IRC-Galleria

Jos juhannuksena sataa, tyyppi ostaa paviljongin ja maksaa siitä juuri sen verran kuin pallogrillistä, jonka voi polkea suohon kesäjuhlan jälkeen. Toiset ostavat häälahjaksi moottorisahan, ja minun pitäisi kaivaa matkalaukku ja pestä pyykkiä ja laittaa pyykki kuivumaan. Pitkän päätä särkeneen metsästämisen jälkeen minä sain osakseni lopulta kuusi haastateltavaa, jotka suostuivat uhrikseni juhannusgallupiin. "Mikä väri mielestäsi kuvaa juhannusta parhaiten?" "Jos viettäisit juhannuksen yksin autiolla saarella, lähtisikö mukaasi puheaikaa vai onkivapa?" ja niin edelleen. Sataa. Sataa enemmän kuin tarpeeksi. Sataa niin paljon, että siihen on jo melkein tottunut.

Minun viimeinen taukokahvini on jäähtynyt toimituksen työhuoneeni pöydälle. Tänään minä olen syönyt yhden jogurtin ja neljäsataa grammaa viinirypäleitä. Pitäisi käydä kaupassa ostamassa eväitä reissuun ja hiiliä, sillä niitä saatetaan tarvita kuitenkin. Eilen minä ostin ikioman toimittajalle sopivan kameran. Tänään minä olen kuvannut sillä kolme juttukuvaa, ja katsonut niiden kehittymistä sanomalehtikuvaksi. Autoja menee ohi koko ajan. Täällä on ruuhkaista.

Kulta. On ikävä.

-Suuse-

Motoristihaastattelu aamutuimaan. Tänään minä en ole syönyt kuin yhden jogurtin, mutta minun vatsani ei kurni ollenkaan. Sinä hymyilet ja pidät silmäsi kiinni, kun minä aamulla lähden töihin. Mikään ei ole sen ihanempaa kuin sinun lähelläsi oleminen, tiedä se ja muista se ainakin tästä lähtien.

Juhannus on vapaa. Tällä viikolla minä olen päivystävä toimittaja, ja ensi viikolla päivystysviikon kiireet tasoittaa neljän päivän vapaa tprstaista lähtien. Maanantaina Bon jovi keikkailee stadionilla. Minä päätin ostaa oman kameran, vähintään bridgen mutta ehkä jopa järkkärin. Kesätoimittajan viimevuotinen sosiaalivillatakki roikkuu yhä pukuhuoneessa. Minä löysin sen eilen ja viluissani kiskoin sen iltapäivällä päälleni, koska kukaan sitä ei ole kaivannut yli vuoteen. Sosiaalivillatakkia ei kuitenkaan voi kuskata kotiin tai omia kokonaan, sillä sosiaalivillatakki on takki, jota kuka tahansa vilukissa voi käyttää tämän talon työntekijöistä lukien.

Pääsin läpi Arkielämän historiaa -kurssin, jonka tentin toukokuun lopussa. Arvostelu 3/5; minä olen tyytyväinen. Muutamista tenteistä puuttuvat vielä suoritusmerkinnät, mutta ne tulevat kesän aikana. Tämä viikko on ollut piristävää vaihtelua työelämään, joka kevään pyöri historian ja yhteiskuntaopin lehtoraatissa. Tämän kesän minä olen toimittaja. Välillä tuntuu, että tätä työtä voisi tehdä tulevaisuudessa jopa työkseen.

Kaipa minusta tulee aineenopettaja. Siitä huolimatta.

-Suuse-

Sinun kassakaappisi ei kummittele minua, rakas. Voileipää lauantaimakkaralla, aurinko paistaa ulkona, enkä minä ole pitkään aikaan tuntenut oloani näin tervetulleeksi kuin minä tunnen juuri nyt. Elämän parhaita päiviä on viettää aika paikassa, josta lähtiessään pyydetään palaamaan takaisin. Parisuhteen tasapainottaa ympäristön antama hymy ja vastaanottavuus, sillä kaksi yksin ei ole pysyvyyden merkki maailmassa, jossa elämä perustuu sosiaalisuudelle ja vuorovaikutukselle, yhteistyölle ja isolle verkostolle monenlaisia ihmissuhteita. Tänään minä en keksi, miten minä enää voisin olla tämän iloisempi. Kiitos siitä, sinä minun minä sinun.

