IRC-Galleria

"Some things are hard to give up
Some things are hard to let go
Some things are never enough
I guess I only can hope
For maybe one more chance
To try and save my soul
But love is a long road"

17.4.2007

"Well I wont back down, no I wont back down
You can stand me up at the gates of hell
But I wont back down

Gonna stand my ground, wont be turned around
And Ill keep this world from draggin me down
Gonna stand my ground and I wont back down

Hey baby, there aint no easy way out
Hey I will stand my ground
And I wont back down.

Well I know whats right, I got just one life
In a world that keeps on pushin me around
But Ill stand my ground and I wont back down"

Helvettiin ja takaisin?
- Anytime rakkaani.

"I wanna glide down over Mulholland
I wanna write her name in the sky
I wanna free fall out into nothin'"

MRS


***

Kotiteollisuus: Iankaikkinen

Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään

Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle
...ja syvemmälle

Iankaikkinen
kulkee isäntänä pelloillaan
ihmisen sielu taskussaan
ihmisen sydän rinnassaan

Kuoleman jälkeen on elämää
olen todisteena siitä
olen kuollut kerran ja toisenkin
eikä sekään riitä

Enkä minä tätä kirjoittanut
tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
ja pisarana sateessa on
yhden ihmisen rakkaus tai raivo

***

http://www.youtube.com/watch?v=VzxKBGC2QEU

***

Jotenkin mitä vanhemmaksi minä tulen, sitä rakkaampaa Kotiteollisuuden musiikista tulee. En tiedä miksi. Kaipa se on jokin noissa sanoituksissa, tai tunnelmassa, joka minuun kolahtaa. Se tietty asenne. Jokin määrittelemätön.

Musiikki on universaali kieli. Pienet asiat muodostuvat tärkeiksi kun ei tajua musiikin teorista mitään, eikä edes välitä tietää. Sitä jää kiinni pieneen hetkeen, sanoihin tai tunnelmiin, joista osa herättää tunteita, kenties muistoja menneiltä ajoilta. Jotain....

Ei tuo angstimusiikista mene. Siihen on omat kappaleensa, mutta tuo on sellaista... minunlaistani musiikkia. Ei voi mitään. Se vain kolisee tähän naisenalkuun.

***

Minä en osaa enää itkeä.

Olenko minä rikki?

Tältäkö se tuntuu kun ei enää ole mitään surtavaa
kun kyyneleet loppuu?

(Ei edes tyhjä.)

- Pidä elämä itselläsi levoton sielu. Polkuja on maailma täynnä. Seikkailuja seikkailtavaksi saakka, tarinoita kerrottavaksi. Kun maailma loppuu, näemme helvetissä. Ja puhumme kaikesta muusta kuin puhumme.

***

"Entropy is the general trend towards death and disorder in the Universe."
- Pentti Saarikoski -

Sunrise Avenue - Fairytale Gone Bad


This is the end you know
Lady, the plans we had went all wrong
We ain't nothing but fight and shout and tears

We got to a point I can't stand
I've had it to the limit; I can't be your man
I ain't more than a minute away from walking

We can't cry the pain away
We can't find a need to stay
I slowly realized there's nothing on our side

Out of my life, Out of my mind
Out of the tears that we can't deny
We need to swallow all our pride
And leave this mess behind

Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, they're bad
Tell them it's me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad

Another night and I bleed
They all make mistakes and so did we
But we did something we can never turn back right

Find a new one to fool
Leave and don't look back. I won't follow
We have nothing left. It's the end of our time

We can't cry the pain away
We can't find a need to stay
There's no more rabbits in my hat to make things right

Out of my life, Out of my mind
Out of the tears we can't deny
We need to swallow all our pride
And leave *THIS mess behind

Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, they're bad
Tell them it's me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad

***

Oikeastaan... Minulla on ihan hyvä mieli.
Hyvä niin.

Tänään on hyvä päivä,
ei kenties paras,
mutta pirun hyvä kuitenkin.

*hymy*

Jag känner en bot.
Hon heter Anna. Anna heter hon.
Och hon kan banna, banna dig så hårt.
Hon röjer upp i våran kanal.
Jag vill berätta för dig att jag känner en bot.

Jag känner en bot.
Hon heter Anna. Anna heter hon.
Och hon kan banna, banna dig så hårt.
Hon röjer upp i våran kanal.
Jag vill berätta för dig att jag känner en bot.
Som alltid vaktar alla som är här.
Och som ser till att vi blir utan besvär.
Det finns ingen take-over som lyckas.
Kom ihåg att det är jag som känner en bot.

