IRC-Galleria

olen ollut kohta 2 vrk taalla uudessa kotikaupungissani mbabanessa swazimaan paakaupungissa eika ole valittamista, olen viihtynyt. matka meni hyvin, yritin abu dhabista kirjoittaa merkinnan tanne, mut arabiemiraatit kielsivat paasyni talle sivulle vedoten uskonnollis-poliittisiin syihin.etihadin koneet olivat tarjoiluineen ,menu/listoineen, omine nayttoruutuineen jne tosi luksusta. johannesburgista loydettin kuski hyvin eika kamat havinneet jee jipii, ja niin matkasimme swazimaan puolelle sujuvasti.

koti on hulppea, fair lady mountain cottages, asun omakotitalokommuunissa 7 muun diak/tyt;n kanssa, sit on yhteiskeittiorakennus, uima/allas(oon jo ollut aamu/ ja iltauinneilla palovammak'si ylhaalla) ja gillikatos ja iso hieno puutarha. asun kahden hengen huonees ja meil on oma gekko, urho gekkoseksi nimetty, majailemassa seinillamme maleksimassa. eilinen ja taa paiva ovat menneet toisiimme ja mbabaneen tutustuessa seka turun 13 amk/opiskelijaan jotka myos asuvat kanssamme, ovat olleet hurjan avuliaita. pamela/yhdyshenkilo ollaan jo tavattu ja tanaa tulee yks suomalainen kylaan. hajroittelu alkaa ehka huomenna tai ylihauomenna.


eilen paasimme myos kirkkomatkalle manzinin kaupunkiin, 6000 ihmisen telttajumalanpalvelukseen, oli erikoista, se oli ihmeparantumisia korosatava seurakunta. naki konkreettisesti ihmisten sairauden ja karsimyksen maaran, kun sai menna eteen reukoiltavaksi tai vieda laheisen vaatteita ja rukoilla siten hanen parantumistaan, alttarin edessa oli suunnilleen puolet kirkkokansasta. itseani hieman luterilaisena hairitsi se, etta siella luvattiin varmaksi jumalan nimessa esim lapsia lapsettomille vuoden sisalla kunhan uskoo vankasti, minusta se lahentelee hieman jo henkista vakivaltaa, silla kuten isa meidan/rukouksessa sanotaan Tapahtukoon Sinun tahtosi.

osaan jo tervehtia jakiittaa siswatiksi niin etta tulen ymarretyksi, samoin kulkea kotiin ja keskustaan, tasta tama arki alkaa vashitewllen sujua. pian menemme kotiin, silla aurinko laskee kuudelta. hyvaa viikkoa! paasen siis nettiin heikosti koko tassa maassa, paakaupungissakin, eli ehka pari/kolme kertaa enintaan viikossa, suunnilleen kahden javiiden valiin, la ennen kahta ja su kaikki paikat suljettuja. kuulumisiin! soitella saa myos:)

hihhei, hyvä lähtöfiilis! kone nousee kohti muncheniä, abu dhabia ja johannesburgia noin 17 tunnin päästä! tänään vielä pientä asioidenhoitelua kotona, kokkausta, laukkujen punnitsemista(toivottavasti en joudu pulaan tavaroiden karsimisen kanssa) ja rakkaani kanssa viimeisen illan viettämistä. sää on nyt helsingissä aika keväinen, ei tunnu että lähtisi talvesta ja palaisi kesään. lauantaina saavutaan perille iltaselle johannesburgista pikkubussilla Mbabaneen, Swazimaan pääkaupunkiin, "kotiimme" Fair Lady Mountain Cottages- majataloon (uima-allas ja kaunis näköala kuulema on meillä) 10 hengen n. 20-50-vuotiaiden naisten porukalla (sosionomeja4, sairaanhoitajia 3, 1 diakoni ja 2 kirkon nuorisotyönohjaajaa)

työharjoittelupaikkananani on Lutheran Development Service Swaziland- avustusjärjestö, töistäni en muuta tiedä kuin että varmaan olen mukana maaseudulla arkipäivisin ruoka-avustusten jaossa, hiv-testeissä ja hiv-valistuksessa ja hiv-tukiryhmissä ja ehkä kotikäynneillä, pienlaina- ja säästämistoiminnassa ja muussa mitä tapahtuu ja koitan tutkailla koulutehtäviä varten työyhteisön jaksamisen haasteita ja keinoja ja perehtyä johtajan työnkuvaan ja tehdä kehittämistehtävän, kenties perehdyttämiskansion tai jotakin muuta tarvittavaa ja tutkia kristillistä elämää swazimaassa. toivon pääseväni matkustelemaan ympäri swazimaata, mosambikissa vähäsen ja etelä-afrikassa, mm. luonnonpuistoissa, rantakaupungeissa ja muissa kiinnostavissa kohteissa.

alkuvuosi on hieman koetellut tätä maailmanmatkailijatyttöstä suomessa, viimeisimpinä mm. noro-virus, parhaillaan toipuva 1&2.asteen palovamma kädessä ja poskiontelotulehdus. Mutta nytpä olen sitä mieltä että olen hoitanut ja hoidan terveys- ym. asioita niin parhain päin kuin minun on mahdollista ja muu on korkeammassa kädessä (jotenka paremmassa hoidossa kuin mun hoidossa). kivaa kevättä suomeen ja missä menettekin ja antakaahan kaikki kuulua itsestänne, ikävä kun mulla ainakin tulee olemaan ja suomesta läheisistä kuuleminen, kaikki arkiset asiat ovat päivän piristys!