-Suuse-

Lotta pelkää kuntosalin päivystysaikoja. Minä olin kahdentoista, kun isä vei minut uimahallin kuntosalille talviharjoituksiin. Sinä sanot, että kuntopyörä ei kulje minun mukanani meidän yhteiseen asuntoon. Missä minä sitten treenaan, minä ajattelen, mutta sanonko minä sitä ääneen yhtä järkevästi, en varmaankaan. Lotta kulkee kuntosalilla päivystysajan sulkeuduttua, sillä silloin kuntosali on kaikkein hiljaisin. Aamulla kuudelta uimahalli on täynnä uimareita, sillä heistä kaikki ajattelevat, että aamulla uimassa ei ole vielä ketään. Toiset pelkäävät miessiivoojia uimahallin suihkutiloissa. Miten moni sylkee kuntosalin lattialle treenatessaan, ja miten usein niitä lattioita oikein siivotaan?

Tämä voi olla typerä merkintä, en minä tiedä, en minä ole tutkinut. Kesäloma on humpuukia. Opiskelijan kesäloma on kesätyötä, ja työtä tekevän kesäloma kestää kaksi viikkoa paitsi niillä, jotka tajuavat opettaa. Kesäloma on ammatinvalintakysymys. Kesäloma on toive viikon lomasta Mallorcalla, joka todennäköisesti jää toiveeksi, sillä toisen heistä täytyy tehdä töitä kuitenkin. Liioittelu on luonnollista. Isä liioittelee paljon, ja äiti liioittelee elääkseen. Sinä sanot, että on parempi rakentaa elämä perinteisen työnjakomoraalin perustalle. Minä sanon, että minä en ole kasvanut tonkimaan kukkapenkkiä nurmikolle joka ikinen kevät ennen ensimmäistä leikkuuaikaa. Enkä minä tiedä, olenko minä kasvanut kasvattamaan lapsia kotona yksin. Lotta pelkää lapsia. Lotta pelkää kasvattaa lapsia yksin, sillä Lotta on jo eristäytynyt maailmasta kahdeksan vuoden lastenkasvattamisen aikaan juuri silloin, kun toinen heistä tekee työtä ja toinen yrittää keksiä keinon katsoa kahdella silmällä eri suuntiin samaan aikaan niin, että molemmat lapset löytyvät. Lotta pelkää, että ei enää koskaan näe toista heistä vieressään aamuisin. Toinen heistä tulee myöhään ja lähtee varhain ja käy syömässä ja lähtee taas, sillä toinen heistä tekee työtä. Muisto ei ole todistusta asioiden tapahtumisesta. Muisto on pieni valkoinen monisäikeinen lanka, joka on tarvittaessa tarpeeksi pelastamaan yhden päivän täydelliseltä kurjuudelta silloin, kun on liian ikävä ja liian vaikea katsoa kahdella silmällä eri suuntiin yksin ilman toisen apua ilman toisen läsnäoloa ilman toisen kättä omassa kädessään. Lotta pelkää kotia, sillä kotona Lotta on yksin.

-Suuse-

Siitä on nyt kaksi vuotta, kun yksi tärkeä ihminen kuoli pois. Eilen ystävän kanssa myöhään illalla haudalla ajateltiin, että poissa jossakin meille nauretaan: "ehditte vain tälle päivää hautakukkia katsomaan." Tänään minä olen ollut saamaton. Saattaa olla, että minun saamattomuuteni ei ole perisynti tai sitten se on en minä tiedä mutta tiedän kyllä, mistä minä perisyntini olen ajan kanssa joutunut perimään.

