IRC-Galleria

Jossain vaiheessa oli yksinkertainen hiljaisuus. Syksyn hämärä pyrki asuntoon niin voimakkaasti, että edes olohuoneen monihaarainen kattolamppu ei valaissut huoneen jokaiseen nurkkaan. Jaana tajusi kuulevansa oman hengityksensä pienen häiritsevän rahinan. Mikko seisoi olohuoneen ikkunan luona selin Jaanaan päin, ja kaikki tuntui niin epätodelliselta, että Jaana ei yhtäkkiä ollut ollenkaan varma siitä, näkikö hän unta vai oliko kaikki oikeasti mennyt niin.

”Ollaanko me umpikujassa?”, Mikko kysyi ikkunalta, ja Jaana nosti katseensa olohuoneen matosta Mikkoon. Sinä ja sinun hel**tinmoinen selkäsi, Jaana ajatteli ja risti kätensä puuskaan peittääkseen sen typerän tunteen, että hän uskoi näyttävänsä ihan idiootilta, joka seisoo idioottina keskellä olohuoneen lattiaa tajuamatta, että voisi yhtä hyvin laskeutua sohvalle istumaan.
”Miten sä voit…? Miten…? Miksi…? Mistä sä sait tietää, että…?”, Mikko sopersi ikkunalle ja pudisteli epätoivoisena päätään. Ai mistä mä sain tietää, että sä tekisit sen mulle uudelleen, Jaana ajatteli. Mikon äänestä ymmärsi, että hän vuodatti kyyneleitä sisäänpäin. Mikko nojasi toisella kädellään ikkunan pystyreunusta, ja toinen käsi roikkui elottomana miehen vartaloa vasten osoittaen kohti lattiaa. Pitkä varjo lepäsi vaaleaa parkettia vasten. Sen asennosta pystyi lukemaan niin paljon, että Jaanasta tuntui kuin hän olisi melkein tiennyt, mitä Mikko ajatteli juuri nyt. Suunnaton vihanpuuska oli vienyt kaikki sanat mennessään. Jaana tuijotti Mikon vahvaa omatahtoista selkää ja tunsi sietämätöntä kykenemättömyyttä, tajutonta voimattomuutta taistella vastaan omaa tahtoaan. Hetki sitten olisi ollut aika lähteä pois. Nyt aika siihen oli valunut alas viemäriin, eikä Jaana voinut enää vain kääntyä ja marssia ulos suhteesta K-kaupan muovipusseineen.

"Umpikujassa", Jaana sitten sanoi ja tuijotti taas lattiaan. Osa hänestä tallasi levottomilla jaloillaan olohuoneen mattoa ja tahtoi yhä lähteä maanpakoon jonnekin. Jaana huokaisi. Oli niin typerä olo, että olisi tehnyt mieli kutistua peukaloksi ja tunkea itsensä kaukosäätimeen patterin paikalle piiloon epäjärjestelmällisensekavaa maailmaa.

-Suuse-