IRC-Galleria

"Ehkä kaikkea ei tarvitse tietää saman tien", minä sitten sanoin ihan vain itseäni lohduttaen ja tuijotin valkoista hämärää kattoa. Heti sen jälkeen tajusin, että minä makasin maailman typerimmässä asennossa sängynlaidalla jalat suorassa kädet liimautuneina kiinni jonnekin vartaloni viereen. Mutustin sinisen peiton reunaa tietämättä, miten paljon kello oli lyönyt ja miten kauan aiemmin.

Joskus minä pelkään kuolemaa niin vähän, että voisin ajaa autollani pellolle ja testata saanko sen hyppimään katollaan. Joskus minä riskeeraan järkeni ja terveyteni ja käyttäydyn tyhmästi ja olen hullu ja ihan täysi sekopää. Eniten minä pelkään painajaisiani, sillä niillä on ironinen taipumus toteutua lopulta jotenkin.

En minä tahdo nähdä elämääni etukäteen. En minä tahdo tietää, kuka minut puukottaa tai hyppiikö minun autoni pellolla vai räjähtääkö se vain. Yhden ihmisen kainalossa minä olen tyyni. Vain yhden ihmisen. Ja kun minä toisinaan suunnittelen tulevaisuutta, valitsen mattoja ostettuun asuntoon ja listaan ylös toisen lempiruokia ja viikkaan t-paitoja vaatekaappiin harjoituksena oikeasta yhteisestä elämästä. Minä tipun alas asti, kun minä heti sen jälkeen tajuan, että maailma on typerä paikka rakentaa onnellisuutta silloin, kun tuntuu, että maailma tahtoo minut pois siitä kainalosta, jossa minä sitä yhteistä onnellisuutta rakennan. Ainoastaan sellaisina hetkinä minä tahtoisin tietää kaiken saman tien, mutta minä en saa niitä vastauksia, koska niitä ei ole, ei vielä, ei näin aikaisin.

"Unta palloon ja simmut kiinni", sinä sanot ja silität minun kylkeäni ja tuhiset minun toiseen korvaan. "Voi kun minä saisin pitää sinut aina", minä sitten sanon hiljaa - sisäänpäin.

-Suuse-