IRC-Galleria

Viime aikoina on tullut tehtyä puhdistystyötä. Laitettua muistoja riviin, niitä hyviä ja huonoja. Tarinoita entisiltä ajoilta. Ja omalla tavallaan minä huomaan, että moni asia on sidottu musiikkiin. Eri kappaleisiin, ja niistä syntyviin tunnetiloihin.

Lapsuuskodista saakka minä olen pitänyt Bruce Springsteenistä. Ei kenties ihan normaalia musiikkia alle teini-ikäisen kuunnella, mutta jokin noissa surullisen elämänmakuisissa kappaleissa viehätti. Muistan, kuinka istuin lapsuuskodin olohuoneen lattialla jalat ristissä kuulokkeet korvilla ja kuuntelin "Nebraskaa" ja "Born in the U.S.A"-albumia, tai tanssin pimeässä "The Riverin" tahdissa. Ei niin, että siihen aikaan olisin kaikesta kaikkea tajunnut, mutta jokin tuossa ihmiskeskeisyydessä lämmitti minua. Muistan kuinka ensimmäisen tajusin "Riverin" sanat, se oli iso asia. Seisoin keittiössä ja se alkoi soimaan radiossa, ja minä katselin ulos auringon paahtamalle ajotielle ja ajattelin, että loppujen lopuksi elämä on surullisen kaunista.

Sieltä se jäi mukaan, isän albumeista, tarttui takin helmaan kiinni, ja sitä minä kuuntelen vieläkin. Yhä uudelleen. Kaipa se minulle henkii juurista ja elämästä, ja toivosta. Menee kuinka kurjasti tahansa, oli ne kipu- ja kasvupisteet missä vaan, elämä voittaa silti. Voittaa koska sen on pakko. Ja tiputti elämä sinun päällesi mitä tahansa, sinä nouset. Nouset koska sinun on pakko. Niin se vain menee, eikä muuta mahdollisuutta ole.

Kenties tuo vanhempi tuotanto on minulle rakkaampaa, osaksi siksi, että se on kulkenut kauemmin mukana; automatkoilla perheen kanssa, soinut taustalla kun on kokenut ne ensimmäiset sydänsurut ja teinikapinat (voi kyllä, minä kapinoin tämän tahdissa - eikö olekin ihanan keskiluokkaista!! *wirn*) ja surut, joita aikuisuus tuo tullessaan. Mutta nykyisin tuo myöhempikin tuotanto on alkanut avautumaan, vaikka ensin minä hiukan vierastin sitäkin. No, en edes niin vähää.

Kenties elämä, kuten musiikki, on sitä, että sitä enemmän vivahteita sinä siitä löydät, sitä enemmän tarkoitusta, mitä pitempään sitä tarkastelet.

Onkohan minulla rakkainta Brucen kappaletta?
On toki, muutamakin. Omin ehdottomasti on "Dancing In The Dark", se kuvastaa jotenkin niin kamalan hyvin minunkin ajatuksiani. Yhä vieläkin. Mutta yhtä rakkaita, hieman eri tavalla ovat kuitenkin "Lucky Town", "Tunnel of Love" ja "Better Days". Sanomaa, ja elämää sen kaikissa sävyissä. Mutta silti se "illan viimeinen hidas", on aina se "The River".

http://www.brucespringsteen.net/songs/index.html

No niin.

Joskus on hyvä ryypätä ne surut pois, olla hetken aikaa maailman tavoittamattomissa, ilkeä ja vittumainen ämmä, naljailla ja kettuilla - ja nauraa.

Puhdistushumala?
Absofuckinglutely.

Nyt vain se ei oikein onnistunut.
Ei niin ettei olisi ollut hauskaa, mutta kaikkea sitä patoutunutta surua ei saatu kerralla itkettyä ja naurettua pois. Olen pahoillani ystäväiseni. Minä luulin, että tämä auttaisi. Sen olisi pitänyt auttaa. Kenties sinun polkusi vain kestää vielä... Vie minne sen kuuluukin. Ja kun seuraavan kerran tulee tällainen tilanne, minä istutan sinut alas ja juotan sitä vitun caipiroskaa niin että sinä suret ne surusi kerralla pois. Se tekisi sinulle ihan hyvää.

Iloa ja valoa...
Sinullekin.

