IRC-Galleria

hups hups kun painaa nappista miten sattuu, saattaa lahettaa tyhjan paivakirjamerkinnan:) no tassa tulee sisaltoa.

viikonloppu oli kiva, olin la aamuna pyorailemassa meilta eteenpain olevalla maaseutumaisemaisella bungmatin alueella. pitkaan istuskelin elamaa ihmettelemassa kivoissa paikoissa kuten sellaisella temppeliaukiolla. vuohet kulki kerrostaloihin sisaan ja ulos, ihmiset yhteiskaivolla pesi itseaan ja pyykkejaan, aurinko helotti. paivalla piti retkeilla katsoo milta nayttaa katmandun katolilainen kirkko, mutta iski elamani komein rankkasade niskaan, joten kirkkoa ei ole vielakaan katsastettu. tiet lainehtivat(ojitus ja viemarisysteemit on mita on) ja rakeitakin rytisi taivaalta. onneksi saa parani. oltiin tyttoporukalla iltaa istumassa thamelissa, ja elama on ollut luksusta: taksikyyteja, ravintola-illallisia ja -aamiaisia, hotelliyopymisia, kahvilassa istumista, kaikkea mihin suomessa ei olisi todellakaan varaa.

sunnuntaina mentiin myos elokuviin, oltiin katsomassa namastey london-niminen rakkauselokuva, se oli tosi kiinnostava elamys. aiheena oli rakkaus- ja jarjestetyt avioliitot, seikkailtiin osin lontoossa ja osin intiassa ja leffa sisalsi paljon hienoja tanssikohtauksia, hyvia musiikkeja ja oli kauniisti kuvattuja maisemia ja ihmiskuvia. harmiksemme silloin kun henkilot puhuivat englantia oli nepaliksi tekstitys, mutta kun henkilot puhuivat nepalia ei tietenkaan ollut englanniksi tekstitysta, joten omia juonianalyyseja osittain tehtiin. sahkotkin tietty menivat kesken kaiken jannittavassa kohdassa, mutta varageneraattori jatkoi leffan pyorittamisen loppuun:)

tanaan oli abbs-tyopaiva, mm. paperinukkeaskartelua yritin parin down-lapsen kanssa, toiselle nukelle saatiin kurtha varitettya ja leikattua paalle mutta toinen lapsi olisi mieluiten varittanyt seinaan... lahdettiin myos tutustumaan koordinaattorimme kanssa pariin muuhun kehitysvammaisten lasten paivakotikeskukseen ja nepalilaiseen tapaan eksyttiin pariin otteeseen... keskukset oli kiva nahda, olivat aika hyvia paikkoja joilla oli lapsille pyoratuoleja ja muuta tarpeellista ja myos paljon tyontekijoita, joten lapset saavat niissa hyvaa ja yksilollista hoitoa, varsinkin nepalin sosiaalipalveluiden tasoon nahden. illalla oltiin shining homessa, nyt on koulupuvut, reput ja riisia sinne kustannettu:) leikittiin ja juotiin maitoteeta ja keskusteltiin ja saatiin lapsilta iso kasa ihania piirustuksia.

viikon paasta olen jo delhin kentalla, ihmeellista. enaa on vihoviimeiset haikeat hyvastelykaynnit harkkapaikkoihin, ja muutama pokharan lomapaiva yms jaljella. yksi antoisa elamanvaihe paattyy pian, mutta silti hyvin mielin voin sanoa myos etta taalta tullaan suomi:)

keskiviikkoiltana oli aika minun lahtea saharan lastenkodin isan kanssa moottoripyoralla koulupukuja ja koulukenkia hakemaan. koulupukuompelijalla kesti nepalilaiseen tapaan
kau-an, siina vaiheessa kun kuitteja oli jo ainakin puoli tuntia kirjoiteltu ja multa kysyttiin otanko mustaa teeta vai maitoteeta, en ollut uskoa korviani. paikalle sattui myos kuuro tai mykka vanha nainen, joka kovasti oli kiinnostunut elekielella puhumaan kanssani, ja siina sitten tervehdittiin ja kauniita kankaita osoiteltiin ja sitten han osoitteli minua ja vuorotellen nirmal-isaa ja tuntematonta miesta jotka olivat tiskilla, varmaan etta kumman vaimo olen. mitas siina sitten elekielella muuta voi tehda kuin osoittaa toista, etta tuon matkassa tulin. tuskin ymmarsi mun tyoskentelevan hanen lastenkodissaan... jalkeenpain mua nauratti ihan hirveasti, mutten voinut nauraa tilanteen koomisuudelle, kun kukaan ei olisi ymmartanyt mita nauran itsekseni. sitten jatkoimme motskarilla kenkakauppaan toiselle puolen kaupunkia. aika hurjaa menoa nepalin liikenteessa, tietenkin ilman kyparia. oli erikoinen kenkaostosreissu, meilla oli aariviivapiirustus 19 lapsen jalasta mukana, ja siina sitten vertailtiin kuvia ja kenganpohjia ja yritettiin loytaa sopivat jokaiselle. 19 kenkapakettia sakissa motskarin tarakalla mentiin kotiin ja lapset olivat innoissaan:)