Pikkuveljen ylioppilasjuhlia juhlitaan lauantaina. Tämä viikko on kuluvan kevään viimeinen viikko historian ja yhteiskuntaopin lehtorina, ja maanantaina minä taidan olla taas lehtitoimittaja. Tuulee. Lauantai-ilta oli pitkästä aikaa eri tavalla yksi parhaimmista illoista, sillä silloin minä vietin aikaa parhaimman ystäväni kanssa kunnolla kahdestaan. Sunnuntaina juoksulenkillä valkoinen Fiat ajoi ohi ja nosti kättä. Sinä ihmettelit pikkupikkuveljeni kanssa skootteria, ja minä olen ollut enemmän kuin iloinen siitä, että sinä olet mielelläsi myös minun sisarusteni kanssa, vaikka tänne sinä siitä huolimatta ehkä jopa tulet inua katsomaan. Tänään minä sekoan kirjaimissa, enkä minä tiedä mistä se johtuu. Hiljainen talo on liian hiljainen silloin, kun ei tiedä missä kaikki piilevät. Viikonlopun odottaminen on typerää. Päivä kerrallaan on kuolemantuomio. Niin se vain on.

-Suuse-

Syöminen ei onnistu keskellä stressiä; tämä on tekosyy. Syöminen ei onnistu keskellä kiirettä. Miksi minä en herää aamuisin viisi minuuttia aiemmin, niin ehtisin? Viikonloppu ei ole tuottanut tyydytystä kiireettömyyden puutteeseen ainakaan kuukauteen. Kolmen päivän aikana olen aloittanut Talvisota-elokuvan katsomisen kuuteen kertaan, mutta voi olla, että olen laskenut väärinkin. Tiistaiaamuna viideltä Jyväskylään tenttiin. Loppuviikko menee aina historian ja yhteiskuntaopin lehtoraatissa, ja sinä olet töidesi kanssa liian kaukana liian kauan aikaa kerrallaan. Jos muu elämä tuottaa päivittäisen maailman perustan, mitä järkeä on ihmissuhteessa? Tuo oli tyhmä kysymys; en minä pystyisi ilman sinua olemaan.

Tänään minä olen odottanut sinun tulemistasi viidestä asti, prikulleen siitä lähtien, kun sinä soitit ja ilmoitit niin. Tällä hetkellä minä pelkään sanaa "ehkä" enemmän kuin ukkosta tai kuolemaa. On asioita, joita ei aina kykene käsittelemään, esimerkiksi Sonata Arctican Tallulah, vaikka kykenemättömyys käsitellä kappaleen sisältöä voi kuulostaa enemmän kuin hölmöydeltä. Siitä huolimatta on asioita, joita ei aina kykene käsittelemään. Mahdottomuus. Mahdollisuuden menettäminen silloin, kun mahdollisuus olisi ollut nähdä sinut edes hetkisen. Ikävä. Joku makaa olohuoneessa ja on voimaton. Minä en jaksa sitä enää.

-Suuse-

Kasvojeni oikeanpuoleista poskeani on särkenyt perjantaiaamusta lähtien. Minä pelkään hammaslääkäriä. Toiset sanovat, että viisaus tulee ja menee viisureiden kanssa, ja minä ajattelen, että minä olisin onnellisempi ilman niitä ja niiden tuomaa särkyä tai ainakin onnellisuudesta viis kivuttomampi silloin, kun edes viisi nelisatasta Buranaa ei kykene peittoamaan sitä, mitä minä tunnen juuri nyt. Siitä huolimatta minä pelkään hammaslääkäreitä. Se ei ole tekosyy; se on täydellisen loistava syy pitää lääkekaapin ovi auki ja leiriytyä alakerran saniteettitiloihin koko päiväksi tuijottamaan vesilasia ja nielemään pieniä valkoisia tabuja, vaikka se tappaisikin minun sosiaalisen elämän. Minä pelkään hammaslääkäreitä. Hanki jonotusnumero siis.