kirjoittelemisiin! (mailit, mese, facebook, postit ja ehkä tekstarit toimivat) kolme kuukautta ja nähdään! (käymäänkin saa toki swazimaahan tulla!)

ystäväni tuttava kysyi häneltä, mitä ihmettä hän tekee vapaa-ajalla, koska hän ei omista televisiota eikä käytä päihteitä(kuten harrasta jokaviikonloppuista perisuomalaista humalahakuista baarisuunnistusta). Minun valintani on samankaltainen, television hankintaa en ole harkinnutkaan, saati että lisäisin päihteidenkäyttöä:) ystäväni lupasi tuttavalleen tehdä yli 100 asian listan aiheesta ja kertoi tästä hankkeesta mulle. innostuin itsekin listaamaan. seuraava lista on syntynyt yhdeltä istumalta kivihaan kallioilla takapihallani tässä syksyllä:

1. keräillä jotakin (maitotölkkilehmistä musiikkiin)
2. pitää päiväkirjaa/nettipäiväkirjaa
3. tehdä valokuva-albumia
4. lähteä luontokuvaamaan
5. ostoksille/kirpparille/myyjäksi kirpparille/nettikauppaan
6. kävelylle/pyöräilylle/hölkkää/uimaan... (samalla voi soitella kaukana asuville kavereille, ainakin kävellessä, jos on pakettiliittymä)
7. kokata/leipoa kaapista löytyvistä aineksista
8. ryhdy mielipidekirjoittajaksi/kolumnistiksi
9. etsi menopalstoilta ilmaistapahtuma ja mene sinne
10.laajenna musavalikoimaa (netti, kirjasto, kaverien levyt, kirppis...)
11.soita jollekulle, jota et ole nähnyt aikoihin
12. kipaise viemään purkit, pullot ym kierrätyspisteeseen
13. vaahtokylpy/tee-se-itse- kasvohoito/jalkahoito
14.roska päivässä- liike tai ryhdy pullonkerääjäksi
15. venyttele tai loju lattialla
16. hanki ja lue ilmaislehtiä
17. bongaa lehdistä kuvia ja "julisteita" ja sisusta
18. ikkunan- tai matonpesu
19. lue vanhoja kirjoituksia/katso vanhoja piirustuksiasi
20. tutustu lähistön metsiin, puistoihin, nähtävyyksiin
21. liity johonkin, esim. nettiyhteisöön tai asukasyhdistykseen
22. monenlaiset vapaaehtoistyöt
23. addressit.fi
24. Loesje
25. tee eväät ja mene ulos syömään
26. korjaa aina korjaamatta jääneet vaatteet/astiat
27. kokeile jotakin erilaista, esim. hiustyyliä tai vaateyhdistelmää kaapistasi
28. järjestä pippalot, jotka ei ole juomingit: lettukestit, peli-ilta, nyyttärit, ulkopelejä, retki, hiljaisuus-ilta, naamiaiset, alkoholittomien drinkkien maistajaiset...
29.henki lemmikki- tai hoitoeläin
30. ryhdy tukihenkilöksi/tukiperheeksi
31. käy jossain missä et ole käynyt (saari, luonnonsuojelualue, museo, kahvila...)
32. sukuloi
33. keksi jokin ennätys ja tee se
34. lue tai kirjoita runoja
35.yritä voittaa palkinto (bongaa netistä ja kaupoista kilpailuja)
36. harjoittele soittamaan suuta, puhelimella, pullolla, soittimella, viheltämään, itse tehdyllä soittimella
37. hanki jotakin mistä olet haaveillut (kaljalla käymisestä, tupakoinnista, tv-luvasta ja digiboksista säästyneillä sadoilla euroilla saa)
38. tee matkasuunnitlema ja päätä milloin toteutat sen
39. kudo/virkkaa/ompele/askartele -OPETTELE
40. opettele uusi sivistyssana/murresana/sananlasku
41. kokoa esim 1000 palan palapeli
42. hanki uusi tuttavuus
43. hanki viherkasveja tai vaihda vanhojen mullat
44. kerää kiviä kukkaruukkuihin ym. sisustukseen
45. ole tunti aloillaan tekemättä mitään (musiikkia voit kuunnella)
46. mitäs jos rukoilisit
47. tai kirjoittaisit kirjeen tai kortin
48. tai ryhtyisit kummiksi tai kuukausitukijaksi lapselle tai jollekin kohteelle (manoamano, lähetysseura, wwf, kua, amnesty, pela, world vision, plan, spr...)
49.kiipeä kalliolle, puussa, kiipeilyseinällä
50. liittoudu yhdeksi illaksi mukaan katsomaan kaverisi harrastusta (esim. paritanssi kiinnostavaa seurata)
