IRC-Galleria

Taas on mennyt yksi kuukausi vailla merkintää. Näkisitte paperiversion; siihen ei ole rustattu sitten hmm, no, enpä keksi nasevaa vertausta. Tänään alkoivat luennot. Viime viikon maanantaista asti olen aikatauluttanut tulevaa syksyä lukujärjestyksen ja tenttien näkökulmasta. Jossain vaiheessa olisi kiva käydä vähän töissäkin tienaamassa bensarahaa. Ihan jees vaihteluna kuitenkin tuo tuolla istuminen on.

Paavo on kauhukakara. Paavo on siis tuo meidän raitakuosinen kissa, joka juoksee kirjaimellisesti pitkin seiniä ja söisi koko ajan, jos vain olisi ruokaa. Sen lisäksi se rakastaa olla sylissä ja järsiä kaikenmoista sormista hiuksiin ja vaatteisiin ja varpaisiin. Yksi päivä se raahasi kullan sukkaa saunasta kuivumasta makuuhuoneeseen piiloon. Kuukauden aikana se on jo hukannut kaikki lelunsa. Parin viime päivän aikana onkin tuntunut, että se käyttää meitä leluna kaikkien hukkaamiensa sijaan.

Pikkuveli muutti Tampereelle. Pikkusisko muuttaa viikonloppuna takaisin Jyväskylään, kun on ollut sieltä pois puolisen vuotta. Pikkupikkuveli tänne jää Etelä-Pohjanmaalle meitsin lisäksi ja tietysti vähenevä määrä kavereita, joista heistäkin kaksi kappaletta muutti juuri Vaasaan opiskelemaan.

Hiljaiseksi siis käy. Elämänmuutos, siihen mä tällä merkinnällä pyrinkin päätymään. Mikä siis neuvoksi, kun tuntuu, että päivät pyörii samaa kuviota vailla jotakin sellaista, mitä haluaisi kokea ennen kuin unohtaa, että on halunnut joskus nähdä maailmaa? Niin.

Nyt nukkumaan.

-suuse-

Uskomatonta miten paljon sää voi vaikuttaa jaksamiseen. Sade saa aikaan haukotusta, sanotaan. Pilvisyys tuntuu painavan harteita, ja koleus aiheuttaa masennusta. Märkä maa saa pysymään sisällä silloinkin, kun maito on loppu, ja pitäisi lähteä kauppaan.

Niskoja särkee. Viimeyönä mä näin kummallista unta, mutta en oikein osaa muistaa, mistä se kertoi. Viikonlopun aurinko toi taas vähän päivitystä rusketusraidoille, mutta vielä saisi paistaa kauan ja hartaasti, vaikka sitten koko loppu elokuun, kun mulla alkaa parin viikon loma ennen lukuvuoden alkua. Toki saa paistaa jo aiemmin, ei haittaa ollenkaan.

Meille tulee kissa. Sen nimi on Paavo ja se tykkää nukkua isinsä sylissä, ja isillä mä viittaan nyt mun kultaani. Paavo on syntynyt 23. toukokuuta ja se on raidallinen kissimirri, joka on kiinnostunut sormenpäistä ja tykkää leikkimisestä ja nukkumisesta ja ruoasta. Tolloin toukokuussa meille kotiin syntyi neljä pentua, joista me sitten kullan kanssa ihastuttiin tohon raitanaamaan. Me annettiin sille nimeksi Paavo, koska se on ihan Paavon näköinen. Tällä viikolla se olisi tarkoitus hakea meille kotiin Seinäjoelle, koska se alkaa olla jo iso poika ja ainakin se on jo luovutusikäinen.

Käytännössä me saadaan siis vauva. Vähän karvainen mutta erittäin rakas ja suloinen. Kulta sanoo, että se lihottaa sen 38-kiloiseksi, mutta mä sanon, että se on kalkkunaleikedieetillä. Kyllä se kunnon ruokaa saa, mutta ei siitä kyllä mitään tynnyriä tehdä. Se on muutenkin porukan pienin ja sellainen hurmuripoika, joka ihastuttaa kaikki. Sen lisäksi se osaa tapella ja pitää puoliansa. Hah.

Nyt piisaa tältä erää.

