Minä olen ajatellut kasvattaa rahapuun opiskeluasuntoni ikkunanreunaan yhteen tyhjään nurkkaan seisomaan. Tämän päivän minä olen väistellyt huoneeni pöydällä lojuvaa yhtä isoa karmivaa viisisataasivuista englanninkielistä historiankirjaa, joka minun täytyisi oppia kannesta kanteen kahdeksan päivän kuluessa, sillä kahdeksantena päivänä huomisaamusta lähtien on historiantentti, eikä se edes ole minun suurin murheeni näillä näkymin. Ja minä olen siis ajatellut kasvattaa rahapuun. Murheeni vuoksi; puolessa välissä kuuta minun taskuni ovat aina tyhjät, sillä alkukuusta on ollut laskuja ja vuokra ja kuntosalin samperin suoraveloitus. Viimeisellä viikolla tammikuussa minulla ei ole varaa ajaa Vaasasta kotiin ollenkaan.
Minä en osaa sanoa, tahdonko minä ruokaa vai olenko minä oikeasti rehellisesti nälkäinen. Vähän yli viikon tupakoimattomuus on saanut minut mieltymään kummallisiin asioihin: ketsuppiin ja porkkanaan yhtä aikaa sinapin ja tonnikalan ja juuston ja voinokareen kanssa, ja minä voisin jopa vannoa, etten minä koskaan ennen ole ollut näin kummallinen. Iltaisin yksin täydellisessä tekemisenpuutteessa minun sormeni syyhyävät ja kutiavat ja ovat jo kovasti matkalla ulos sytyttämään yhtä ihanaa valkokääreistä sormieni väliin niin houkuttelevan hyvin sopivaa syöpää aiheuttavaa harmaansavuista myrkyllistä koukuttavanilkikurisenrauhoittavaa tupakkaa, vaikka minulla ei sellaisia enää olekaan. Viikko sitten mökillä ystäväni kahlatessa tupakoimasta takaisin oleskelutilaan minä tahdoin nuuskia hänen paitansa tupakansavusta, sillä sellaisessa himossa mikä tahansa tupakasta muistuttava lohduttaa kyltymätöntä haluani polttaa edes hetkisen. Perjantaina tupakanhimossani minä kopistelin päkiöitäni sinun autosi lattiaan ja kiukuttelin. Tämä ei ole kivaa. Tämä ei ole kivaa enää ollenkaan.
Tälle päivälle siunaantui viikon inhottavin ulkoilma. Eilen illalla lähempänä yhdeksän aikoihin minä siskoni ja ystäväni kanssa asennoiduin tunnin pituiselle lenkille kylmään kalseaan sohjoiseen vesisateeseen. Tänään minä ajattelin treenata sisätiloissa. Yrittää olla ajattelematta tupakkaa ja sen rentouttavaa rauhoittavaa vaikutusta tunkkaisen suloisen ilmassa solmuilevan savun kietoutuessa hiuksiini ja valkoiseen collegetakkiini tuulettomassa loskaisentammikuisessa ilmassa ulkona jossakin.
-Suuse-