51. lähde keikalle/näyttelyyn/konserttiin
52. tutki ja lajittele kaappisi sisältö
53. hanki/tee/kierrätä jollekulle "muuten-vain-lahja"
54. liity positiivareiden ajatusten aamiaiseen/käy heidän sivuillaan kehumassa asiakaspalvelullista työntekijää
55. villagelife.fi (virtuaalikyläpeli, jolla parannetaan maailmaa oikeasti)
56. netissä voi tehdä vaikka mitä testejä
57. kirjojen jättäminen yleisille paikoille ja niiden rekisteröinti netiin (verkostolla on jokin nimikin)
58.mieti missä olet hyvä ja tee sitä (päiväunien nukkuminenkin käy taitolajiksi)
59. ole jonkun kanssa perinteistä pullonpyöritystä/laiva on lastattu/mitä mukaan autiolle saarelle tms.
60. ryhdy ystäväksi tai ulkoiluttajaksi esim palvelutaloon
61. ilmoittaudu ja lähde jonkin tahon järjestämälle kurssille/retkelle/leirille
62. järjestä ystävällesi umpimähkäretki
63. poikkea kahvilaan lukemaan tai katselemaan ympärillesi
64. pidä innostus- /sää-/lintu-/ fiiliskalenteria
65. keikkatyö tai auta jotakuta hänen töissään/koulutehtävissään/kotitöissään -se voi olla aika hulvatonta, nimim. kokemusta on
66.tee hiekka- tai lumienkeli tai kukkakimppu tai seppele
67. lue esim. netissä ihmisten kertomuksia maailmalta eli tuolimatkaile
68. vaihda verhot
69. tee katugallup tällä kysymyksellä/muulla kysymyksellä, tuloksen voit laittaa jollekin keskustelupalstalle tai nettisivulle(kuten irc-galleria)
70. tutustu ohikulkijoihin vaikka kysymällä heidän koiristaan
71. sukilla tai pussitetulla riisillä voi opetella jonglööraamaan
72. levyjä, kirjoja ym voi arvostella kaiketi nettisivuilla
73. pelaa jotakin, vaikka pasianssia
74. mieti miten voisit muuttaa (helposti, realistisesti, tässä ja nyt)jotakin itsellesi tärkeää/sinua vaivannutta asiaa ja tartu tuumasta toimeen
75. vietä kännykätön/sänkötön/liiku vain pyörällä ja jalan - päivä tai keksi itse mitä muuta asiaa ilman voisit kokeilla olla
76. kerääjiä tarvitaan usein- ilmoittaudu (tasauspäivä sls, nähkäpäivä spr, janopäivä unicef, yhteisvastuu kua)
77. keskustele jonkun kanssa tästä asiasta eli mitä hänen mielestään voi tehdä kun ei ole mitään tekemistä ja vielä ilman päihteitä ja telkkaa
78. huviajelu pyörällä tai autolla tai bussilla tai junalla tai ratikalla
79. uimaan! tutustu uuteen uimahalliin
80. keilata tai minigolfata voi monessa kaupungissa
81. karaoken laulaminenkin on jännempää ilman rohkaisuryyppyä
82. harjoita itseilmaisua tai itsetutkiskelua esim kirjoittaen tajunnanvirtaa tai maalaten
83. kulje jossain herkistäen haju- tai kuuloaistia
84.kehu itseäsi- joka päivä jostakin
85. kehu muita- sama
86. jos elämässäsi on kissa, nosta se pöydälle
87.nuku univelat pois ja haaveile vuoteessa
88. valmista ja pakasta ruokaa tai herkkuja pahan päivän varalle
89.ylitä itsesi, esim. avantouinnilla
90.käy verenluovutuksessa
91. voimistele tai tanssi kotonasi
92. ryhdy lastenhoitajaksi(mainosta ilmoitustauluilla tai jonkin järjestön kautta)
93. hospitality club, liity ja majoita tai opasta suomenmatkailijoita
94. keksi ja hanki synttäri- tms. lahjoja ennakkoon
95. onko kaverien uudet kodit, lapset, lemmikit nähty?kutsu itsesi jollekulle kylään
96.vie kynttilöitä hautausmaalle - muualle haudattujen muistomerkki löytyy joka hautausmaalta
97. haastattele jotakuta hänen elämäntarinastaan
98.kirjoita itsellesi kirje 1, 10 tai 25 vuoden päähän
99. tee aarrekartta eli piirrä/maalaa/leikkaa-liimaa-askartele elämäsi tärkeät asiat ja ihmiset isolle kartongille
100. lue tämä lista uudestaan läpi tai tee oma vastaava jos et vieläkään ole keksinyt mitään tekemistä(muka)!

