IRC-Galleria

Ruotsi on käsittämätöntä tai sitten vika on ymmärryksessä tai aivokapasiteetissa; ei kahta kieltä enempää lukuvuoden aikana kiitos. Luennot alkoivat. Viikko sitten tajusin, että viikosta toiseen mä teen samanlaista ruokaa samoilla mausteilla samoilla aineksilla ajatellen, mitä voi kaikki voi syödä ja mitä ei. Pikkusisko lähtee viikon päästä Keski-Eurooppaan. Pikkuveli on liian iso mies ollakseen enää pikku-, ja pikkupikkuveljeä ei juurikaan edes näy. Noh, eipä näy minuakaan. Vuoden alussa astui voimaan pakkomielle treenaamisesta. Yksi kilokalori sitä toinen tätä. Kolmatta ei ollenkaan. En jaksa ajaa Vaasaan huomenna, mutta on pikku pakko.

Tällaista.

-suuse-

Kulta täyttää kohta vuosia. Tämän vuoden alku on ollut aika tavalla täynnä naurua ja hassuttelua, mutta tänä aamuna lähtiessäni töihin minulle tuli ikävä jo ennen kuin pääsin ulos kerrostaloasunnon ovesta porraskäytävään. Ulkona oli kymmenen astetta pakkasta. Jo kauan sitten minä tajusin, että jos joku kysyisi olenko minä onnellinen tässä suhteessa, minä vastaisin niin kuin Charlotte vastaa Sex and the City elokuvassa Mirandalle: "Joka päivä. En välttämättä koko päivää joka päivä, mutta kyllä minä olen onnellinen joka päivä."

Ruokakauppaan iltapäivällä. Tänään päivä töissä on pitkä, ei välttämättä ajan kulumisen kannalta vaan ihan oikeasti, koska tänään minä päivystän. Ensi viikolla alkavat yliopistoluennot. Uuden vuoden aaton jälkeen ei ole järin paljon tehnyt mieli suklaata, mutta minä uskon kyllä senkin himon palaavan. Tiistaina jäljitin yli puoli vuosisataa sitten mennyttä miestä. Vuoden vaihtumisen tienoilla mikään ei liiku journalismissa, jos ei laske mukaan tavanomaisia poliisiuutisia. Viime yönä Seinäjoella vielä paukkui.

Päiväkirja on siitä loistavaa tennistä, että siihen voi vääntää päästään kaiken maailman muistot ja muistijäljet ihan sama missä järjestyksessä vaikka sekaisin. Tästä ei liene selvyyttä, mutta minä vakaasti uskon, että tämän päiväkirjan merkinnät on tuomittu ei-ymmärretyiksi alusta alkaen. Ei väliä. Ihan ok. Ei kaikkea tarvitse tajuta, ei edes silloin, kun on itse kirjoittanut kaiken vain muutama viikko aiemmin. Uuden vuoden aattona parin sampanjalasillisen jälkeen minun päässäni pyöri kaunis tytön nimi. Ei tavallinen nimi, vaan sanotaanko suomalaistettu. Tänään minä en sitä nimeä muista, ja se tosiasia vaivaa päätäni kuin pullataikinaa.

Nyt piisaa. Kaipaan kahvia.

-suuse-

Kaks nolla nolla yheksän. Tässä maailmassa on yksi peli, joka on saanut minut koukkuun. Sen lisäksi tämä peli on saanut koukkuun kuinka monta miljoonaa muuta tallajaa mukaan lukien minun avomieheni ja ison joukon kavereita. Tämä uuden vuoden aatto oli siitä kiva, että se paljasti kavereista muutaman uuden hyödyllisen hassun asian.

Kirjauduin naamakirjaan. Jee jee ei mitään hienouksia. Don't understand. Paheet jatkuvat. Tekee mieli suklaata. Krapula on tänä vuonna pahempi kuin koskaan aiemmin. Kaiken tämän päälle tekee mieli tupakkaa. Kahvia ja tupakkaa. Normaali laulanee siitä jossakin kantrihitissään. Major dilemma. Liian paljon paskaa jauhettavana. En mä mitään luvannut. Viime vuodesta lienee opittu jotakin.

Aurinko paistaa. Ostin järjestelmäkameran ja saatoin kertoakin siitä jo, ei voi muistaa. Ulkona on kylmempi kuin kertaakaan aiemmin tänä talvena. Ei tuule enää though.

Nyt menen.

-suuse-

Silmälaseja en ole saanut.

Tänä aamuna kello 6.35 arki tunkeutui uneen ihan niinkuin eilisaamunakin. Kulta tuhisee. Minun silmäni olivat liimautuneet unihiekkaan, mutta uuden vuoden aattona on palkkapäivä; pakko kiskoa raajat peiton alta ja tehdä sen eteen jotakin. Tämä aamu ei ole edennyt. Ennen vuoden vaihtumista on hiljaista, ja aamukahvilla työporukka tuijottaa suklaarasiaa ihan niin kuin sellaisia ei lomalla olisi ehtinyt tarpeeksi tyhjäämään. Tänä jouluna minä tyydyin kinkun katsomiseen.

