Uskomatonta miten paljon sää voi vaikuttaa jaksamiseen. Sade saa aikaan haukotusta, sanotaan. Pilvisyys tuntuu painavan harteita, ja koleus aiheuttaa masennusta. Märkä maa saa pysymään sisällä silloinkin, kun maito on loppu, ja pitäisi lähteä kauppaan.
Niskoja särkee. Viimeyönä mä näin kummallista unta, mutta en oikein osaa muistaa, mistä se kertoi. Viikonlopun aurinko toi taas vähän päivitystä rusketusraidoille, mutta vielä saisi paistaa kauan ja hartaasti, vaikka sitten koko loppu elokuun, kun mulla alkaa parin viikon loma ennen lukuvuoden alkua. Toki saa paistaa jo aiemmin, ei haittaa ollenkaan.
Meille tulee kissa. Sen nimi on Paavo ja se tykkää nukkua isinsä sylissä, ja isillä mä viittaan nyt mun kultaani. Paavo on syntynyt 23. toukokuuta ja se on raidallinen kissimirri, joka on kiinnostunut sormenpäistä ja tykkää leikkimisestä ja nukkumisesta ja ruoasta. Tolloin toukokuussa meille kotiin syntyi neljä pentua, joista me sitten kullan kanssa ihastuttiin tohon raitanaamaan. Me annettiin sille nimeksi Paavo, koska se on ihan Paavon näköinen. Tällä viikolla se olisi tarkoitus hakea meille kotiin Seinäjoelle, koska se alkaa olla jo iso poika ja ainakin se on jo luovutusikäinen.
Käytännössä me saadaan siis vauva. Vähän karvainen mutta erittäin rakas ja suloinen. Kulta sanoo, että se lihottaa sen 38-kiloiseksi, mutta mä sanon, että se on kalkkunaleikedieetillä. Kyllä se kunnon ruokaa saa, mutta ei siitä kyllä mitään tynnyriä tehdä. Se on muutenkin porukan pienin ja sellainen hurmuripoika, joka ihastuttaa kaikki. Sen lisäksi se osaa tapella ja pitää puoliansa. Hah.
Nyt piisaa tältä erää.
-suuse-