Ois kiva jos idea leviäisi ja joku muukin tekisi listan. vaihtoehtoisesti voi tehdä listan josta puuttuu myös vaikka internetiin liittyvät ehdotukset tai muun sovelletun listan.

pointtini ei nyt ollut siis moralisoida ja tuomita niitä, jotka omistaa tv:n tai käyttää päihteitä silloin tällöin, vaan vastata tuohon yleisesti törmäämääni ennakkoluuloiseen kysymykseen, että mitä ihmettä ihminen tekee ilman ko. asioita... pieni kannanotto myös suomalaiseen kulttuuriin, jossa vapaa-aikaan ja ystävien tapaamiseen varsin usein kuuluu esim. runsas alkoholin juominen niin että se on vapaa-ajan pääsisältö tai että ilman sitä muka ei ois kivaa...
todistettu näin ollen paikkansa pitämättömäksi:)
t.zaanuli

...ja hyvissä voimissa Suomessa takaisin vaikka ollaan viimeisen kolmen kuukauden aikana mm. kävelty noin 100 km kivirappusia ylös ja alas, keikuttu lumivyöryrinteillä, oksenneltu/ripuloitu monet päivät ja viettänyt elämäni ensimmäisen sairaalayön ja ollut tiputuksessa ekaa kertaa, ollut kaatuvan norsun selässä keskellä jokea, hikoiltu helteessä kurthissa, ollut äkäisenä juoksevan sarvikuonon lähettyvillä(yllätettiin raukka kesken mutakylpynsä), kökkinyt yksin himalayan autiudessa lumisokeuden oireista kärsien, körötellyt bussin katolla, roikkunut ulkona bussin ovesta ja ikkunasta yhden käden ja jalan varassa, matkustanut kolmisin moottoripyörällä paikallisessa liikenteessä ilman kypäriä, aikamatkannut vuoteen 2064, joutunut delhin kentällä vartijoiden syyniin salmimakkikuormineni, elänyt hindujen väripallojenheittelyfestivaalin läpi, hangannut itseäni kiuaskivillä sekä nähnyt enemmän sähkökatkoja ja myrskyjä kuin koskaan, näin muutamia mainitakseni. Täitäkään en saanut eikä olotilassani ole flunssaa lukuun ottamatta mitään valittamista. on ihanaa olla kotona! ihmeellisiä asioita sitä ihmettelee ja ihastelee: hiljaisuutta, puhdasta ilmaa ja roskatonta luontoa, valoisia iltoja, käsittämättömän suuria busseja ja junia, miten kaikki sähköt, vesi, kulkuvälineet, puhelin ja kaikki toimii niin hyvin ja onpa mulla ihana koti ja ihania rakkaita ihmisiäni ympärillä!( ja miten juroja ja hiljaisia ja tyylitajuttomasti ja värittömästi pukeutuvia ihmiset ovat suomessa...) lopputulos:kannattaa lähteä jos on mun tavoin unelmana asua ja työskennellä joskus ulkomailla, eikä siihen kaadu parisuhde eikä muukaan tärekä elämässä, päinvastoin:)

viime viikosta vielä muutama sananen, matkailumainos pokharasta, jossa olin keskiviikosta lauantaihin. Jos lähdet pokharaan, älä hanki ruokamyrkytystä kuten matkakaverini... jos lähdet pokharaan, majoittaudu majataloon, jonka omistajalla on yhteyksiä suomeen. saat sairastumisten sattuessa erinomaista palvelua ja apua mm. sairaalaan pääsyssä! jos lähdet pokharaan, vuokraa pyörä huimaan 20 sentin tuntihintaan ja polje katsomaan kauniita maisemia. myös pokharan perusnähtävyyden, world peace stupa, barahi temple, mahendra cave, bat cave, devis fall-vesiputous(joka laskeutuu maan alle) ja guptashwor-luola jossa on temppeli ja josta näkee vesiputouksen laskevan maan alle ja sarangkot-vuori, jolta voi katsoa auringonnousua ja vuoria sen valossa ovat todella mielestäni näkemisen arvoisia. tuntuu täysin epätodelliselta, etta siellä olin viikko sitten, ja että olisin ollut suomessa vain kolme päivää. tänne on jotenkin jo sulautunut omaan vanhaan arkeensa aika hyvin ja ilman isompia kulttuurishokkeja. viime viikonloppu pokharasta katmanduun palattua meni sitten juostessa paikasta toiseen, ostoksia ja asioiden hoitoa ja hyvästelykäynnit lastenkoteihimme. se oli haikeaa. paikallisia ehkä helpottaa se kun luulevat että meillähän on niin paljon rahaa, että voimme tulla vaikka ensi vuonna kylään, mutta itseä ei, koska niin asia ei ole. mailit, kirjeet ja rukoukset kulkee. tälläinen tämä reissu ja matkapäiväkirjani, nähtäväksi jää mistä ja milloin seuraavaksi kirjoittelen, mutta paljastettakoon että lähtökuume on jo päällä ja hakemukset afrikan mantereelle pian vetämässä... namaste tältä erää!

hups hups kun painaa nappista miten sattuu, saattaa lahettaa tyhjan paivakirjamerkinnan:) no tassa tulee sisaltoa.

viikonloppu oli kiva, olin la aamuna pyorailemassa meilta eteenpain olevalla maaseutumaisemaisella bungmatin alueella. pitkaan istuskelin elamaa ihmettelemassa kivoissa paikoissa kuten sellaisella temppeliaukiolla. vuohet kulki kerrostaloihin sisaan ja ulos, ihmiset yhteiskaivolla pesi itseaan ja pyykkejaan, aurinko helotti. paivalla piti retkeilla katsoo milta nayttaa katmandun katolilainen kirkko, mutta iski elamani komein rankkasade niskaan, joten kirkkoa ei ole vielakaan katsastettu. tiet lainehtivat(ojitus ja viemarisysteemit on mita on) ja rakeitakin rytisi taivaalta. onneksi saa parani. oltiin tyttoporukalla iltaa istumassa thamelissa, ja elama on ollut luksusta: taksikyyteja, ravintola-illallisia ja -aamiaisia, hotelliyopymisia, kahvilassa istumista, kaikkea mihin suomessa ei olisi todellakaan varaa.

sunnuntaina mentiin myos elokuviin, oltiin katsomassa namastey london-niminen rakkauselokuva, se oli tosi kiinnostava elamys. aiheena oli rakkaus- ja jarjestetyt avioliitot, seikkailtiin osin lontoossa ja osin intiassa ja leffa sisalsi paljon hienoja tanssikohtauksia, hyvia musiikkeja ja oli kauniisti kuvattuja maisemia ja ihmiskuvia. harmiksemme silloin kun henkilot puhuivat englantia oli nepaliksi tekstitys, mutta kun henkilot puhuivat nepalia ei tietenkaan ollut englanniksi tekstitysta, joten omia juonianalyyseja osittain tehtiin. sahkotkin tietty menivat kesken kaiken jannittavassa kohdassa, mutta varageneraattori jatkoi leffan pyorittamisen loppuun:)

tanaan oli abbs-tyopaiva, mm. paperinukkeaskartelua yritin parin down-lapsen kanssa, toiselle nukelle saatiin kurtha varitettya ja leikattua paalle mutta toinen lapsi olisi mieluiten varittanyt seinaan... lahdettiin myos tutustumaan koordinaattorimme kanssa pariin muuhun kehitysvammaisten lasten paivakotikeskukseen ja nepalilaiseen tapaan eksyttiin pariin otteeseen... keskukset oli kiva nahda, olivat aika hyvia paikkoja joilla oli lapsille pyoratuoleja ja muuta tarpeellista ja myos paljon tyontekijoita, joten lapset saavat niissa hyvaa ja yksilollista hoitoa, varsinkin nepalin sosiaalipalveluiden tasoon nahden. illalla oltiin shining homessa, nyt on koulupuvut, reput ja riisia sinne kustannettu:) leikittiin ja juotiin maitoteeta ja keskusteltiin ja saatiin lapsilta iso kasa ihania piirustuksia.