En bot som ingen, ingen annan slår.
Och hon kan kicka utan att hon får.
Hon gör sig av med alla som spammar.
Ja ingen kan slå våran bot.

(Ready for Take Off)
(Are You Ready?)

Jag känner en bot.
Hon heter Anna. Anna heter hon.
Och hon kan banna, banna dig så hårt.
Hon röjer upp i våran kanal.
Jag vill berätta för dig att jag känner en bot.

Då kom den dagen jag inte trodde fanns.
Den satte verkligen kanalen ur balans.
Jag trodde aldrig att jag hade så fel.
Men när Anna skrev och sa.

Jag är ingen bot.
Jag är en väldigt, väldigt vacker tjej.
Som nu tyvärr är väldigt främmande för mig.
Men det finns inget som behöver förklaras.
För i mina ögon är hon alltid en bot.

Hon heter Anna. Anna heter hon.
Och hon kan banna, banna dig så hårt.
Hon röjer upp i våran kanal.
Jag vill berätta för dig att jag känner en bot.
Som alltid vaktar alla som är här.
Och som ser till att vi blir utan besvär.
Det finns ingen take-over som lyckas.
Kom ihåg att det är jag som känner en bot.

En bot som ingen, ingen annan slår.
Och hon kan kicka utan att hon får.
Hon gör sig av med alla som spammar.
Ja, ingen kan slå våran bot.

***

Hauskinta on, että Anna Karenina kissaneiti tietää milloin hänestä lauletaan. *wirn*

Kissat on niin viisaita!!!

Niin paljon kun minä rakastankin kevättä, ja minä rakastan, niin yhden jokavuotisen asian minä voisin vaihtaa pois ja se on heinänuha. Tämä on saatanallista. Suoraan sieltä ja syvältä.

ARGH!!!

Im Einklang mit dem Ursprung, im lautlosen Lied der Brise schwelgen. Die Unterdrückung beginnt jeden Moment und trifft das geistige Auge. Es gibt einen Ort in der dunkelgrünen Dichte des Waldes, an dem alle Menschen, alles Bewusstsein, alle Erfahrung zusammenkommen im Flug der Wespe, in der Dunkelheit, in den Geheimnissen der Augen des Mestizen, in der glühenden, wütenden Leidenschaft heidnischer Rituale. Alle Schreie, alles Flehen, alle Gerechtigkeit und alle Bedeutung sind sichtbar für das Göttliche in Dir, für das Göttliche in mir. Überwuchert von der Hymne menschlichen Fortschritts, von unserer Hingabe an Nerzmäntel und Krokodillederschuhe. Aber wir erinnern uns, hoffend und betend, daran, wie wir gelernt haben, Menschen zu sein. Am Anfang ist der Geist stark. Unsere Herzen sind groß. Wir glauben an Liebe, immer wieder, an die Güte gegenüber unseren Freunden und unseren Feinden. Aber diese Werte, diese wenigen Pfennige und Groschen, zerstören unsere Sensibilität. Unsere Seele reißt uns aus einem furchtbaren Schlaf. Sie kann uns nicht mit den Felsen füttern, mit den Kieseln, die aus dem Boden schießen. Sie kann uns nicht küssen mit Lippen, aufgequollen von Krankheit und Dreck. Sie kann uns nicht in ihren Armen halten, schwer vor Ausbeutung. Aber wir erkennen noch immer unsere Zukunft in ihren Bildern und Symbolen. In der Schönheit ihres Wandbehangs. In den Bläsern und Gitarren. Und tanzend auf der Strasse. In einer kühlen Brise, die den Wüstensand küsst. In der Umarmung der street people, die ganz ernsthaft bitten: Nimm Dir Zeit für die Musik, denn sie ist für die Menschen. Nimm Dir Zeit für die Musik, sie ist für die Menschen. Nimm Dir Zeit für die Revolution, denn sie ist für die Menschen!

-Umar Bin Hassan-

***

I revel in the silent song of the breeze. The oppression that begins each moment comes to grip with the minds eye. In the dark green density of the forest there is place where all beings, all consciousness, all experience comes together in the flight of the wasp, in the darkness and secrets of mestizo eyes, in the torrid and raging passion of pagan rituals. All cries, all pleas, all justice, all meanings are visible to the divine in you, to the divine in me...

