IRC-Galleria

Eilen uhkailtiin talven alkamisella, ja oikeastaan sille se tuntui tänään kun oltiin Päkkänän kanssa päivälenkillä. Se kaunis syksyn ydin on selkeästi ohitettu, ja kylmä tuuli puhaltaa jo kevyemmän vaatevarustuksen läpi.

Talvi.. kirkasta valkoista ei-mitään. Kohta on sen aika. Kamala kuinka nopeasti aika kuluu. Vastahan se oli kesä ja helle. Nyt tarpotaan pimenevässä illassa ja poltetaan kynttilöitä. Varustaudutaan talvea kohti villasukin ja teevarastoin, juodaan C-vitamiiniporeita ja kaivetaan käsineitä esille.

Voi huokaus....

Toinen päivä sairaslomaa. Ja megalomaaninen tylsistyminen. Tänään tuli siivottua ja pestyä pyykkiä, ja illaksi on lainattu kauhuelokuvia ja ostettu juustopalleroita. Ainoa hyvä asia sairaslomassa on, että saa nukkua pitkään, vaikka tänäänkin tuli herättyä automaattisesti kello puoli seitsemän. Vähän aikaa meni pölmistyneenä, ja sitten otin kissan kainaloon ja valuin takaisin unten maille. Ainakin univaje tulee täyteen. Toisaalta täydellinen joutilaisuus on outo tunnetila, minä en osaa vain olla. Pitäisi siis kehittää jotain tekemistä huomisellekin....

No, nyt maksetaan laskuja ja sitten voisi mennä vielä haistelemaan ulkoilmaa. Parempi sekin kuin kasvaa horsmaa koneella. Luoja.. kuinka sitä joskus jaksoi olla näyttöpäätteen edessä suurimman osan päivästä! Niin paljon tuhlauttua aikaa! Niin paljon tuhlauttua elämää! Kaipa se palveli silloin tarkoitustaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen, tulihan siellä oltua hitusen liian kauan. Ehdottoman valitettavan surullista. Mutta sellaista se.. elämä. Ei pidä valittaa. Parempaa kohdehan sitä mennään koko ajan. Vai mitä.