Siivouspäivä. Jos huomenna pääsisi kaveriporukalla pulkalla laskemaan. Puolitoista vuotta elämästäni on ollut ehkä kaikkein onnellisinta aikaa. Minä toivon sitä aikaa enemmän. Koko elämäksi. Asiasta viidenteen ostin eilen digitaalisen järjestelmäkameran. Vou. Mummo luistelee rollaattorilla. Suomalainen talvi on alkanut.

Suolisto ei ole suostunut yhteistyöhön tälläkään viikolla. On ikävä kotiin kullan luokse. Miksi? Siksi, että sieltä on aina vaikea olla pois edes hetkisen.

Jos minusta ei kuulu ennen vuotta 2009, hyvää uutta vuotta.

-Suuse-

Vuoden pimein juhla. Kulta makaa sängyllä ja hasuttelee ja sanoo: "Miltä ensimmäinen joulu kullan kanssa haisee?" Kaikki tietää, että nyt on yö, joten sitä on turha tässä lähteä enää kertaamaan.

Antakaa ateisteille tonttulakki ja hurskaille johonkin uskoville virsikirja ja miniatyyriseimisetti halpahallista kymmenen euroa. Tänään elämänpituisessa kassajonossa todettiin, että joulu pimeydessään on lisäksi uskomatonta rahanvaihtoa ja kauppakassien kantamista ihan niin kuin maailmasta loppuisi kaikki kesken heti jouluaamuna. Nyt puhutaan jostakin muusta kuin joululahjoista. Puhutaan hirveistä määristä suklaarasioita ja maksalaatikoita, piparkakkuja ja joulupullaa, italiansalaattia ja voi pimpelipom jotakin jäi hyllylle makaamaan. Kuka juo täysmaidon jääkaapista, jos sitä ei käytetäkään riisipuuroon ja makaronilaatikkoon? Suklaarasioita ostaessa ei tajua maksavansa kilokaloreista ja ekstramakkaroista. Jouluna ei tajua olevansa idiootti juostessaan kaupasta toiseen raahaten samalla kuusta naapurin metsästä ja kihartaen joululahjanauhaa rulalle paketin kylkeä koristamaan.

"Miten joulupukki puhuu?" En minä tiedä. Houhouhou se sanoo, mutta miten se puhuu, bassoäänellä kai. Niin. Ensimmäinen varsinainen yhteinen joulu. Ihana joulu. Tarpeeksi normaali, tarpeeksi kodikas, tarpeeksi rauhallinen ja tarpeeksi vailla ylimääräistä hössötystä ja lanttulaatikkoa. Yllinkyllin oman rakkaan olemassaoloa. Nam.

Serkkuani lainatakseni kivaa ja helppoa joulua. Jep. Suorastaan loistava lause.

-suuse-

Huomenna on vuoden viimeinen tentti. Sain kandidaatin tutkielmasta arvosanaksi 5. Paras mahdollinen. Eilen mä olin näätä. Tänään mä olen vain väsynyt. Huomenna mä ajan autolla ja koetan saada ostetuksi kaikki joululahjat. Perjantaina mä taidan olla päissäni taas.

Hyvää joulua etukäteen niille, joille mä en muista sanoa sitä ajoissa tai edes jälkikäteen. Puhuin tänää puhelimessa kerho-ohjaajani kanssa oikeastaan aika lailla ihan vain sattuman kautta. Suunnilleen viisi minuuttia sitten törmäsin kummalliseen hattuun. Nielin ehkä kymmenen rusinaa ja rennien. Välillä on vaikea uskoa, mitä rusinatkin oikeasti ovat. Joulukorttisaldo on kaksi. Itse unohdin lähettää kaikki makuuhuoneen sivupöydältä eteenpäin.

Siitä huolimatta minä rakastun joka päivä uudelleen samaan mieheen, omaan avomieheeni.

-suuse-

hajotin silmälasini suunnilleen viikko sitten. Joulupukilta uudet jos saisin niin näkisin taas. Onneksi on piilareita ja varakakkulat. Sen jälkeen ollaan ostamassa elämän ensimmäistä järkkäriä ja masennutaan tuolilta tiputtavista hinnoista. Tänään mä olen aika varma siitä, että mä en osaa enää kirjoittaa. Kandi on palautettu, ja kypsyysnäyte meni läpi. Torstaina on tentti, ja sitä ennen on ehkä sata lehtijuttua. Joululahjat ovat ihan tavallisestikin tietysti vielä ostamatta. Kiire on kummallinen juttu. Se vie kaiken ajan mennessään.

Ilmoitusluontoinen asia meni jo. Nou hätä. Hmm, takaisin hommiin taas.

-suuse-

Liikaa kirjoitettavaa. En jaksa. Hah.

-suuse-

Yhden ystävän pitäisi rantautua Briteistä isänmaan kamaralle any day now. Homeinen pääni ei jaksa muista minä niistä any.

Jees.