-suuse-

Mun pääni on liikaa mulle. Työkavereiden kanssa ollaan samaa mieltä siitä, että syömistä ei voi lopettaa, jos sen kerran aloittaa. Sitä ei voi lopettaa ennen kuin pussi on tyhjä tai paketti on kaluttu pohjaan ja nuoltu puhtaaksi. Sama pätee sipsipusseissa, vaikka niiden sisällöstä ei välttämättä edes pitäisi. Juustonaksut on kamalimpia, koska ne haisee vanhalta mummolta, eikä niitä siksi normaalioloissa suostuisi edes katsomaan. Siitä huolimatta niihin usein tulee himo, jos niitä näkee jossakin kotoisissa oloissa. Mä tunnen syömishäiriön, kun mä näen sellaisen, mä sanon sille mielessäni, en sipsipussille vaan työkaverilleni, joka vitsailee oksentamisesta ahmimisen jälkeen. Tämä on tappava ajatus, eikä sipsipussi paranna sitä ollenkaan.

Tänään mä en tiedä miksi mä kirjoitan. Tämän mä olen todennut ennenkin, en vain muista koska. Pikkusisko puhuu elämän alkamisesta. Odottamisesta. Se kulkee töissä niin kuin muutkin, mutta se odottaa. Kaikki me odotetaan jotakin, mä mietin, mutta en sano sitä ääneen. Elämän alkamista. Loppumista. Jonkin asian tapahtumista. Tippumista. Nousemista. Ihmettä. Ihan mitä vain. Elämässä on muutama asia, jotka ahdistavat mua. Yksi niistä on syömishäiriön puheeksi ottaminen kahvitunnilla. Toinen niistä on jotakin muuta, jota tässä on turha lähteä pärvöttämään.

Kaverit pyytää istumaan iltaa. Kaikista parhainta tässä on se, että ne haluaa istua sen meillä, vaikka meillä on likaista ja tunkkaista ja aina yhtä kuuma, eikä meillä ole puutarhapöytäsarjaa vieläkään. Työ vie minkä ehtii viemään. Sen jälkeen minusta ei ole jäljellä kuin treeni, jonka mä vedän illalla kolmessa tunnissa, painun suihkuun ja sen jälkeen lähes poikkeuksetta nukkumaan. Arjen jälkeen tulee viikonloppu, jonka aikana me tutustutaan toisiimme uudelleen. Istutaan ja jutellaan, syödään ja istutaan lisää. Viikon aikana on vaikea unohtaa sitä, että arkena on aina kiire, ja kiireen jälkeen on aina tarve tehdä jotakin itsekseen. Siitä huolimatta onneksi joka aamu on rakkaus, joka jaksaa iltaan asti ja enemmän.

Onneksi tänään alkaa viikonloppu.

-suuse-

Minä en muista, oliko se sateinen aamu, mutta aamu se oli, sen minä sinusta tunnistan. Toisinaan minä olen miettinyt työtä; sitä miksi toiset raatavat pelloilla ja toiset sademetsien vuoksi, ja miksi toiset tekevät jotakin paljon typerämpää. Ihminen tekee työtä luultavasti suurimmaksi syyksi sen vuoksi, että kaikki maksaa jotakin. Tekisikö ihminen työtä välttääkseen tylsyyttä, jos mikään ei maksaisi mitään? Toiset luultavasti tekisivät, mutta toiset sen sijaan keksisivät työn sijaan jotakin paljon hauskempaa. Yhteiskunta muodostaa työorganisaatiolla oravanpyörän, josta ei ole tietä pois. Yksi kasvattaa luonnonpuistoa siksi, että toinen hakkaa niitä pois. Toinen hakkaa niitä pois, koska kolmas rakentaa taloa. Koska kolmas rakentaa taloa, neljäs on muurari. Viides on rakennusmestari ja kuudes on diplomi-insinööri, joka hyväksyy piirustukset ja näyttää tärkeältä rakennusmaalla keltainen suojakypärä päässä ja kravatti kaulassa. Jos keltainen suojakypärä unohtuu, ja kivi tippuu kerrostalorakennelmasta diplomi-insinöörin päähän, tarvitaan lääkäriä, jolla on valkoinen pitkä takki ja epäkäytännöllinen potkulauta. Kun kerrostalo on valmis, tarvitaan kiinteistövälittäjää hoitamaan asuntojen myynti. Asuntojen mainostamiseen tarvitaan sanomalehteä, ja lehden kirjoittamiseen tarvitaan lehtitoimittajaa, kuvaajaa, taittajaa ja kirjapainoa. Eivätkä ihmiset sitä paitsi syö kädestä suuhun metsästä pelloille. Siitä syystä meillä on hirvittävän isot supermarketit ja kauppiaat, jotka televisiomainoksissa kilpailevat halvemmista tarjouksista. Television toimimiseen ylipäätään yhtään missään tarvitaan sähköasentajia. Television olemassaoloon tarvitaan keksijöitä ja jälleen kerran myyjiä, jotka erilaisissa elektroniikkaliikkeissä tappelevat asiakkaista ja myyntiprovikoista. Televisio-ohjelmien saamiseen tarvitaan sen sijaan joku, joka työskentelee uutistoimistossa tai jollakin televisiokanavalla tai ohjelmalähetyksessä, ja ohjelman olemassaoloon tarvitaan joku, joka ohjelmia tekee tai ostaa tai varastaa. Kaiken tämän ymmärtämiseen tarvitaan yleisnero, ja jos yleisnero muuttuu hulluksi, tarvitaan psykologia. Lopulta jos me tahdomme kaiken tämän elämäämme, me tarvitsemme kouluttajia, jotka osaavat kouluttaa osaajia kaikenlaisille aloille. Kouluttajille me tarvitsemme oppilaitoksen, jossa he voivat kouluttaa osaajia, joten tässä meillä on puunhakkaajien ynnä muiden oravanpyörä, onneksi olkoon.
Ei muuta tällä kertaa. Kiitti ja moi.

