Vuoden pimein juhla. Kulta makaa sängyllä ja hasuttelee ja sanoo: "Miltä ensimmäinen joulu kullan kanssa haisee?" Kaikki tietää, että nyt on yö, joten sitä on turha tässä lähteä enää kertaamaan.
Antakaa ateisteille tonttulakki ja hurskaille johonkin uskoville virsikirja ja miniatyyriseimisetti halpahallista kymmenen euroa. Tänään elämänpituisessa kassajonossa todettiin, että joulu pimeydessään on lisäksi uskomatonta rahanvaihtoa ja kauppakassien kantamista ihan niin kuin maailmasta loppuisi kaikki kesken heti jouluaamuna. Nyt puhutaan jostakin muusta kuin joululahjoista. Puhutaan hirveistä määristä suklaarasioita ja maksalaatikoita, piparkakkuja ja joulupullaa, italiansalaattia ja voi pimpelipom jotakin jäi hyllylle makaamaan. Kuka juo täysmaidon jääkaapista, jos sitä ei käytetäkään riisipuuroon ja makaronilaatikkoon? Suklaarasioita ostaessa ei tajua maksavansa kilokaloreista ja ekstramakkaroista. Jouluna ei tajua olevansa idiootti juostessaan kaupasta toiseen raahaten samalla kuusta naapurin metsästä ja kihartaen joululahjanauhaa rulalle paketin kylkeä koristamaan.
"Miten joulupukki puhuu?" En minä tiedä. Houhouhou se sanoo, mutta miten se puhuu, bassoäänellä kai. Niin. Ensimmäinen varsinainen yhteinen joulu. Ihana joulu. Tarpeeksi normaali, tarpeeksi kodikas, tarpeeksi rauhallinen ja tarpeeksi vailla ylimääräistä hössötystä ja lanttulaatikkoa. Yllinkyllin oman rakkaan olemassaoloa. Nam.
Serkkuani lainatakseni kivaa ja helppoa joulua. Jep. Suorastaan loistava lause.
-suuse-