.
Tyhmyys ei ole sallittua. Julmuuskaan ei. Ja julmaahan tuo on, ajattelemattomuus ja tunteettomuus. Joskus tuntuu että siellä saunan takana olisi aika monelle ihmiselle tilaa.