torstai ja perjantai kuluivat mukavasti abbs:ssa ja saharassa. perjantaina abbs:ssa oli hulina paalla, lapsia puvustettiin ja osa tanssi. mina autoin kahta tyttoa monta kertaa pieneen muoviseen liukumakeen kiipeamisessa ja voi sita innostumisen hymya ja naurua ja riemua kun sai laskea alas sielta. sama ilo kun paasi keinuhevosen kyytiin. tyo erityislasten kanssa voi olla tosi palkitsevaa aika ajoin, vaikka valilla myos kasvoihin rakimista(kirjaimellisestikin). rahaa jai viela projektistamme muuten sen verran, etta saimme saharalaisille myos ulkokengat(tarpeen kun pelaavat siella lasinsirujen seassa joka paiva) , sabitrin lastenkotiin(hyvin koyha hindulastenkoti, jossa 2 muuta harjoittelijaamme tyoskentelevat) kaivatut koulureput ja meidan naapurintyton yritamme saada kotoa kouluun(maksaa koulumaksun yms).

eilen oli vika tyoilta saharassa ja meille oli lahjatkin oikein hankittu. olin aivan ihmeissani, ihan kuin olisi syntymapaiva ollut vahintaan: sain kelta-punaisen kurthan, helmirannekorun, helmikaulukorun, toisen kaulakorun jonka kanssa samaan settiin kuuluivat korvikset, ja puisen seinakoristeen, joka on aivan upea. tytot kiskoivat mut pikapikaa huoneeseensa pukeutumaan ja laittoivat tukkaa ja koruja ja olivat tapinoissaan. olin aivan hammentynyt moisista hienoista lahjoista!

tanaan olen ollut vapaapaivan kunniaksi aamupyorailylla bungmatin alueella jonne kotibussimme jatkaa. se on koyhaa maaseutumaisemaa, ihania maisemia ja paljon arkea tuli nahtya. istuskelin temppeliaukealla katsomassa arkisia pyykki ja pesytymistouhuja kaivolla, vuohia jotka kulkivat sisaan taloihinja ulos ynna muuta. pidin alueesta kovasti. koulutoitakin olen hieman yrittanyt tehda. meidan piti myos tehda retki katsomaan katolilaista kirkkoa(joka on hieno kirkkorakennus nepalilaisten tekeminen koristeineen, yleensahan taalla kirkko on vain jokin vuokrattu huone tai huone jonkun kotona)mutta iski uskomaton rankkasade rakeineen paivineen. tiet lainehtivat tyylikkaammin kuin olen koskaan missaan nahnyt. nyt olemme muutaman tyton porukalla viettamassa iltaa thamelissa, saa nahda mita huominen vapaapaiva tuo tullessaan. maanantai ja tiistai viela toita(abbs ja shining homessa kaynti koulupukuprojektin tiimoilta ja ti-iltana viimeinen suomalainen raamiksemme) ja sitten olisi tarkoitus suunnata muutamaksi lomapaivaksi pokharaan ja seuraava eli viimeinen viikonloppu meneekin jo maanantaisen lahdon valmisteluissa, viedaan eshter ja tirtha syomaan ja kaydaan viela oikeasti hyvastelemassa lastenkodit. toivottavasti siella suomessa alkaa olla jo kaunis, lammin ja vihertava&keltainen toukokuu:)