*hymy*

A hundred days had made me older
since the last time that I've saw your pretty face

A thousand lights had made me colder and I don’t think I can look at this the same

But all the miles had separate
They disappear now when I’m dreaming of your face

I’m here without you baby
but your still on my lonely mind
I think about you baby
and I dream about you all the time
I’m here without you baby
but your still with me in my dreams
And tonight it’s only you and me

The miles just keep rollin
as the people either way to say hello
I've heard this life is overrated
but I hope that it gets better as we go

I’m here without you baby
but your still on my lonely mind
I think about you baby
and I dream about you all the time
I’m here without you baby
but your still with me in my dreams
And tonight girl it’s only you and me

Everything I know,
and anywhere I go
it gets hard but it won’t take away my love
And when the last one falls,
when it’s all said and done
it get hard but it won’t take away my love

I’m here without you baby
but your still on my lonely mind
I think about you baby
and I dream about you all the time
I’m here without you baby
but your still with me in my dreams
And tonight girl it’s only you and me

***

We cannot do great things
But only small things with great love.

To travel is to be still.

"Some things are hard to give up
Some things are hard to let go
Some things are never enough
I guess I only can hope
For maybe one more chance
To try and save my soul
But love is a long road"

17.4.2007

"Well I wont back down, no I wont back down
You can stand me up at the gates of hell
But I wont back down

Gonna stand my ground, wont be turned around
And Ill keep this world from draggin me down
Gonna stand my ground and I wont back down

Hey baby, there aint no easy way out
Hey I will stand my ground
And I wont back down.

Well I know whats right, I got just one life
In a world that keeps on pushin me around
But Ill stand my ground and I wont back down"

Helvettiin ja takaisin?
- Anytime rakkaani.

"I wanna glide down over Mulholland
I wanna write her name in the sky
I wanna free fall out into nothin'"

MRS


***

Kotiteollisuus: Iankaikkinen

Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään

Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle
...ja syvemmälle

Iankaikkinen
kulkee isäntänä pelloillaan
ihmisen sielu taskussaan
ihmisen sydän rinnassaan

Kuoleman jälkeen on elämää
olen todisteena siitä
olen kuollut kerran ja toisenkin
eikä sekään riitä

Enkä minä tätä kirjoittanut
tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
ja pisarana sateessa on
yhden ihmisen rakkaus tai raivo

***

http://www.youtube.com/watch?v=VzxKBGC2QEU

***

Jotenkin mitä vanhemmaksi minä tulen, sitä rakkaampaa Kotiteollisuuden musiikista tulee. En tiedä miksi. Kaipa se on jokin noissa sanoituksissa, tai tunnelmassa, joka minuun kolahtaa. Se tietty asenne. Jokin määrittelemätön.

Musiikki on universaali kieli. Pienet asiat muodostuvat tärkeiksi kun ei tajua musiikin teorista mitään, eikä edes välitä tietää. Sitä jää kiinni pieneen hetkeen, sanoihin tai tunnelmiin, joista osa herättää tunteita, kenties muistoja menneiltä ajoilta. Jotain....

Ei tuo angstimusiikista mene. Siihen on omat kappaleensa, mutta tuo on sellaista... minunlaistani musiikkia. Ei voi mitään. Se vain kolisee tähän naisenalkuun.

***

Minä en osaa enää itkeä.

Olenko minä rikki?

Tältäkö se tuntuu kun ei enää ole mitään surtavaa
kun kyyneleet loppuu?

(Ei edes tyhjä.)

- Pidä elämä itselläsi levoton sielu. Polkuja on maailma täynnä. Seikkailuja seikkailtavaksi saakka, tarinoita kerrottavaksi. Kun maailma loppuu, näemme helvetissä. Ja puhumme kaikesta muusta kuin puhumme.

***

"Entropy is the general trend towards death and disorder in the Universe."
- Pentti Saarikoski -

Sunrise Avenue - Fairytale Gone Bad


This is the end you know
Lady, the plans we had went all wrong
We ain't nothing but fight and shout and tears

We got to a point I can't stand
I've had it to the limit; I can't be your man
I ain't more than a minute away from walking

We can't cry the pain away
We can't find a need to stay
I slowly realized there's nothing on our side

Out of my life, Out of my mind
Out of the tears that we can't deny
We need to swallow all our pride
And leave this mess behind

Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, they're bad
Tell them it's me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad

Another night and I bleed
They all make mistakes and so did we
But we did something we can never turn back right

Find a new one to fool
Leave and don't look back. I won't follow
We have nothing left. It's the end of our time

We can't cry the pain away
We can't find a need to stay
There's no more rabbits in my hat to make things right

Out of my life, Out of my mind
Out of the tears we can't deny
We need to swallow all our pride
And leave *THIS mess behind

Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, they're bad
Tell them it's me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad

***

Oikeastaan... Minulla on ihan hyvä mieli.
Hyvä niin.

Tänään on hyvä päivä,
ei kenties paras,
mutta pirun hyvä kuitenkin.

*hymy*

Jag känner en bot.
Hon heter Anna. Anna heter hon.
Och hon kan banna, banna dig så hårt.
Hon röjer upp i våran kanal.
Jag vill berätta för dig att jag känner en bot.

