IRC-Galleria

Mies tulee Naisen luo.

Ovien ali, ikkunasta.
Hiljaisena, vaativana, kiehuen sisältä.

Mies ei osaa Rakastaa vaikka rakastelisikin.
Nainen ei voi antautua pyytämättä, ehdoitta.

Nainen tarvitsee lupauksen tulevasta,
edes valheellisen.
Jotta estradi leikille olisi valmis,
vuorosanat helppoja.

Jo liian monta kertaa lausuttuja.

Kaikki niin nopeasti ohi.
Nainen vihaa, kärsii, haluaa,
Rakastaa.

Rakkaus,
se oikeuttaa niin paljoon.
Jopa hitaaseen
murhaan.

***

Julmista julmin
Mies

Ohuet huulet
paljastavat
hampaat

Kuin susi

Kirkkaan tähtitaivaan alla
hyväilee Naista

Kovin sormin,
täynnä tuskaista halua

Jäisin kosketuksin
polttaa sieluun
oman merkkinsä

Muttei halua pitää kiinni
vain omistaa

Yksi nainen ei koskaan
riitä

Alastomat kuvat
pornografisissa rukouskirjoissa
huutavat Miestä

Kuun alla
Mies kuuntelee niitä
muovisia seireenejä

Ja jatkaa matkaansa

***

Jos elämä olisi täydellistä
ja kaikissa saduissa
onnellinen loppu

Prinsessa olisi saanut pitää Sutensa,
rakastanut Petoaan kaikella sillä
varmuudella ja luottavaisuudella
jonka luonto on naiselle antanut

He olisivat pitäneet toisistaan huolta,
nuolleet puhtaaksi elämän kolhuilta
ja nukahtaneet kotikolonsa rauhassa
toistensa syliin aamua odottaen

Mutta vain harvoin,
jos koskaan,
sadut alkavat lopusta

Eikä mikään kaunis koskaan kestä
ikuisesti

Niinpä suljen satukirjan ja
lähetän sinulle ajatuksen

Ole onnellinen Suteni,
minä rakastin sinua

Joskus se ei vain riitä

Arjessa eikä sadussa

***

Alisteisia runoja rakkaudesta, joissa satujen naiset eivät ole prinsessoita vaan metsään eksyneitä punahilkkoja, jotka rakastuvat palavasilmäisiin susiin ja hengittävät vapautta kuusimetsän varjoissa?

Kenties punahilkat eivät olekaan eksyineitä vaan juosseet vapauttaan kohti sydän takoen kurkussa vain kokeakseen sen rakkauden, jonka ei ollutkaan tarkoitus päättyä hyvin. Ei onnellisia loppuja ole tarkoitettu kaikille.

Mutta silti, minussa elää romantikko. Hengittää ja voi hyvin. Kenties runojen punahilkatkin vielä kohtaavat toisenlaisia susia, tai sadut muuttuvat. Niillä on sellainen tapa. Kuka tietää.. kenties sudenkin voi kesyttää silittämällä. Kuka koskaan tietää...

Siihen saakka...

Unet jatkuvat.

Elämä, sanotaan,
sellaista se on,
elämä.
Että vuodet soljuvat, päivät,
tuntien keveät kengät.
Sellaista se on,
minussa,
niin kuin linnun siivestä revittäisiin
höyhen kerrallaan.

-Tommy Taberman-

Und ich zahle. Zahle alles.


***

Susirunot ovat alkaneet taas elää.

Pitää koota ne yhteen.
Nyt voisi olla hyvä aika siihen.

Punahilkan hetki?

***

Pure, minä pyysin, pure
minun kaulaani
sinun sielusi kuva,
näytä minulle
kuka sinä olet, piirrä
minun verelläni

Ja sen sinä teit, painoit
kuin loputtoman janoinen eläin
suusi minun kaulalleni
ja piirsit hampaillasi
siihen oman kuvasi,
Sinut

- Tommy Tabermann-


Sprich leise über die Liebe, am besten überhaupt nicht.

Komm. Beiß mich in den Hals.

