IRC-Galleria

To be afraid ofMaanantai 12.11.2007 04:31

Kahdeksalta illalla minun oli pakko hiipiä toimituksen käytävälle etsimään valokatkaisijaa. Miksi konttorin puhelimeen soitetaan isänpäiväsunnuntaina, sitä minä en tiennyt enkä enää kymmenennen soittoyrityksen jälkeen ollut varma tahdoinko tietääkään.

Kesäöiden pelottavuus on erilaista kuin talvisin. Talviyö on yksinkertaisesti rehellisensäkkipimeä; se ei jätä pienintäkään varaa nähdä nenänsä eteen kahta metriä enempää. Kesäyönä kaikki muuttuu kummalliseksi. Ihan pienen hetken on hämärää, ja järvenranta on tyyni, ja maa on hiljainen, ja tekisi mieli kuiskata, kun ei viitsi herättää nukkuvaa puuta ja nurmikkoa ja etupihan kivetystä ja naapurin kukkapenkin kuutta kaunista orvokinvartta kukkineen. Sitten yhtäkkiä ennen kuin olet edes keksinyt, miksi kutsua tuota kummallista hiljaisuutta, aurinko alkaa nousta, ja tuttu Bemari ajaa ylinopeutta ohi punaisen postilaatikon matkalla ties minne juuri niin kuin eilenkin.

Keskikesän yössä minä istun tupakansavuisessa huvimajassa ja avaan sen ainoan avaamiskelpoisen ikkunan. Minä en tunnista lintua laulusta enkä laulua linnusta, mutta minä kuuntelen, ja sinä sanot, että se sama Bemari meni postilaatikon ohi tänäänkin. Ja niin me olemme kahden siellä, missä meistä kumpikaan ei ajattele huvimajaa kauemmaksi, sillä huvimajaa kauempaa ei juuri nyt ole olemassakaan. Marraskuussa sinä naurat minun yrityksilleni laskea kuukausia siitä, milloin me ensimmäisen kerran olimme oikeasti parivaljakko, ja sinä silität minun hiuksiani, ja minä hymyilen, ja me nauramme, ja "tämä on hyvä paikka", minä ajattelen ja päätän milloinkaan olla unohtamatta sitä, miltä kultani käsi minun kädessäni tuntuukaan.

Minun pelkoni on pimeässä. Auki jäänyt ovi toimituksen hämärään käytävään. Hiljainen tyhjä kotipiha vailla ainuttakaan valoa, tienvarsien sammutetut katulamput yöllä yhdeltä matkalla Jyväskylästä kohti kotia Etelä-Pohjanmaan rajoilla jossakin. Pienenä minä pelkäsin kirkollisia uskonnollisia lastenvirsiä. Iltasadun jälkeen kasettinauhurin soidessa minä tahdoin hukkua peiton alle ja itkeä, ja äiti meni ja isä meni myös, ja minä mietin, miten sanoa heille, että minä kaipasin jotakin muuta kuin lauluja taivaasta jossakin.

-Suuse-



Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.