-suuse-

Sunnuntaina iltapäivällä ollaan kasaa kavereiden takapihalla. Juhannusta olisi voinut jatkaa kauemminkin, mutta pakko kai se on ollut palata töihin kirjoittamaan. Tänään on paistanut aurinko niin kuin eilen luvattiin, mutta kellon lähestyessä työpäivän loppua ilma heittää pilviseksi, ja ukkonen alkaa ilmoitella itsestään. Eilen Nelosen täti lupasi kyllä kirkasta taivasta.

Työpöydässä on siivoamista. Mä en jaksa enää keskittyä lehtijuttujen vahtaamiseen; ajattelin aloittaa huomenna varhain tänään kirjoitettujen tarkastamisen niin, että ne on torstain lehteen valmiina, jos haluavat niitä sinne tunkea. Kulta meni iltavuoroon koko viikoksi, koska työpaikalla on työvajausta useiden sairaslomien vuoksi. Ensi viikollakin se on iltavuorossa, koska sillon on sen iltaviikko. Siskon kanssa meidän pitäs ostaa juhlapuvut serkun elokuun häihin, ja parturissa pitäisi käydä, kun tämä kuontalo alkaa taas kasvaa yli äyräiden. Kun pääsen kotiin keitän kunnon annoksen nuudeleita ja istun sohvalle vahtaamaan television ruutua. Tänään treenataan kunnolla.

Kavereille kiitos siitä, että olette olemassa ja jaksatte pitää porukalla hauskaa ja että välitätte. Kullalle kiitos, että viitsit ja jaksat ja rakastat. Sä olet mun satama ja mun puu ja mun elämä, mun aurinko ja mun aamu ja mun ilta ja mun rakkaus. Sä olet mun parempi puoli.

Sisarille kiitos siitä, että ette koskaan päästä musta irti, vaikka miten vaikeaa olisi. Että halaatte ja rakastatte ja välitätte. Te olette mun veri ja mun maailma. Mä kasvan teistä.

Viime viikolla itkettiin paljon onnen kyyneliä.

-suuse-

Eilen meni yhdeksään. Tänä aamuna puoli kahdeksan maissa Nurmon vesitornin kohdalla kolme poliisiyksikköä seisoi keskellä tietä pilliketju vyöstä roikkuen. Kaikki saa puhaltaa ja kaikkien pitää puhaltaa. Minä mietin, mitä ne siinä keskiviikkoaamuna seisovat.

