Kulta sanoo, että stressistä tulee huuliherpes. Mun näennäinen kiire on kaatua mun niskaan. Päässä on ruuhka-aika, eikä keittiöpuuhatkaan tunnu enää luonnistuvan totuttuun tahtiin. Pitää pysähtyä miettimään, mitä on unohtanut. Jotakin unohtuu joka ikinen päivä. Kenelle mä sanoin joku aika sitten, että "the only way to live" en minä tiedä en minä sitä tänne merkinnyt. Kirjoittaminen on vaikeaa puoli yksi yöllä. Kurkku on kipeä no se on sivuseikka se on vaivannut jo muutaman päivän. Jos tuon paniikinpoikasen saisi jaloistaan joku päivä, elämä olisi paljon vaivattomampaa raahat iltaan. Ei jaksaisi käyttää aivojaan. Ei taas.
Juominen on jännä juttu. Se on lähes yhtä jännä juttu kuin ystävänpäivä tai jouluaatto. Silloin odottaa sitä pientä jännää tunnetta sitä tunnetta, joka vessanpeilin kautta kertoo sinun keroille silmillesi, että huulipuna on menossa pahoin pitkinvasenta poskea juuri nyt. Ysätävnpäivänä sitä odottaa sellaista aah-tunnetta. Siirappia ja ihanuutta toisin kuin jouluaattona aina odottelee sitä pientä pelottavaa vatsanvääntävää jännitystä, joka pikkulapsena ollessa vaivasi aamun joulupuurosta illan pakettien avaamiseen. Juodessa sitä oikeastaan jo tasan tarkkaan tietää, miten mones pullo on se yksi liikaa tai juuri sopiva tai viimeinen. Tanssilattialla väsyvät jalat en minä tiedä johtuuko se ikäkriisistä vai viiden sentin koroista. Yöllä tekisi ihan mitä tahansa taksin eteen, mutta niitä ei ole ei missään, koska niistä on tullut uhanalainen laji aina viikonloppuisin. Aamulla stressi on palannut. Kuningasajatus ei ollut pullonpohjassa, ei tälläkään kertaa. Missä se on, sitä minä en vielä ole keksinyt.
Pakko mennä nukkumaan. Niin kuin juominen ja joulu ja valentine niin on myös stressi sellainen tunne, jonka tunnistaa tulevan. Sitä tosin ei odota, ei koskaan ei edes kuumeessa.
Hyvää yötä.
-suuse-