IRC-Galleria

Iltapäivällä minä makaan vessanlattialla ja oksennan. Jalkani eivät kanna. Suunnilleen kymmenen minuutin päästä joku alkaa porata takaraivooni pienenpientä haavaa, ja sen jälkeen porataan otsalohkoani, minkä jälkeen alkaa vatsakipu ja selkäkipu ja lihassärky ja lopulta leukalihassärky, joka ei lopu ennen kuin tämä aika kuukaudesta suostuu loppumaan.

Kerran kuukaudessa minä vihaan olla nainen. Ainoastaan kerran kuukaudessa. Minä makaan vessanlattialla ja vihaan yhden kromosomin heittoa minussa ja minä toivon, että minä voisin olla joku muu, ihan melkein mikä tahansa, jos minä voisin olla poissa siitä tunteesta vuodessa edes yhden kuukauden yhden päivän. Yöllä yli kello yhden leukalihaksiani särkee, enkä minä enää pysty puremaan pienintäkään leivänmurenta hampaillani, sillä se sattuu enemmän kuin minä koskaan pystyn sanomaan. Ystäväni olohuoneessa nielen särkylääkkeen ja olen turta, vaikka kuitenkin minä tunnen jokaisen pienen kosketuksen ja hipaisun jaloissani ja käsissäni, kun ystäväni selittää ja heiluttaa käsiään ja osuu epähuomiossa polveeni ja saa minut säikähtämään. Minä en osaa sanoa, johtuuko minun yliherkkyyteni kivusta vai väsymyksestä, ja minä palelen, ja minun on kuuma, ja minun silmäni jäävät kiinni olohuoneen valkoiseen tapettiin.

Aamupäivällä herätessäni pesen hampaita ja syljen suustani punaista nestettä juuri sen verran, että tiedän, mitä sylkäisen. Tänään minä olen suunnilleen kivuton. Ainoa merkki tästä ajasta kuukaudessa on leukalihassärkyni, joka on muuttunut puolitunnottomuudeksi ja kummalliseksi puutuneisuudeksi; minä tunnen kivun enkä sitten kuitenkaan. Siitä huolimatta en saa suljettua purentaani. Keittiössä keitän puuron ja kiitän ääneen siitä, ettei sitä tarvitse pureksia ennen kuin sen nielaisee. Juon kahvia ja poltan tupakan. Olohuoneen sohvalla on raato. Se makaa kyljellään kädet liitettynä ristiin, eikä se nouse vastaamaan, jos puhelin soi. Ulkona pakkasessa kymmenen senttiä lunta maassa minä tajuan, että sama henkinen uupumus on yrittänyt viedä minutkin. Harmaa savu huvimajassa kissani istumassa lipaston päällä talviturkki pöyhistettynä lämmittämään. Ja minä tahtoisin olla kissa. Minä tahtoisin olla kissa ulkona kaikesta tästä sotkusta, mitä ympärillä on. Minä en tahdo mennä mukaan, minä en tahdo, vaikka

voi miten helppoa olisi luovuttaa kaikki. Nyt.

-Suuse-