Stam1na: Kaksi Reittiä Yksi Suunta

Uusi sivu tyhjä rivi
talvi päättää syklin
maa on valkoinen arkki,
kohti viimeistä lukua
ja rivin reunaa

Kynäni ura ei ole virheetön
ja selkeä lause
kynäni ura on uomaansa
hakevaa ajatuksen virtaa

Lyijynraskas harmaa polku
sanojeni painon alla
tämäkö on vapauteni
viimeinen luku,
tässäkö rivin reuna

Sieluni maiseman lumen
sulattaa tuli,
teksti jonka kanssa kuljen
tämäkö on rakkauteni
viimeinen luku
tässäkö rivin reuna

Kaksi reittiä yksi suunta

Puhe on teko on
sana on vapaus on
kylmä ja lakea pinta
tämäkö on maailmani
viimeinen luku,
tässäkö rivin reuna

Näkymä on paperia
yhtä massaa,
taivallan suunnikkaan
laidasta laitaan
tämäkö on elämäni
viimeinen luku
tässäkö rivin reuna

Kaksi reittiä, yksi suunta
isken jalkani hankeen

Kaksi reittiä, yksi suunta
Kaksi reittiä, yksi suunta

Reunalla tunnustan
ei ollut järkeä, ei jumalaa
vain vapaus valita
kahdesta pahasta pienempi
raskas tie

Kaksi reittiä, yksi suunta
Kaksi reittiä, yksi

Kaksi reittiä
isken jalkani hankeen

Kaksi reittiä, yksi suunta
isken jalkani hankeen

Reunalla tunnustan
ei ollut järkeä, ei jumalaa
vain vapaus valita
kahdesta pahasta pienempi
raskas tie


Silmät auki astun
selkä suorana
kädet avoinna
maailma takana
ulos sivulta
piste

***

Jokseenkin levoton olo. Ikään kuin jotain olisi muuttumassa, tulossa, nurkan takana.
Pitäisi olla tullut jo!

Kärsivällisyys on hyve, jota minulla ei kaikissa tilanteissa ole.

Mutta jokseenkin huiman mahtava tunne kun energiataso kasvaa.

Kevät!!!

Bong Payne sanoo:
pärrä meni rikki nuuskat loppu ja kauheet viekut ei oo rahaa ja tekis mieli polttaa pilvee ja dokata ja nussia ja olla ruikas
Bong Payne sanoo:
.... ja ahistaa kun en pääse ajelemaan vieläkään kun en oo saan kaikkia osia pärrään ja se pitäs maalata mutta ei oo kelejä ja vittu KAIKKI VITUTTAAAAAAAAA
Nonna sanoo:
ja mie repesin!!!!!!!!!! x)))))
Bong Payne sanoo:
prkl sun kaa
Nonna sanoo:
no ihan tosi x)
Nonna sanoo:
siis ei vittu x)
Nonna sanoo:
ootas, puhelin, älä PUHKU!!!!
Bong Payne sanoo:
ihan tosi

***

*repskops*
Ystävät on IHANIA!!!!

Tyttö ei saa taaskaan unta. Ei edes muista milloin viimeksi olisi saanut nukuttua koko yön, unia nähden ja levollisena, vaikka aina sanookin nukkuneensa etteivät muut huolestuisi. Ei kaikkien tarvitse tietää, ei udella tuollaisia asioita, jotka eivät muille kuulu. Kyllä tyttö kertoo jos tahtoo, kun tahtoo ja useimmiten ei edes tahdo. Tytöstä tuollainen on ahdistavaa ja outoa utelua vaikka harrastaa sitä itsekin, mutta se on eri asia. Aina eri asia. Tytölle unet ovat pyhiä. Ovat aina olleet. Hitaasti tyttö nousee sängystään, tuntee kylmän lattian varpaidensa alla eikä edes sytytä valoja mennessään keittiöön.

Pimeässä tytön maailma näyttää erilaiselle. Pöytä on pöytä ja tuoli kyllä tuoli mutta silti maailma on toisenlainen, rauhallisempi, mystisempi ja oikeastaan näiden asioiden takia tyttö rakastaa öitä. Koska ne ovat tytön hetkiä ja tytölle hetket ovat aina vain tärkeämpiä. Ne menevät kyllä ohi, mutta niistä jää muisto joten tytölle hetket kestävät ikuisesti. Mutta tästäkään tyttö ei puhu koska harvempi jaksaa kuunnella tytön puhelua. Se on liian sekavaa ja pitää sisällään tunteiden vuoristoradan kuplivasta ilosta surunkyyneleisiin ja tytöltä on aina odotettu, pienestä pitäen vakaata roolia, tuen ja turvan tuojaa, ja täyttääkseen sen mitä häneltä odotetaan tyttö mukautuu eikä puhu. Puhe paljastaisi liikaa. Harvoille tyttö höpöttää ja nauttii samalla pienten merkityksettömien asioiden kertomisesta. Niiden, joiden olemassaolo ei maailmaa valloita. Mutta tyttö rakastaa niitä ja niistä puhumista sillä ne ovat tytölle tärkeitä. Pimeä piirtää varjoja pöydän pintaan ja tyttö katselee ulos. Mieli tekee tupakkaa.

