Tänään on jo keskiviikko, ja minä mietin, missä minä olen ollut kaksi päivää. Viikonloppu on täysi tuntemattomuus, ja niin on myös ensi syksy ja ensi maanantai, vaikka minä en pidä sellaisesta ollenkaan.
Sinä sanoit, että minulla on punainen viikko, ja niin minulla on, mutta onneksi minun punainen viikkoni ei kestä kuin kolme päivää kerrallaan. Tänään minä olen maannut sinun vuoteellasi, ja tiedäthän sinä sen, mutta sen jälkeen minä menin kotiini ja makasin sohvalla ja omalla vuoteellani petaamattomien lakanoiden kanssa vähän vielä enemmän. Olen minä sentään kirjoittanut yhden novellianalyysin, jonka vuoksi minä olen ymmälläni ja kieroutunut kirjallisuuden inhoaja, vaikka syytön siihen on kummallisen novellin kirjoittaja kaikkine kummallisine kuvailuineen. Siskoni sanoi kerran inhoavansa 'avoimia loppuja'. Hän vannotti minulle: "Sinun kirjassasi minä en tahdo nähdä avointa loppua, sillä sen kanssa ei tiedä, miten tarinassa lopulta tapahtuu." Tänään minä olen alkanut inhota avoimia novelleja, joiden maailmasta ei lopulta jää käteen kuin sanat ja oma pieni mielikuvitus, jonka kanssa kerrankin pitäisi oikeasti tehdä jotakin.
Nyt minä menen suihkuun pesemään korvani. Sataa lunta.
-Suuse-