Tähän tuli törmättyä viime yönä, kiitos ja kumarrus jollekin toiselle, joka tämän löysi, ja sai minut innostumaan. Ja koska asian pohtiminen jäi kesken (minkä pirun takia toisia alkaa väsyttämään kun on kivaa, mene ja tiedä.. Mutta mene minne ja tiedä mitä...) niin pitihän tämä sitten tehdä itse loppuun.

Eli Elämäni Soundtrackina:

Alkutekstit: Poison: Only Time Will Tell tai
Demons & Wizards:Seize The Day

Herääminen: Hair (musical): Good Morning, Starshine

Tavallinen päivä: Bruce Springsteen: Dancing in the Dark

Paras ystävä-kohtaus: James Blunt: Cry tai
Maria Carey: Anytime You Need A Friend

Ensimmäiset treffit: Maija Vilkkumaa: Mun Elämä tai
Placebo: Every You Every Me

Rakastuminen: The Crystals: Then He Kissed Me tai
Maria McKee: Show Me Heaven

Rakastelu-kohtaus: Tommi Läntinen: Rakkauslaulu

Riita ystävän kanssa: The Ark: This Piece Of Poetry Is Meant To Do Harm tai
Stam1na: Kadonneet Kolme Sanaa

Ero-kohtaus: James Blunt: Goodbye My Lover tai
Tori Amos: A Sorta Fairytail

Asioiden pohdinta-kohtaus: The Shirelles: Will You Still Love Me Tomorrow
tai Hair (musical): Where Do I Go?

Kaikki on hyvin-kohtaus: Bruce Springsteen: Better Days

Sydänsuru-kohtaus: Maroon 5: Through With You tai
Demons & Wizards: Down Where I Am

Hermoromahdus: Nirvana: Lithium

Vihakohtaus: Jedi Mind Tricks: Nada Cambia

Autolla ajo-kohtaus: Bruce Springsteen: Pink Cadillac tai
Cindy Lauper: I Drove All Night

Elämänopetus-kohtaus: Green Day: Time Of Your Life (Acoustic)

Takautuma menneisyyteen: Otis Redding: Stand By Me

Juhlat: Cindy Lauper: Girls Just Wanna Have Fun

Onnellinen tanssi-kohtaus: Sting: Every Breath You Take

Katumus (mietintäkohtaus): Red Hot Chili Peppers: Soul To Squeeze tai
Placebo: Every You Every Me

Pitkä ilta yksin-kohtaus: Bruce Springsteen: Tunnel Of Love tai
Bruce Springsteen: Lucky Town

Kuolema ja Lopputekstit: Carl Orff: Carmina Burana

No, tuollainen tuosta tuli. Tällä kertaa. Huomisesta tiedä kukaan, mutta nyt tuo tuntuu erittäin hyvälle. Ja se riittää. Amen sille.

Eräs minulle kautta aikain rakkaimmista tekstinpalasista on Charles Dickensin David Copperfieldin alku; "Whether I shall turn out to be the hero of my own life, or whether that station will be held
by anybody else, these pages must show. To begin my life with the beginning of my life, I record that I was born..."

Sillä on hyvä aloittaa tämäkin ajatusseulan tapainen. Jälleen kerran.

Joskus tätä tuli tehtyä oikein kunnolla. Laitettua kirjaimia toisensa perään loogiseen jonoon pisteineen ja pilkkuineen, tallennettua ajatuksia omasta elämästä, kokemuksia ja hetkiä. Kuinka se on niin kovin vaikeaa nyt?

Onko se taito jonka jossain vaiheessa menettää? Ei kykene enää irtaantumaan omasta itsestään pieneksi punaiseksi minuutiksi, edes sen ajaksi, että rivittäisi päivän tapahtumat? Milloin sitä hukkui omaan itseensä? Milloin se pääsi tapahtumaan?

Ajatukset lepattavat ympärillä kuin perhoset. Jos niihin koskee ne menettävät lentokykynsä. Ja osaisinko minä olla niin julma? Haluaisinko? Elämäni kuin perhosen siivet - vieläkin.

Puhumisen jälkeen vaikeinta on kirjoittaminen.