viikon paasta olen jo delhin kentalla, ihmeellista. enaa on vihoviimeiset haikeat hyvastelykaynnit harkkapaikkoihin, ja muutama pokharan lomapaiva yms jaljella. yksi antoisa elamanvaihe paattyy pian, mutta silti hyvin mielin voin sanoa myos etta taalta tullaan suomi:)

keskiviikkoiltana oli aika minun lahtea saharan lastenkodin isan kanssa moottoripyoralla koulupukuja ja koulukenkia hakemaan. koulupukuompelijalla kesti nepalilaiseen tapaan
kau-an, siina vaiheessa kun kuitteja oli jo ainakin puoli tuntia kirjoiteltu ja multa kysyttiin otanko mustaa teeta vai maitoteeta, en ollut uskoa korviani. paikalle sattui myos kuuro tai mykka vanha nainen, joka kovasti oli kiinnostunut elekielella puhumaan kanssani, ja siina sitten tervehdittiin ja kauniita kankaita osoiteltiin ja sitten han osoitteli minua ja vuorotellen nirmal-isaa ja tuntematonta miesta jotka olivat tiskilla, varmaan etta kumman vaimo olen. mitas siina sitten elekielella muuta voi tehda kuin osoittaa toista, etta tuon matkassa tulin. tuskin ymmarsi mun tyoskentelevan hanen lastenkodissaan... jalkeenpain mua nauratti ihan hirveasti, mutten voinut nauraa tilanteen koomisuudelle, kun kukaan ei olisi ymmartanyt mita nauran itsekseni. sitten jatkoimme motskarilla kenkakauppaan toiselle puolen kaupunkia. aika hurjaa menoa nepalin liikenteessa, tietenkin ilman kyparia. oli erikoinen kenkaostosreissu, meilla oli aariviivapiirustus 19 lapsen jalasta mukana, ja siina sitten vertailtiin kuvia ja kenganpohjia ja yritettiin loytaa sopivat jokaiselle. 19 kenkapakettia sakissa motskarin tarakalla mentiin kotiin ja lapset olivat innoissaan:)

torstai ja perjantai kuluivat mukavasti abbs:ssa ja saharassa. perjantaina abbs:ssa oli hulina paalla, lapsia puvustettiin ja osa tanssi. mina autoin kahta tyttoa monta kertaa pieneen muoviseen liukumakeen kiipeamisessa ja voi sita innostumisen hymya ja naurua ja riemua kun sai laskea alas sielta. sama ilo kun paasi keinuhevosen kyytiin. tyo erityislasten kanssa voi olla tosi palkitsevaa aika ajoin, vaikka valilla myos kasvoihin rakimista(kirjaimellisestikin). rahaa jai viela projektistamme muuten sen verran, etta saimme saharalaisille myos ulkokengat(tarpeen kun pelaavat siella lasinsirujen seassa joka paiva) , sabitrin lastenkotiin(hyvin koyha hindulastenkoti, jossa 2 muuta harjoittelijaamme tyoskentelevat) kaivatut koulureput ja meidan naapurintyton yritamme saada kotoa kouluun(maksaa koulumaksun yms).

eilen oli vika tyoilta saharassa ja meille oli lahjatkin oikein hankittu. olin aivan ihmeissani, ihan kuin olisi syntymapaiva ollut vahintaan: sain kelta-punaisen kurthan, helmirannekorun, helmikaulukorun, toisen kaulakorun jonka kanssa samaan settiin kuuluivat korvikset, ja puisen seinakoristeen, joka on aivan upea. tytot kiskoivat mut pikapikaa huoneeseensa pukeutumaan ja laittoivat tukkaa ja koruja ja olivat tapinoissaan. olin aivan hammentynyt moisista hienoista lahjoista!

tanaan olen ollut vapaapaivan kunniaksi aamupyorailylla bungmatin alueella jonne kotibussimme jatkaa. se on koyhaa maaseutumaisemaa, ihania maisemia ja paljon arkea tuli nahtya. istuskelin temppeliaukealla katsomassa arkisia pyykki ja pesytymistouhuja kaivolla, vuohia jotka kulkivat sisaan taloihinja ulos ynna muuta. pidin alueesta kovasti. koulutoitakin olen hieman yrittanyt tehda. meidan piti myos tehda retki katsomaan katolilaista kirkkoa(joka on hieno kirkkorakennus nepalilaisten tekeminen koristeineen, yleensahan taalla kirkko on vain jokin vuokrattu huone tai huone jonkun kotona)mutta iski uskomaton rankkasade rakeineen paivineen. tiet lainehtivat tyylikkaammin kuin olen koskaan missaan nahnyt. nyt olemme muutaman tyton porukalla viettamassa iltaa thamelissa, saa nahda mita huominen vapaapaiva tuo tullessaan. maanantai ja tiistai viela toita(abbs ja shining homessa kaynti koulupukuprojektin tiimoilta ja ti-iltana viimeinen suomalainen raamiksemme) ja sitten olisi tarkoitus suunnata muutamaksi lomapaivaksi pokharaan ja seuraava eli viimeinen viikonloppu meneekin jo maanantaisen lahdon valmisteluissa, viedaan eshter ja tirtha syomaan ja kaydaan viela oikeasti hyvastelemassa lastenkodit. toivottavasti siella suomessa alkaa olla jo kaunis, lammin ja vihertava&keltainen toukokuu:)