Päivystysviikko. Lauantaina juhannustanssit tottakai. Aina mä en jaksa käsittää, miksi paikallislehden on aina oltava päällään joka paikassa, missä vähänkin jotakin tapahtuu. Vai johtuuko se vain päivystysviikosta vai kenties siitä, että on kyseessä juhannustanssit, ja eilen illalla meni oikeasti yhdeksään. Sekin seminaari oli juurittu ennakkoon jo päivä aiemmin, mutta jotakin siellä muka oli lisää, vaikka en minä tiedä kostuinko minä jutun kannalta siellä yhtään enää enempää. Tänä aamuna paistaa aurinko, ja meidän työpaikan sääennustaja sanoi aamukahvilla, että juhannus taitaa olla lopulta aurinkoa kuitenkin. Sisällä tosin palelee. Syytä siihen mä en ole vielä keksinyt.

Kohta menen syömään. Tämän päivän jälkeen vielä huominen, ja sitten saa toivottavasti rauhoittua perjantaiksi juhannuksen viettoon. Voi kun ei tarvitsisi mennä sinne lauantain tansseihin.

-suuse-

Tuumin sotajuttuja. Flunssa ei ota antaakseen periksi; nenänreunus on punainen ja syttyy kohta palamaan silkkaa kuivuuttansa. Siitä tulikin mieleen, että meidän kodin lähellä oli sunnuntaina metsäpalo. Meistä molemmat on töissä neljään joka päivä. Mä olen kotona aikaisintaan puoli viisi, jos oletetaan, että mä pääsen lähtemään tasalta, enkä lukittaudu 19. ruuhkaan Liuhtarin rampilla. Ne tekee Lapualle tämän paikkakunnan ensimmäistä liikenneympyrää. Ensi vuonna täällä ollaan kolaritilastossa taatusti korkeammalla kuin seinäjokiset on.

Eilen mä en jaksanut vääntää ruokaa. Mä soitin sulle, että sulata jauheliha, ja sä sanoit, että se on paistettu jo. Makaronimössöä nam. Sen päälle puolentoista tunnin treeni ja iltasuihku, tunti teeveetä ja nukkumaan. Tänään jos mä jaksaisin olla sulle parempi avovaimo, mä voisin tehdä sulle iltapalan ja suukottaa sun naamasi punaiseksi. Mä voisin istua sun sylissä ja hassutella sulle satuja ja nauraa sun kanssa. Mä voisin tapittaa sua silmiin ja sanoa sulle, että mä rakastan sua ja että mä tahtoisin olla sun kanssa enemmän kahdestaan. Sen mä voisin tehdä. Tänä aamuna, kun me molemmat lähdettiin eri suuntiin töihin, mä tajusin, että joka aamu mun tulee sua ikävä. Ihan joka aamu erikseen.

Hmm. Ja nyt mä tuumin taas sotajuttuja.

-suuse-

Puhelimesta on akku loppu, enkä mä jaksa laittaa sitä johtoon roikkumaan. Meillä on flunssavauva, se on kiusannut kultaa jo viikon ja eilen se alkoi kiusaamaan mun kurkkua. Aski kurkkupastilleja 1,95 tai jotain sinne päin en minä muista minä kuolasin muunlaisia paljon vaarallisempia askeja. Keskiviikkona pidin ilmaista tupakkavalistusta kahdeksasluokkalaisille historiantunnin viimeiset kolme minuuttia. Vaselinipurkki farkkujentaskussa muistuttaa aina nuuskarasiaa. Ehkä siksi, että se on halkaisijaltaan maallikon silmiin samankokoinen.

Maanantaina toimittamaan. Pikkupikkuveli täytti vuoden lisää ja on jo melkein laillisella puolella elämäänsä; tämän viikon se on opetellut puhelimessa naisen sukupuolielimestä muistuttavaa kirosanaa ja raapinut päätään sylinterin vuoksi. Kaikissa asioissa ei kannata luottaa nettikauppaan, ei edes silloin, kun joku siellä näyttää tosi hyvältä.

Vaasassa paistoi aurinko. Paljon vetoa se on paistanut tänään aikalailla muuallakin Suomessa; jos sunnuntain aikana on tosiaan luvatut 28, mä makaan pihalla ja grillaan ihoni loppukesän pankkoon. Pitää muistaa tarkastaa kameran akku ennen maanantaiaamua. Kesän ekalla keikalla ei saa loppua kuvaajan virta kesken.

Pikkuveli on kymmenen päivän lomilla ja on ennen sitä maannut pohjoisessa tekassa melkein kaksi viikkoa. Oli aika katkera siitä, että ei saanut ruskeaksi naamaansa siinä missä kaverit sai. Viimeisen yön rovalla se oli yrittänyt tekovärjätä sitä jonkun kurkkusalaatin kainalossa - tosin ehkä ihan vain unissaan.