”Jos osaisi polttaa oikein kauniisti, puhaltaa savua elegantisti ja pitää savuketta sirosti se näyttäisi naiselliselle…” Tyttö hymyilee ajatuksille ja niiden synnyttämille muistoille ja miettii soittaisiko pojalle ja pyytäisi tätä tupakalle. Mutta poika varmaan nukkuu jo eikä tyttö halua herättää häntä. Hyvä tekosyy olla soittamatta. Tosiasiassa poika kyllä heräisi taas mennäkseen tytön kanssa tupakalle, pitäisi seuraa puhelimessa ja saisi tytön nauramaan aidosti ja se tuntuisi hyvälle. Mutta poika onkin kiltti, ja tyttö huomaa pitävänsä pojasta aina vain enemmän ja se ei ole koskaan hyvä. Tyttö tietää, että poika on vahva ja tyttö on jo aikoja sitten menettänyt sydämensä pojan sielulle mutta he molemmat tietävät elämästä liikaa eikä mikään koskaan ole sellaista kuin kuvittelee vaikka poika onkin tytölle tärkeä ja luvannut paljon. ”Antaa pojan nukkua ja elää elämäänsä” tyttö ajattelee ja toivoo joskus voivansa tarjota pojalle paljon rakkautta ja hyvää ja silittää poikaa mielessään. Tyttö epäilee ettei sellaista päivää tule. Tyttö tietää ettei sellaista päivää tule. Mutta uskaltaa toivoa ja joskus jopa kuvitella ja se on paljon se. Etenkin öisin. Joskus maailma on liian julma tytönkin mielestä vaikka tyttö uskoo Jumalaan ja Tarkoitukseen ja Kohtaloon hyvin kovin paljon. Ja niin hän sulkee puhelimen, sen jota poika aina muistaa parjata koska tyttö ei osaa käyttää sitä. Mutta tyttö rakastaa puhelintaan vaikka se on hankala sillä se on siro ja kaunis ja siinä on siniset valot. Tällaisista asioista tyttö nauttii yölläkin ja sytyttää uuden tupakan. Aika kuluu nopeasti niin kuin se aina tekee kun miettii asioita ja rakkautta ja nukkuvia poikia.

Varjot vaihtavat paikkaa. Tyttö istuu parvekkeella ja katselee kuinka aamu alkaa. Kiireisiä ihmisiä matkalla elämään. Tyttö asuu Suuren Tien vieressä ja autot kiiltävissä väreissään saavat hänet hymyilemään. Kerran kun tyttö oli ollut vielä pieni hänen äitinsä, se jonka kuolemaa tyttö vieläkin kantaa raskaana mukanaan kaivaten päivittäin koska ei osaa vieläkään olla tarpeeksi iso ja aikuinen (ne eivät sure, eihän? Koskaan?), oli lukenut tytölle sadun autosta jolla oli hattu ja iso naurava naama. Vai oliko se veturi? Tyttö on unohtanut ja on hämillään siitä. Koskaan ei saisi unohtaa tuollaisia asioita koska ne ovat tärkeitä ja unohtaminen saa tytön surulliseksi. Hänelle ei lapsena paljoa luettu. Sellainen ei ollut tapana. Ei koskaan ollut vanhemmilla tarpeeksi aikaa sellaiseen. Kiltit tytöt tulevat toimeen omillaan. Ja sitä tyttö on, kiltti. On aina ollut. Vasta nyt, pojan takia tyttö alkaa kapinoimaan. Ja rakastaa poikaa sen takia vieläkin enemmän. Koska poika uskoo tytön kapinaan ja vihaan ja raivoon vaikka se on vielä hiljaista ja vasta kehitteillä myrskyksi. Poika uskoo eikä tytön tarvitse selittää. Heille asiat vaan ovat. Ja tyttö huomaa taas ajattelevansa poikaa ja unia ja väsymystä ja miljoonia asioita joita alkava päivä tuo. Linnut ovat aloittaneet laulamaan ja tyttö sytyttää aamun ensimmäisen tupakan. On aika aloittaa Arki.

***
Ehkä me vain jätämme ajan.

Päivänsäde.