Jag känner en bot.
Hon heter Anna. Anna heter hon.
Och hon kan banna, banna dig så hårt.
Hon röjer upp i våran kanal.
Jag vill berätta för dig att jag känner en bot.
Som alltid vaktar alla som är här.
Och som ser till att vi blir utan besvär.
Det finns ingen take-over som lyckas.
Kom ihåg att det är jag som känner en bot.

En bot som ingen, ingen annan slår.
Och hon kan kicka utan att hon får.
Hon gör sig av med alla som spammar.
Ja ingen kan slå våran bot.

(Ready for Take Off)
(Are You Ready?)

Jag känner en bot.
Hon heter Anna. Anna heter hon.
Och hon kan banna, banna dig så hårt.
Hon röjer upp i våran kanal.
Jag vill berätta för dig att jag känner en bot.

Då kom den dagen jag inte trodde fanns.
Den satte verkligen kanalen ur balans.
Jag trodde aldrig att jag hade så fel.
Men när Anna skrev och sa.

Jag är ingen bot.
Jag är en väldigt, väldigt vacker tjej.
Som nu tyvärr är väldigt främmande för mig.
Men det finns inget som behöver förklaras.
För i mina ögon är hon alltid en bot.

Hon heter Anna. Anna heter hon.
Och hon kan banna, banna dig så hårt.
Hon röjer upp i våran kanal.
Jag vill berätta för dig att jag känner en bot.
Som alltid vaktar alla som är här.
Och som ser till att vi blir utan besvär.
Det finns ingen take-over som lyckas.
Kom ihåg att det är jag som känner en bot.

En bot som ingen, ingen annan slår.
Och hon kan kicka utan att hon får.
Hon gör sig av med alla som spammar.
Ja, ingen kan slå våran bot.

***

Hauskinta on, että Anna Karenina kissaneiti tietää milloin hänestä lauletaan. *wirn*

Kissat on niin viisaita!!!

Niin paljon kun minä rakastankin kevättä, ja minä rakastan, niin yhden jokavuotisen asian minä voisin vaihtaa pois ja se on heinänuha. Tämä on saatanallista. Suoraan sieltä ja syvältä.

ARGH!!!

Im Einklang mit dem Ursprung, im lautlosen Lied der Brise schwelgen. Die Unterdrückung beginnt jeden Moment und trifft das geistige Auge. Es gibt einen Ort in der dunkelgrünen Dichte des Waldes, an dem alle Menschen, alles Bewusstsein, alle Erfahrung zusammenkommen im Flug der Wespe, in der Dunkelheit, in den Geheimnissen der Augen des Mestizen, in der glühenden, wütenden Leidenschaft heidnischer Rituale. Alle Schreie, alles Flehen, alle Gerechtigkeit und alle Bedeutung sind sichtbar für das Göttliche in Dir, für das Göttliche in mir. Überwuchert von der Hymne menschlichen Fortschritts, von unserer Hingabe an Nerzmäntel und Krokodillederschuhe. Aber wir erinnern uns, hoffend und betend, daran, wie wir gelernt haben, Menschen zu sein. Am Anfang ist der Geist stark. Unsere Herzen sind groß. Wir glauben an Liebe, immer wieder, an die Güte gegenüber unseren Freunden und unseren Feinden. Aber diese Werte, diese wenigen Pfennige und Groschen, zerstören unsere Sensibilität. Unsere Seele reißt uns aus einem furchtbaren Schlaf. Sie kann uns nicht mit den Felsen füttern, mit den Kieseln, die aus dem Boden schießen. Sie kann uns nicht küssen mit Lippen, aufgequollen von Krankheit und Dreck. Sie kann uns nicht in ihren Armen halten, schwer vor Ausbeutung. Aber wir erkennen noch immer unsere Zukunft in ihren Bildern und Symbolen. In der Schönheit ihres Wandbehangs. In den Bläsern und Gitarren. Und tanzend auf der Strasse. In einer kühlen Brise, die den Wüstensand küsst. In der Umarmung der street people, die ganz ernsthaft bitten: Nimm Dir Zeit für die Musik, denn sie ist für die Menschen. Nimm Dir Zeit für die Musik, sie ist für die Menschen. Nimm Dir Zeit für die Revolution, denn sie ist für die Menschen!

-Umar Bin Hassan-

***

I revel in the silent song of the breeze. The oppression that begins each moment comes to grip with the minds eye. In the dark green density of the forest there is place where all beings, all consciousness, all experience comes together in the flight of the wasp, in the darkness and secrets of mestizo eyes, in the torrid and raging passion of pagan rituals. All cries, all pleas, all justice, all meanings are visible to the divine in you, to the divine in me...