IRC-Galleria

Noviisius
Et tunne ketään, eikä kukaan tunne sinua. Katselet ulkopuolisena miten kaikki päästelevät näytölle toinen toistaan hauskempia letkauksia, joista et ymmärrä yhtään mitään. Kanavalla päivittäin notkuvat ihmiset halittelevat, pusittelevat ja puristelevat toisiaan
mennen tullen (ja yleensä siinä välissäkin), ja puhuvat kieltä joka näyttäisi olevan sekoitus karjalan murretta ja satunnaisia
onomatopoeettisia äännähdyksiä. Suurin osa keskustelijoista tuntuu nojaavan yhteen näppäimiston kirjaimeen vähintään 15 sekuntia kerrallaan.

Miten siis toimit? Yrität epätoivoisesti päästä selvyyteen mitä erilaisimmista kirjainyhdistelmistä, joita keskusteluissa käytetään, sekä ihmisistä nikkien takana. Kaikki näyttävät olevan nuoria ja kauniita, ja sinäkin haluat epätoivon vimmalla mukaan heidän
maailmaansa... tietenkin.

Aluksi sinuun suhtaudutaan nihkeästi, kunnes eniten senhetkiseen kokoonpanoon kyllästynyt (yleensä vastakkaisen sukupuolen edustaja) ottaa sinuun kontaktia. Naiset pääsevät todistetusti nopeammin etenemään sättiurallaan kuin miehet,
kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa myös tässä maailmassa. Pian kuitenkin kaikki tervehtivät sinuakin, ja olet onnellisesti
liukumassa seuraavaan vaiheeseen..

Avautumisvaihe
Yleensä tässä vaiheessa olet ihastunut johonkin vakioporukkaan kuuluvaan henkilöön. Itsetuntoasi hivelee kun muut vitsailevat kustannuksellasi, kaappisi täyttyy epäsuorista ja suorista
vihjailuista ja kysymyksistä, etkä pane sitä lainkaan pahaksesi. Joudut kertomaan elämästäsi kaiken, yleensä useaan kertaan illassa ja pikkuhiljaa tekemisistäsi ruvetaan keskustelemaan
myös silloin kun itse olet poissa.

Opit tekemään sydämiltä näyttäviä kuvioita ruudulle. Opit myös käyttämään mitä erilaisimpia kiertoilmaisuja termille rakas. Suurin osa ajastasi kuluu toisten sättäilijoiden tervehtimiseen ja hyvästelemiseen. Chat-moderaattorit tuntevat sinut nimeltä, ja sinä heidät.

Tässä vaiheessa opit myös idlaamaan. Saatat viettää tuntikausia kanavalla odottamassa ihastuksesi kohdetta, hiljaa, yksin,
tekemättä yhtään mitään. Silloin tällöin joku satunnainen ohikulkija saattaa tulla tiedustelemaan sinulta oletko botti,
vai muuten vaan seuran puutteessa. Tässä vaiheessa lojaaliutesi on korkeimmillaan: et voi kuvitellakaan puhuttelevasi muita kuin
vakioporukkaan kuuluvia henkilöitä.

Jonkin punaviinin (olet lopettanut viinan ja kaljan juomisen, koska muiden mielestä se on rahvaanomaista) huurruttaman illan jälkeen päädyt soittamaan ihastuksesi kohteelle ja tapaatte
kahden kesken. Kirjaudutte välittömästi yhteisellä nikillä (esim. JormaAnnikki) huoneeseenne, naureskelette hetken tilanteelle
kollektiivisesti, juoruatte muista kanavan käyttäjistä keskenänne ja harrastatte seksiä.

Kuitenkin yhteisösi virallinen jäsen sinusta tulee vasta silloin, kun ensi-ihastuksesi hiipuu. Kun joku muu kiinnostuu sinusta ja päädytte harrastamaan seksiä, olet vasta aidosti vakkari. Sitä ennen sinua pidetään kiinnostavana.

Yhteisöllisyys
Huomaat istuvasi koneen äärellä sättimässä vähintään 12 tuntia vuorokaudessa. Tiedät milloin yhteisösi jäsenet käyvät kaupassa, puhuvat puhelimessa tai istuvat paskalla. Tiedät miltä suurin osa heistä näyttää ja osaat myös nimetä kaikki kissat, koirat ja muut heidän omistamansa lemmikit. Olet myös tavannut heidän lähisukulaisiaan.

Enää et välttämättä tervehdi lainkaan uusia tulijoita, vaan suhtaudut heihin ystävällisen etäisesti, ja nyt sättivuosiltaan nuoremmat pitävät sinua salaperäisenä ja kiinnostavana.
Toisinaan tunnet kyllästymistä vanhoihin kuvioihin, mutta et osaa poistua huoneesta. Olet jäänyt sättiroolisi vangiksi, etkä pysty päättämään omasta ajankäytöstäsi tai elämästä
ylipäätään.

