IRC-Galleria

Eilen tai näennäisesti lauantaiyönä sunnuntaiaamua vasten minuutin yli kaksitoista kaksi aikuista miestä huutaa autossa kuin suloisimmat pikkupojat yhteen ääneen: "huomenna on joulu!" Minä sain siitä toisen pienenpienen joulufiilishitusen. Illalla kahdeksantoista tuntia myöhemmin tupakan savutessa hiuksiini kiinni minä tunsin itseni tarpeeksi tontuksi lähteäkseni yllättämään yhden perheen jogurttisuklaakakku sylissäni paketoituna sellofaaniin päässänsä pieni hassu sekava sellofaaninuttura ja sininen joulukortiksi ristimäni kortti, johon kirjoitin "Hyvää joulua t: Susanna" ja kaksi pientä sydäntä nimeni perään, sillä nimeni perässä on aina kaksi pientä sydäntä, jos minä sen kynällä kirjoitan.

Nyt minä olen saanut kolme pientä joulufiilishitusta. Kolmas niistä liimautui punastuneisiin poskiini sillä sekunnilla, kun minut ovella pyydettiin jäämään perheen seuraan illaksi istumaan. Tänään minä kirjoitan puhelimellani sata tekstiviestiä kaikille ystävilleni, joille olin liian laiska ostaakseni joulukortin ja kirjoittaakseni sen ja tukkiakseni sen postinleimalla varustettuun hassuun kapeaan laatikkoon, joita pyörii kaupungeissa siellä täällä asiakasvessojen kulmalta aina keskelle toria ja ottoautomaatin kylkeen. On joulu, ja jouluksi tuli tuuli ja kolea suojattomuudentunteita herättävä ilma, ja minä toivon, ettei joulupukki tänä jouluna hukkaisi suloista hassunkurisensäälittävää pumpulipartaansa, kun hän tunkee itsensä oikea olka edellä kotien krassikoristeisesta ovesta sisään ja sanoo houhou ja kysyy "onko täällä kilttejä lapsia?". Illalla kymmenen aikaan minä toivon jo juoneeni vähintään viisitoista kuppia kahvia, sillä tarpeeksi kahvia saa minut niin pirteäksi, että minua suorastaan nukuttaa.

Haukotus liimautuneena kiinni leukaperiin nukahtaisin hymyillen olohuoneen sohvalle television jäädessä yksinään surisemaan aattoillan jouluista jouluista tarjontaa. Hyvää yötä joulu, minä sanoisin.

-Suuse-