Toukokuu ei ole toukokuu ilman yliopistotenttejä ja jääkiekon MM-kisoja. Miksi minä edes kirjoitin ne kaksi samaan lauseeseen? Tällä viikolla minä olen rämpinyt ysiluokkalaisten yhteiskuntaopin päättönumeroissa ja kasiluokkalaisten presidenttiryhmätöissä ja seiskaluokkalaisten minä-yritän-keksiä -teille-jotakin-historiakeskeistä hommaa-oppitunneissa, joiden keskellä minä en ole ehtinyt keskittyä omiin opintopisteisiin ollenkaan. Perjantaina minä päätin kompensoida kiireeni hyvittämällä iltapäivän tuleviin tentteihin valmistautuessa, mutta sen sijaan minä treenasin ja istuin illan poikaystäväni kanssa kaveriporukassa todistamassa, miten Suomi ottaa niskaan Venäjän armeijan motituksia yksi toisensa jälkeen. Viikonloppuna minä en edes jaksanut ajatella sitä, mitä minun olisi pitänyt ajatella. Pitämisen sijaan minä puudutin kultani reisilihakset pronssipeliä toljottaessa ja nukuin sunnuntai-iltapäivään lämpöisessä kainalossa vain kadotakseni maailmankartalta edes hetkisen. Tänään minä olen halunnut olla ammatin omaava historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja, vaikka minä omaava-sanaa inhoan. Tenttilukeminen on ollut sama asia kuin television tuijottaminen MM-matsien aikaan. Juuri nyt minä olen täysin varma siitä, että opiskeluinto - vai mikä se oli - on jo kauan sitten kadonnut jonnekin.

Pepsi maxia ja särkylääkettä. Alahuulessani suun sisällä on valkoinen vesikellorakko, jota minä inhoan. Liian usein on ikävä.

-Suuse-

Tuulee. Ihovoide on jättänyt ruskettumisentuoksun iholleni, enkä minä ole syönyt aamupalaa vieläkään. Kahvia. Vapaapäivänä aamukahdeksalta herääminen on nukkumisenpelkoa, mutta mitä sitten on nukkumisenpelko sitä minä en tiedä enkä välttämättä tahdokaan. Kymmenen euroa puhjenneen renkaan paikkaamiseen ja ilmaiset kahvit sitä odotellessa. Kotiin. Minä en ole kirjoittanut aikoihin. Eilen minä ajoin keskustasta kohti televisioruutua ja yritin keksiä yhden nimen, joka ei kuulostaisi pelkästään lapselliselta tai pappamaiselta, mutta silti vähän kummaltakin samaan aikaan. Rahanmenoa ei voi estää. Sen minä olen huomannut.

-Suuse-

Joku stressaa. Lauantaipäivä meni kutakuinkin historiankokeita korjaillessa sen lisäksi, että aamupäivästä Seinäjoella äitipuoli painosti syömään koko kinuskikakun siitä huolimatta, että minä olin meistä jo valmiiksi kaikkein kermahuulisin. Laskuja rästissä yömyöhällä hämärässä talossa minä en tiedä jaksaisinko minä enää tässä vaiheessa yötä kirjautua niitä maksamaan. Historian opettajan homma on osoittautunut elämäntyöksi. Porraskaide yläkerrassa notkuu puolikuivista kokovartalopyyhkeistä, ja alkuviikosta minä huomasin, että minun painoni ei kahden kuukauden aikana ole vieläkään noussut kiloakaan. Aika ajoin minä luulen kaipaavani Vaasaan. Sen jälkeen minä huomaan jumittaneeni elämäni työn keskelle, mistä tuskin paremmin todistaa mikään muu kuin se, että opintorekisteriini kirjautuessa en ollut muistaa tunnuslukua enää ollenkaan. Tänään yksi ystäväni sanoi, ettei tulevaisuutta kannata suunnitella syksyyn. Eilen minä istuin sinun sylissäsi järvenrannalla yhdentoista aikaan illalla, ja me puhelimme hiljaa kaksin, eikä vesi minun silmissäni sanonut enää sanaakaan. Tunti sitten minä havahduin siihen, että minä ikävöin. Olisi jo aika, kulta, minun olla sinun kanssasi taas ihan kahdestaan.

-Suuse-

Tänään minä olen yrittänyt olla ajattelematta, sillä toisinaan ajattelemisella vain kiduttaa itseään. Sen enempää minä en ole oppinut, mutta jos minä keskiviikoksi saisin pikkuveljeni synttäreitä varten leivottua kaksi suklaakakkua, minä voisin unohtaa sompailemisentaidon ja olla onnellinen vihannes edes yhden iltapäivän verran. Keskiviikkona töihin. Autottomuus ei ole orpoutta, tietämättömyys on. Tänään minä olen kaivannut aurinkoa, vaikka minulla ei ole sille mitään suotavaa. Hiljaisuudessa minä muistan kaiken, mutta ihmisten keskellä joskus toisinaan minä...unohdan.

-Suuse-