onpa ollut monenlaista meininkia. sunnuntai meni kansainvalisessa kirkossa ja syomassa ja uima-altaalla ja muussa hengailussa ja oli hyva vapaapaiva. maanantain ja tiistain olimme viela st.xaviersin collegen opiskelijoiden matkassa kenttapaivissa, oli kiinnostavia vierailukaynteja. olimme ensin jawlakhelin poliisiasemalla naisten ja lasten yksikossa, jonka tyoalueita ovat avioerot, perhevakivalta, moniavioisuus(kiellettya mutta tapahtuu), lapsiavioliitot, prostituutio, lapsityovoima, kadonneiden lasten etsinta ym. katsoimme kadonneiden lasten kuvia, aika surku. jos vanhempi ei 35paivan aikana ilmoita lapsensa katoamisesta, sen jalkeen hanella ei ole oikeuksia lapsiin. se on aika paha pykala, koska sita lasten kauppaamista orjiksi, prostituoiduiksi, kansainvaliseen adoptioon ja muihin tarkoituksiin tapahtuu kylissa kun jotkut huijarit houkuttelevat lapsia kertoen etta lapsi paasee hyvaan sisaoppilaitokseen tai hyvapalkkaiseen hyvaan tyohon(esim.tehdas) ja vanhemmille voi selvita liian myohaan mita tapahtui. muuta ihmeellista: moniavioisudesta voi saada 3 kk vankeutta(eipa ole paljoa) ja jos lyo puolisoaan joutuu menee paivittain allekirjoittamaan poliisiasemalle paperin etten ole tanaan lyonyt... naurettava kurinpitotoimenpide, tuskin kovin tehokas. huumerikoksista saa puolestaan 15 vuottakin. raiskauksesta saa 10-20 v, ja uhri saa tappaa raiskaajan 24 h sisaan tulematta tuomituksi taposta kun saa todistettua raiskauksen. kaikkea ihmeellista... tiistaina olimme early childhood development centerissa, joka on keskus vankien lapsille. lapset ovat ennen sinne tuloaan asuneet vankilassa vanhemman kanssa, mutta se ei ole vanhempienkaan mielesta hyva kasvuymparisto. keskus huolehtii lapsista ja he paasevat tapaamaan vanhempiaan ainakin 2 kertaa kuussa. jarjestolla oli pieni huoneisto(leikkihuone, makuuhuone, toimisto, keittio, kylppari) ja 3 tyontekijaa, sen oli pari vuotta sitten perustanut nyt 23 v pian valmistuva sosiaalityontekija.han asuu siella 12 lapsen ja 2 aputyontekijan kanssa ympari vuorokauden, uskomatonta unelmalleen eli sille tyolle uhrautumista(niin kuin myos lastenkotien vanhemmat ja apulaiset ja koulun rehtori joka hoitaa asuntolaa myos) koulupukuprojekti eteni eilen aika paljon: kolmelle pojalle kustansimme koulupuvut ja kirjat ja vaihtovaatteita, yht. 90 e(ovat orpoja, eshter tukee heita manoamanon kautta, asuvat koulun asuntolassa) ja maksoimme vankien lasten jarjestoon yhden kuukauden vuokran 80 e vuokraemannalle, heilla ei ollut tietoa milla olisivat sen maksaneet ja jarjesto vaikutti todella hyvalta avustuskohteelta. kavimme shining homessa, oli fantastista nahda lapset 1,5 kuukauden jalkeen! he olivat niin innoissaan, huusivat kiva nahda taas sanna! jonka tomi oli kerran opettanut kun olin kipea, ja kutsuivat meita meidan nepalilaisilla nimilla ja itseaan suomalaisnimillaan ja esittivat meille uusia tanssiesityksia englanninkielisen ylistys-cd-levyn tahtiin(aivan upeat koreografiat ja mika into!) ja sitten leikittiin ja laulettiin ja kun aika loppui, he olivat tosi pettyneita. vanhempien kanssa neuvottelimme etta maksamme lasten koulupuvut ja reput, jotka he ovat velkaa, seka ostamme ainakin riisia ja muuta ruokaa(aiotaan viel kysella onko lapsilla patjat, vaihtovaatteet, kynat ja kouluvihot). tanaan abbs:ssa jalleen koulujakson paatyttya, olen siella viela 4 tyopaivaa ja saharassa ja shining homessa kayn viela pari-kolme kertaa. nyt sateista ja harmaata katmandussa. vappu ei taal nakynyt kuin maolaisten mielenosoituksinaf(mutta ei mitaa pahaa hamminkia taal). suomalaisten raamiksessakin eilen oltiin, saatiin tanskalaista ruisleipaa:) kotiinpaluun odotusfiilikset ovat korkealla! kuulumisiin taas!

moi pitkasta aikaa! olen viimeiset pari vuorokautta maaannut nepalissa pyorivan kuume-epidemian kourissa mutta nyt alkaa vahitellen elama voittaa.aika raju tauti, eshterilla oli se myos, kuume nousi mulla yhdessa paivassa 39.4 ja mieleton kuumekolotus oli paasta jalkoihin, pyorin vain tuskissani, eika paljon sarkylaakkeetkaan tehonneet sarkyyn. ensin vilunvaristyksia, ja seuraavaks tosi kuuma. nyt sais riittaa, olen ollut maassa 10 viikkoa ja viidesti kipeana(enemman ku kukaan muu), eikohan siina ole nepalin loppuajaksi ja saman tien loppuvuodeksi tarpeeksi.