Tiedät myös kuka on harrastanut seksiä kenenkin kanssa, ja kenen kanssa kukin seuraavaksi haluaisi harrastaa seksiä. Tämän myös he tietävät sinusta. Osaat vailla minkäänlaisia
mustasukkaisuuden, omistushalun tai moraalin tuntemuksia pimpata sättivuosiltaan nuorempia tai vanhempia chattovereitasi toisilleen, vaikka olisitkin jopa seurustellut heidän kanssaan.

Olet omaksunut myös täysin oikean puheenparren, tyylit ja maneerit. Osaat laukoa ruudun täyteen kuukausia tai jopa vuosia sitten sanottuja asioita sivuavia kommentteja. Pystyt pitämään
auki useita (eri merkkisiä) selaimia samanaikaisesti ja käymään useissa paikoissa älykästä keskustelua sekä seksistä, että
seksistä. Olet osallistunut useisiin miitteihin ja suurinta osaa kanavallasi notkuvista ihmisistä näet viikottain.

Olet itse harrastanut seksiä vähintään kolmen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ja yhden samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Olet ihastunut epätoivoisesti ainakin 25 kertaa, ja sinuun on ihastuttu 3 kertaa.

Yhteisösi kanssa olet vieraillut Linnanmäellä, Korkeasaaressa, Suomenlinnassa ja muissa keskeisissä kohteissa. Olet myös käynyt jokaisen vakionaaman kotona ja ihaillut mitä
moninaisempia mitään sanomattomia maalauksia ja valokuvia. Saat vähintään kaksi kännistä puhelua yössä, mikäli et ole kanavallasi roikkumassa itsekin. Saat epilepsiakohtauksen jos
joku vakkareista ei puhu sinun kanssasi.

Jossakin vaiheessa huomaat päätyneesi tilanteeseen, jossa tiedät mitä tarkoittaa wam, rx, kign ja ty, mutta et muista omaa
sosiaaliturvatunnustasi. Tässä vaiheessa on aiheellista pitää pieni tauko ja miettiä syntyjä syviä.

Päätepiste
Nyt vietät kaiken aikasi kanavallasi Useimmiten sinulla on tylsää, mutta konpensoit sitä tehokkaasti nerokkailla lausahduksilla kuten:

13:55:22 [Isara] huoh
13:55:23 [Isara] tylsää
13:55:24 [Isara] skjdfhliasudyafaoisuf2093
13:55:24 [Isara] piupaupou
13:55:25 [Isara] joopajoo

Mielestäsi suurin osa chattaajista on kaurapuuron luonteella ja älykkyysosamäärällä varustettuja idiootteja, mutta itse olet aina vain älykkäämpi omnipotentti. Halveksut muita ja käytyjä
keskusteluja, sillä ne ovat mielestäsi merkityksetöntä höpöhöpöä. Kutsut usein kanssasättääjiäsi karjaksi. Enää et myöskään tajua mitä ihmettä näit ensimmäisessä
ihastuksessasi, varsinkin kun hän meni yhteen Jorman tai Maijan kanssa, joita kumpaakaan et tietenkään voi enää sietää. Kaikki uudet tulijatkin pimpataan yleensä jollekin muulle, sillä huhu siitä, että käytät masennuslääkkeitä on levinnyt ympäri sättiä kulovalkean lailla. Pian huomaat myös olevasi kymmeniä vuosia keskustelukumppaneitasi vanhempi, ne joiden kanssa
aloitit, ovat joko vakiintuneet tai löytäneet uudestaan hetken kadoksissa olleen elämänsä. Samaan aikaan kotonasi ravaa epämääräistä porukkaa, ihmisiä jotka ovat yleensä juovuksissa
tai ainakin viinan tarpeessa. Näitä ihmisiä et itse haluaisi nähdä, mutta koska olet kerran heidät kutsunut, ne tulevat aina uudestaan.. ja uudestaan.. ja uudestaan.

Päätät siis lopettaa huomenna, viikon kuluttua tai
vuodenvaihteessa, mutta siitä huolimatta roikut päivästä toiseen koneella. Et halua hakea apua, koska sinussa ei tietenkään ole mitään vikaa.

Ratkaisu
Vaipuminen epätoivoon on kuitenkin turhaa, kokenut sättääjä voi löytää useitakin käyttökelpoisia keinoja piristää kulahtanutta
arkeaan. Ratkaisuista huonoin on ehdottomasti chatpaasto, sillä se ei kestä yleensä tarpeeksi pitkään, eikä muut kuitenkaan arvosta paastoasi niin paljon kuin luulet, vaan jättävät surutta
huomioimatta käyntikortissasi mainostamasi faktan ja unohtavat sinut (yllättävän nopeasti).

Hyviä vaihtoehtoja on onneksi muitakin. Paras kaikista lienee olla salaperäinen ”en tapaa ketään, koska asun Kemijärvellä” –ilmestys, mutta jos olet todistettavasti pitänyt samassa
asunnossa pääkaupunkiseudulla pileet sättiystävillesi useammin kuin yhden kerran, et luultavimmin pysty enää käyttämään tätä keinoa.

