IRC-Galleria

Miksi mustikkakeitto aamulla saa ajatukset kulkemaan?

Joulukuussa 2005 tarkkaan ottaen joulun aatonaattona 23.12 minä hain kotiin pienen mustaruskean tyttökissanpennun. Tammikuussa uuden lukukauden alettua minä tungin pienen kissanpentuni mustaan pieneen kissankoppaan ja astuin junaan kohti Vaasaa, sillä opiskelija ottaa kissan viihdyttääkseen itseään, ei niinkään viihdyttääkseen kissaa tarjoamalla sille parisensadan neliön asunnon kaikki tilat kotipihaa ja kesäisin kasvavaa nurmikkoa myöden. Minun kissani ei lopulta oppinut mitään muuta kuin rakastamaan ulkoilmaa, ja Vaasan yksiössä ulko-oven käydessä pikkukissani oli menossa ulos ei väliä vaikka kahdenkymmenen asteen pakkaseen. Tänä vuonna minun pikkukissani on ollut parisensadan neliön asunnossa koko lukuvuoden, sillä kaikesta päätellen minun kissani kodiksi on muotoutunut talo, jossa minä kerran kasvoin ja intin oikeuksistani olla kaupungilla kello kahtatoista pidempään. Kun minä tänään menen takaisin, minun kissani kiehnää minun pohkeitani ja pyytää minulta silitystä ja ruokaa. Enkä minä enää ole sitä sieltä raaskinut raahata maailmaan.

Toiset löytävät identiteettinsä vaivattoman nopeasti. Minä olen alkanut ajatella, että minun identiteettini perustuu suurille määrille erityisesti korkokenkiä ja toisaalta jatkuvalle laiskuudelle kiskoa siivouskaapista imuri ja alkaa siivoamaan. Toisaalta minun identiteettini perustuu hulluille ajatuksille neljänsadan sivun tenttikirjan muuttumisesta pääni muistikopaksi yhdessä yössä, mutta lisäksi minä tietoisesti perustan identiteettiäni asioihin, jotka liittyvät minun näennäiseen ahkeruuteeni, ja joista minä siten olen hyvin ylpeä. Sellaisia asioita ovat esimerkiksi kielihistorian tentistä plakkariin noussut kiitettävä vitonen ja itse ompelemani neljä paneeliverhoa tai hiellä ja tuskalla toisinaan pesemäni auton jättämä kirkkaansininen kaiku silloinkin, kun aurinko ei paista. Lopulta minä perustan identiteettiäni pienien osakseni tulleiden kehujen varaan, sillä onko mitään sen piristävämpää kuin kuulla poikaystävän sanovan, että sinä teet hyvää pitsaa, niin hyvää pitsaa, että paljon parempaa ei olekaan?

Minun poikaystäväni on paras, by the way. Tahdoin vain ilmoittaa sen.

-Suuse-