ennen sairastumista elama on ollut ihan mielenkiintoista. sunnuntaina jouduttiin kouluun ja luennot oli jotain aivan uskomatonta. en tieda mika oikein oli luennoitsijan maailmankatsomus, ja oliko se jotain ironiaa, mutta otti meidat lankkarit silmatikukseen, mut erityisesti ku kerran uskaltauduin johonkin kysymykseen alkutunnista vastaamaan. kasiteltiin nepalin kriiseja tms, ja se kyseli meilta miten ratkaisisit nepalin ongelmat ja ma vastasin ihmeissani, etta en osaa sanoa todellakaan mutta pysyva rauha voisi olla hyva alku ja toinen suomalaisistamme lisasi etta ihmisten tasa-arvo , niin siita se sai vetta myllyyn ja piirsi aseen kuvan taululle ja totesi etta tassa on ainoa laake alempikastisille ja niille, jotka ei ole samaa mielta tassa yhteiskunnassa... etta huhhuh, uskomatonta! hyvaa sosiaalityontekijoiden eettista opetusta siina sitten ja laatuluennointia ku paistaa omat mielipiteet lapi. tunnilla oli myos 2 saksalaistyttoa, joiden kanssa oli mahtavaa vaihtaa kokemuksia opiskelusta, harjoittelusta ja elamisesta nepalissa, meilla oli paljon samanlaisia kokemuksia.

maanantaina olin kenttapaivassa maiti nepal-jarjestossa(silla loytyy nettisivutkin jos aihe kiinnostaa)joka tyoskentelee ihmiskaupan ehkaisemiseksi ja intiaan kaupattujen ja sielta pelastettujen tyttojen(12-reilu20v)parissa. siella on myos lastenkoti, vauvalassakin kaytiin ja naisten terveystieto-oppitunnilla ja helmikasityopajassa, oli todella avartava ja vaikuttava paiva.

tiistai oli jokin itsenaisyyspaivan tapainen vapaapaiva, jolloin suuntasimme mm. tuliaisostoksille ja suomalaisten raamikseen, jossa jalleen ajankohtaisia aiheita ja paljon ajatuksia nousi. kor 8-9 luvut luettiin ja ne kertovat mm.rahakerayksen jarjestamisesta koyhien hyvaksi:) olisiko paremmin voinut sattua! meidan koulupukukerayksemme on tuottanut rahaa yli odotuksiemme ja saamme saharan lastenkodin 19;lle lapselle koulupuvut ja mahdollisesti kirjoja lisaksi, ja saamme autettua paria orpoa poikaa jotka asuvat yhden koulun asuntolassa(olimme keskiviikkona kaymassa siella) ja jotka eshter tuntee ja jotka saavat tukea myos suomalaisen manoamano-jarjeston kautta(katsokaas senkin hyvat nettisivut)jonka yhteyshenkilo eshter on. ja autamme myos shining homea, ensimmaista harjoittelupaikkaamme, joka kuulema on veloissa koulupukujen vuoksi. ihanaa etta niin moni lahti mukaan ja voimme auttaa noin neljaakymmenta lasta kaikkien ystavallisten lahjoittajien ansiosta! lisaa tietoa seuraa ensi viikon kuluessa aiheesta kun asiat edistyvat, mutta tassa vaiheessa tahdon jalleen sanoa KIITOS!

keskiviikkoillan ehdin olla toissa saharassa ennen sairastumistani, ja se oli ihana ilta. ensin vahan laksyja, sitten vahan jalkapalloa ja valokuvailua ulkona(lapsemme hullaantuvat kamerasta ja ovat varsinaisia linssiluteita) ja sitten joka-keskiviikkoinen laulu-ja rukoushetki. kuulostaa monesta suomalaisesta varmaan ikavystyttavalta, mutta sita se ei ole: vauhdikkaita lauluja madal-rummun ja taputusten tahtiin ja muutama henkilo menee muiden keskelle tanssimaan joka laulun ajaksi, minakin siella kahdesti parin lapsen kanssa pyorahtelin iloisesti. raamattuopetuskin on melko mielenkiintoista seurattavaa runsaine elekielineen vaikkei nepalia ymmarrakaan:) opin myos hieman ruoanlaittoa keskiviikkona yhden tyttomme seurana ja tyoilta paattyi tuttuun tapaan nepalilaiseen runsaaseen ja tuliseen ruokalautaselliseen.

tassa tarkeimmat talta eraa.kuulumisiin taas!
ps. keskuudestamme on loytynyt taita, yksi meista sai lastenkotinsa kammasta, yllatys yllatys... toivottavasti eivat levia, muuten ei ehka halata ku tavataan suomessa parin viikon paasta, ne nimittain sopivasti munii pari viikkoa. etta sellaista uutta elamankokemusta. talla hetkella paata kutittaa, mutta se voi olla ihan pelkasta taiden ajattelusta...