Hyvä vaihtoehto on luoda lisää aliaksia. Näin saatat päätyä tilanteeseen, jossa voit eri ilmentymilläsi päästä osalliseksi kaikkien maailman sättiyhteisöjen sisäpiireihin. Jossain
vaiheessa aika ja muut resurssit kuitenkin loppuvat kesken, eli kannattaa valita muutamia, teemoiltaan täysin poikkeavia yhteisöjä. Erityisen mielenkiintoiseksi elämä aliaksiesi kanssa menee, jos vaihdat niiden avulla myös ikääsi, sukupuoltasi ja mahdollisuuksien mukaan myös ajatusmaailmaasi. Jännitystä lisää myös kiinni jäämisen pelko (saatat yllättyä miten moni
harrastaa tätä jo nyt, ja tunnistaa rikostoverinsa). Helpoin vaihtoehto on jatkaa samaan malliin kuin aikaisemmin. Saattaa olla, että sillä tiellä menetät viimeisetkin IRL-ystäväsi, opiskelupaikkasi, suhteesi naapureihin ja sukulaisiin, mutta kaupan päälle saat varmasti mainetta ja kunniaa, kauniita naisia ja miehiä, mahdollisuuden harrastaa mielenkiintoisia ja
älykkäitä keskusteluja, pikkuhiljaa sinusta tulee kuuluisa ja kadehdittu, ihailtu ja kunnioitettu.. niinkuin vain voi tulla yhdestä ihmisestä tuhansien samanlaisten keskellä.

Lopettaminen ei ole vaihtoehto.


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=3000000000000008&posting=22000000013359056

***

Tällainenkin löytyi netistä. Aika osuva, ja pirun totta. Niin monihan jää koukkuun nettiin, että ongelman laajuus ei ole vielä edes paljastunut kaikessa rumuudessaan. Tuolla jossain on olemassa kokonainen hukattu sukupolvi, joka elää ja hengittää netin kautta. Ihmisiä, jotka ovat syrjääntyneet elämästä ja kehittäneet itselleen nettialiaksen, jonka kautta ollaan sitä mitä haluttaisiin todellisuudessa olla, mutta mihin ei kyetä ja pystytä. Netti anonyymisuudessaan antaa jokaiselle mahdollisuuden elää varjoelämää, ja niihin varjoihin on helppo hukkua kun vuorokauden ajalla eikä paikalla ole enää mitään merkitystä. Netti elää omaa elämäänsä. Sieltä poispääsy, ja riippuvuuden tunnustaminen voi olla kova paikka. Mutta elämä on täynnä valintoja, ja se, että opettelee laittamaan sen koneen kiinni, sekin on valinta.

Vähän aikaa sitten televisiosta tuli dokumentti kotiäideistä, jotka sättäävät ja irkkaavat jopa riippuvuuteen saakka. Aika, paikka ja perhe menettää merkityksensä, kun he elävät koneen kautta kaikkea sitä mistä tuntevat jäävänsä paitsi, oli kyse sitten romantiikasta, toisen aikuisen seurasta tai nettiseksistä. Surullista mutta totta. Ihminen on itsekäs olento, eikä ole mitään surullisempaa kuin äiti joka menettää kosketuksensa normaaliin elämään.. ja lapseensa.

Lapsi on pieni niin kovin vähän aikaa, ja sienen lailla hän imee itseensä kaiken mitä ympäristössä on. Jos vanhemmat rakastavat näyttöpäätettä enemmän kuin jälkikasvuaan, ja viettävät ruudun ääressä enemmän aikaa kuin lapsensa kanssa, kasvaa lapsi tunnekylmäksi ja arpeutuu sisältä. Pahimmillaan lapsi oppii kantamaan ikuista häpeää ja surua asiasta, joka ei hänen syynsä ollut. Suomessa on vasta vähän aikaa tutkittu päihdeongelmaisten lapsia, ja sitä kuinka menneisyys vaikuttaa heihin läpi heidän elämänsä. Netti aiheuttaa pahimmillaan samanlaista riippuvuutta kuin huumeet tai alkoholi, ja tuhoaa siinä sivussa kokonaisia perheitä, lapsista puhumattakaan.

Vastuu on aina aikuisen. Aina. Jopa silloin kun sen ruudun pitää olla kiinni, että voidaan viettää yhteistä aikaa, tehdä yhteisiä juttuja, niitä pieniä, joista jää muistoja joita vaalii läpi elämänsä. Entä sitten jos noita muistoja ei lapselle kerry? Jos äiti tai isä on aina nenä ruudussa kiinni? Niinpä... Uskoisin, että seuraamuksista saamme kuulla vielä tulevaisuudessa. Eikä se ole kaunista kuunneltavaa.