Jos minä en jo täysin ole menettänyt näennäistä kontrolliani olemattoman laskupääni suhteen, minä olen tullut siihen tulokseen, että maailmassa on tasan 0.95 ihmistä, jotka minut tuntevat tarkalleen; ei siis edes ihan täysin yksi kokonainen ihminen. Tästä laskutoimituksen tuloksesta huolestuttavan tekee se, että laskiessani otin huomioon myös itseni. Juuri nyt minä syön suklaata ja alan tajuta muuttuvani kyyniseksi sarkastisuudeksi en minä tiedä valovuoden kuluttua vai jo huomenaamulla kellon kanssa ihan liian aikaisin. Jos sinä tunnet minut, sinä tunnet minut paremmin, ja sinä osaat laskea, ja ehkä sinä olet oikeassa, ehkä, ja minä olen siitä enemmän kuin iloinen. Ei pitäisi ajatella omaa hulluuttaan. Ei ikinä.
Onko tämä seitsemäs kuukausi, jonka aikana minä kirjoitan gallerian päiväkirjakansioon merkintöjäni tyhjänpäiväisistä ajatuksistani? Jossain vaiheessa minä tajusin, että suurimman osan asiasta minulla ei ole ollut asiaa oikeastaan ollenkaan. Nyt minä menen. Tämä päivä menee pilalle, jos minä tästä kirjoitan.
-Suuse-