IRC-Galleria

Vuosi sitten pääsiäisenä yhdessä yökerhossa Seinäjoen keskustassa jossakin minulla oli numeroa liian isot lusufarkut ja valkoiset kesäkengät ja ruskeat kiharat pitkät hiukset, ja minä poltin sinun kanssasi sen tupakan kaksin, sillä kaksin me jäimme sen pöydän ääreen sen pöydän reunaa nojaamaan.

Tänä vuonna pääsiäinen alkoi sinun opiskelija-asunnossasi pitkänperjantain aamuna en minä muista mihin aikaan, mutta ehkä se kuitenkin alkoi juuri silloin, kun me kaksi heräsimme. Eilen illalla kahdentoista maissa pieni porukka piti hauskaa television ääressä ja keksi lempinimiä roolihahmoille legendatrilogian ensimmäisen osan kääntyessä kohti loppuaan. Minä en muista, mihin aikaan me kaksi menimme lopulta nukkumaan, mutta sinä olit nukahtaa minun hieroessani sinun selkääsi vuoteessa juuri niin kuin sinä usein olet siihen hetkeen vähällä nukahtaa. Emmekä me puhuneet enää paljon mitään, sillä on hetkiä, jolloin ei tarvitse puhua, hetkiä, jolloin läheisyys on paljon sanoja enemmän ja ihan millainen läheisyys vain ihan vain vaikkapa kädestä pitäminen tai pään silittäminen tai se, kun hämärässä huoneessa karkkipussin kanssa kesken elokuvaa kaksi ihmistä ovat kylki kyljessä kiinni toisissaan.

Tänään paistaa aurinko, ja aurinko tänään paistaa juuri niin kuin eilenkin. Yöllä sinun vieressäsi peiton alla hiljaisuudessa minä tajusin, että elämässä ei ole mitään sen parempaa kuin se, että kaikista ihmissuhteista ja luonteenpiirteistä ja puolitutuista tuttavista ja entisistä elämistä huolimatta ikinä on olemassa ihminen, joka vieressäsi pitää kiinni sinun kädestäsi ja istuu juuri samalla sivulla kuin sinäkin.

-Suuse-