Pikkusisko on ollut puolitoista viikkoa Suomessa ja on soitellut melkein joka päivä. Kissanpennut kasvaa. Parasta maailmassa? Suklaan jälkeen? Ei kait. Sisarukset, sanoisin. Rakkaus? Mun rakkaus kuorsaa ja pelaa ja sulkee sälekaihtimet yöksi niin, ettei valo pääse huoneeseen. Mun rakkaus on kotihiiri ja se on ollut oikeassa jonossa, kun on jaettu unenlahjoja. Mä olen ollut siinä viereisessä ja kävellyt väärään suuntaan häntää päin. Onneksi ylioppilaat valmistuvat vain kerran vuodessa. Uneton yö.

Juhannus on mysteeri joka vuosi. Voi kurkku voi kurkku sua.

-suuse-

Kahdentoista jälkeen alkaa aina tuntua siltä, että ei se ikinä tule kotiin. Tekee mieli tupakkaa. Kissa sai viime yönä pennut siskon huoneenlattialle, onneksi toki pahvilaatikkoon, mitä asiasta ajatteli myös aamutukkainen äiti, joka on viimeiset kolme viikkoa syöttänyt kisalle niin paljon e-pillereitä, että ei olisi uskonut sen oikeasti mitään synnyttävän. Tänä aamuna sen oli pakko tunnustaa tappio ja kehua ja silittää.

Tutkimustyön luulisi jo olevan valmis. Tänään mä olen tarkastanut tunnin lähdeluetteloa ja lukenut analyysituloksia. Ilmoitin kavereille, että en kykene siirtymään ulos seinien sisältä ennen kuin tämä on saatu finaaliin. Mä vihaan meidän makuuhuoneen verhoja. Mä vihaan, että meidän terassi on yhä tyhjänä kalusteista ja että tiskiallas alkaa taas pikkuhiljaa kasata astioita syliinsä. Mä haluan kissan ja nyt mä menen nukkumaan. Just hope he's not gonna call and wake me up when he desides to come home.

H.Y. v-ituttaa.

-suuse-

Lauantaina on kaveripariskunnan tuparit. Ajattelin maalata mustia pisamia naamaani, kun tuo noidannenäkin tuossa jo valmiiksi nököttää. Muutaman poutapäivän jälkeen on satanut vettä. Eilen aamulla ajattelin, että lähden ulos kuvaamaan kummallista säätä ennen kuin kukaan muu ehtii sitä tallentamaan. Lama on viedä kesätyöt. Opettajansijaisuuksia onneksi on tarjolla vielä pitkin kevättä, vaikka pitäisi tuo tutkielmakin viimeistellä ja palauttaa. Kaipaan kesäkenkiä, vaikka sunnuntaina yksi niistä tekikin haavan mun kantapäähän terveisinä viimekesästä.

Kaksi vuotta sitten pääsiäisenä minulla oli valkoiset kesäkengät. Ostin uuden tuulitakin, joka kerrankin on sopivankokoinen eikä pikkaisen iso. Ajattelin pitää sitä ainakin kymmenen vuotta, mutta katsotaan nyt. Pitäisi pyykätä. Aamulla suunnittelin leipomista ja juuri äsken tallensin wordiin tekstitiedoston, joka kantaa nimeä essee. Kirjoja kirjastosta, paitsi että kaikki ovat lainassa tai eivät vain yksinkertaisesti ole hankittuina tämän maakunta-alueen kirjastoihin. Keski-Suomi kiitosta. Kaukolainoja pyytämään.

Ei minulla oikeasti mene näin huonosti kuin miltä tämä teksti taas kuulostaa. Toisten plogeja lukiessa tulee toisinaan sellainen olo, että kaikki oikeasti osaavat valittaa ihan mistä tahansa, mutta kyllä he osaavat myös olla iloisia onnistuneesta täytekakusta tai lasten kuraisista vaatteista ihan vain siitä syystä, että tässä vaiheessa vuotta ne muistuttavat keväästä. Merkinnät lyhenevät urputtamisen puutteessa tai sitten ne muuttuvat siirapiksi. No joo palailen tästä tutkielmaa tarkastelemaan.

Hyvää pääsiäistä.

-suuse-