enaa reilut 3 viikkoa taalla nepalissa(se on tiistaiaamu ku tuun) tuntuu jo kieltamatta loistavalta paasta pian suomeen rakkaiden ihmisten luo ja nauttimaan mm. suomalaisista ruuista ja tilavita busseista ym(taal roikun jos vain saan mahiksen ovesta ulkona, kun se on niin tukalaa se paan kolistelu ja kyyristely siel sisalla, ja katollekin paasee valitettavan harvoin, varsinkin kun on naispuolinen, aina ensin tungetaan sisatila tosi tayteen). paljon on ollut tekemista ja tulee loppuajankin olemaan,sen tiedan. tanaan ollaan oltu kirkossa, nepalinkielinen jumalanpalvelus, biisien tahtiin kasia taputeltiin, oli lammin ilmapiiri. ja sen jalkeen buddhanath-stupalla, se on se suuri temppeli jossa on buddhan jattikokoiset silmat huipulla, niista silmista maa tunnetaan. kaunista ja rauhallista.

eilen oli taas hulina paalla saharassa, paallystettiin koulukirjoja ja leikittiin laululeikkeja, kaikki tama 8 pojan pienessa huoneessa, jossa huonekaluina vain nelja sankya ja hyllykko. tahdon kiittaa nyt kaikkia niita monia,, jotka ovat ystavallisesti jo osallistuneet koulupukukeraykseemme! taalla nepalissa koulunkaynti on etuoikeus, jota ei kaikilla tana paivanakaan ole. ja juuri koulunkaynti on se tarkein tapa, jolla lastenkotilapset voivat rakentaa parempaa tulevaisuutta itselleen. lapsilla on valtava into ja kiinnostus koulunkayntia kohtaan, esittelevat kirjojaan riemulla. kuitenkin koulupuvut, koulukengat, koululaukut, koulukirjat, lukukausimaksut ym ovat iso menoera. lastenkotien vanhemmat(jotka siis taalla adoptoivat kaikki lastenkotilapsensa) eivat siita ilman ulkopuolista apua selvia, ja meidankin lastenkodeilla on vain jokusia amerikkalaisia yksityishenkilolahjoittajia. eilen myos luettiin saharan raportteja ynna muita ja opittiin samalla lisaa mm. lasten taustoista. monet lapsista ovat orpoja, toinen yleinen tausta on etta lapsi on avioton ja aidin on pakko antaa hanet pois paastakseen itse viela naimisiin, tai etta lapsen toinen vanhempi on kuollut ja elossa oleva vanhempi on mennyt uusiin naimisiin, eika uusi puoliso hyvaksy lasta. lapsista osa on mm. naista syista ja aarimmaisen koyhyyden,perhevakivallan, asunnottomuuden tai vanhemman fyysisen vamman vuoksi elanyt sukulaisten tai kylalaisten luona tai kadulla ennen lastenkotiin tuloaan, osa tullut suoraan kotoa. taalla pienikin summa on avuksi, koulukengat esimerkiksi noin 4.euroa. jos joku tahtoo viela osallistua, ota yhteys muhun(annan tilinumeron). kiitos yhteistyosta!

jos sinulla on tapana rukoilla, se on samaten arvokas asia. nepalin hyvaksi oli viime viikonloppuna kansainvalinen rukouspaivakin, rukousaiheita pysyva rauha tahan maahan(uutta perustuslakia luodaan ja eletaan tarkeita aikoja), hyvaa tulevaisuutta lastenkotien lapsille, kehitysvammaisille parempaa sosiaalipalvelujarjestelmaa, naisten ja tyttojen aseman paranemista, uskonnonvapauden tulemista, etta saisi ilman vainoja ja painostusta ja vankilatuomiota harjoittaa uskontoaan(kristittyja on ollut vankilassa viime kesaan saakka, jolloin maa muuttui hindukuningaskunnasta maalliseksi valtioksi. vankeutta saa kaavalla 1 vuosi jos olit kristitty, 3 vuotta jos levitit sanaa muille+vuosi kristinuskon tunnustamisesta ja 5 vuotta jos kastoit jonkun, ja askeiset paalle...).monenlaisia uskomattomia tarinoita kuultu rukouksen voimasta tassa maassa, esimerkiksi isantaperheemme isa tuomittiin 7 kertaa, mutta han on niin viisas, etta sai keskusteltua hindulaisuudesta ja kristinuskosta niin vakuuttavasti, etta hanet ihmeelllisesti vapautettiin joka kerta. Rukousavusta Dhaniabaad, kiitos!

koulussa on ollut kiinnostavaa, torstaina 9 intialaisen opiskelijan ryhma oli pistaytymassa opintomatkansa varrella ja kuultiin mm. intialainen, japanilainen ja nepalilainen laulu. suomalaistakin laulua pyydettiin mutta aika loppui onneksi kesken. pitaapa harjoitella maamme-laulun yhteislaulantaa vastaavan tilanteen varalle. perjantaina oli huumeluento, katsottiin videota(nepaliks valitettavasti) ja kuunneltiin entisen kayttajan tarinaa(onneks englanniks) ja keskusteltiin hieman suomen ja nepalin paihdeongelmista. mielenkiintoista! jarjestelimme myos kenttaharjoittelupaivien ohjelmaa, jos hyvin kay paadyn maanantaina ihmiskauppaan ja tiistaina vankilaan tai poliisiaseman naisten selliin tms. maanantainen on jarjesto joka tyoskentelee sellaisten naisten kanssa, jotka on kaupattu intiaan mutta saatu palautetuksi sielta(ja niita kaupattuja ihmisia on paljon...). odotan kiinnostuneena.

hei, jollet saa tarpeeksesi nepalin nettipaivakirjasta, nimimerkki jenda on matkakaverini, asumme yhdessa mutta olemme eri harjoittelupaikoissa. hanen paivakirjastaan loytyy paljon hauskoja kuvauksia nepalilaisesta elamanmenosta. ollaan yhteyksissa ja alle kuukauden paasta olenkin jo suomessa, jee!