onpa ollut monenlaista meininkia. sunnuntai meni kansainvalisessa kirkossa ja syomassa ja uima-altaalla ja muussa hengailussa ja oli hyva vapaapaiva. maanantain ja tiistain olimme viela st.xaviersin collegen opiskelijoiden matkassa kenttapaivissa, oli kiinnostavia vierailukaynteja. olimme ensin jawlakhelin poliisiasemalla naisten ja lasten yksikossa, jonka tyoalueita ovat avioerot, perhevakivalta, moniavioisuus(kiellettya mutta tapahtuu), lapsiavioliitot, prostituutio, lapsityovoima, kadonneiden lasten etsinta ym. katsoimme kadonneiden lasten kuvia, aika surku. jos vanhempi ei 35paivan aikana ilmoita lapsensa katoamisesta, sen jalkeen hanella ei ole oikeuksia lapsiin. se on aika paha pykala, koska sita lasten kauppaamista orjiksi, prostituoiduiksi, kansainvaliseen adoptioon ja muihin tarkoituksiin tapahtuu kylissa kun jotkut huijarit houkuttelevat lapsia kertoen etta lapsi paasee hyvaan sisaoppilaitokseen tai hyvapalkkaiseen hyvaan tyohon(esim.tehdas) ja vanhemmille voi selvita liian myohaan mita tapahtui. muuta ihmeellista: moniavioisudesta voi saada 3 kk vankeutta(eipa ole paljoa) ja jos lyo puolisoaan joutuu menee paivittain allekirjoittamaan poliisiasemalle paperin etten ole tanaan lyonyt... naurettava kurinpitotoimenpide, tuskin kovin tehokas. huumerikoksista saa puolestaan 15 vuottakin. raiskauksesta saa 10-20 v, ja uhri saa tappaa raiskaajan 24 h sisaan tulematta tuomituksi taposta kun saa todistettua raiskauksen. kaikkea ihmeellista... tiistaina olimme early childhood development centerissa, joka on keskus vankien lapsille. lapset ovat ennen sinne tuloaan asuneet vankilassa vanhemman kanssa, mutta se ei ole vanhempienkaan mielesta hyva kasvuymparisto. keskus huolehtii lapsista ja he paasevat tapaamaan vanhempiaan ainakin 2 kertaa kuussa. jarjestolla oli pieni huoneisto(leikkihuone, makuuhuone, toimisto, keittio, kylppari) ja 3 tyontekijaa, sen oli pari vuotta sitten perustanut nyt 23 v pian valmistuva sosiaalityontekija.han asuu siella 12 lapsen ja 2 aputyontekijan kanssa ympari vuorokauden, uskomatonta unelmalleen eli sille tyolle uhrautumista(niin kuin myos lastenkotien vanhemmat ja apulaiset ja koulun rehtori joka hoitaa asuntolaa myos) koulupukuprojekti eteni eilen aika paljon: kolmelle pojalle kustansimme koulupuvut ja kirjat ja vaihtovaatteita, yht. 90 e(ovat orpoja, eshter tukee heita manoamanon kautta, asuvat koulun asuntolassa) ja maksoimme vankien lasten jarjestoon yhden kuukauden vuokran 80 e vuokraemannalle, heilla ei ollut tietoa milla olisivat sen maksaneet ja jarjesto vaikutti todella hyvalta avustuskohteelta. kavimme shining homessa, oli fantastista nahda lapset 1,5 kuukauden jalkeen! he olivat niin innoissaan, huusivat kiva nahda taas sanna! jonka tomi oli kerran opettanut kun olin kipea, ja kutsuivat meita meidan nepalilaisilla nimilla ja itseaan suomalaisnimillaan ja esittivat meille uusia tanssiesityksia englanninkielisen ylistys-cd-levyn tahtiin(aivan upeat koreografiat ja mika into!) ja sitten leikittiin ja laulettiin ja kun aika loppui, he olivat tosi pettyneita. vanhempien kanssa neuvottelimme etta maksamme lasten koulupuvut ja reput, jotka he ovat velkaa, seka ostamme ainakin riisia ja muuta ruokaa(aiotaan viel kysella onko lapsilla patjat, vaihtovaatteet, kynat ja kouluvihot). tanaan abbs:ssa jalleen koulujakson paatyttya, olen siella viela 4 tyopaivaa ja saharassa ja shining homessa kayn viela pari-kolme kertaa. nyt sateista ja harmaata katmandussa. vappu ei taal nakynyt kuin maolaisten mielenosoituksinaf(mutta ei mitaa pahaa hamminkia taal). suomalaisten raamiksessakin eilen oltiin, saatiin tanskalaista ruisleipaa:) kotiinpaluun odotusfiilikset ovat korkealla! kuulumisiin taas!

moi pitkasta aikaa! olen viimeiset pari vuorokautta maaannut nepalissa pyorivan kuume-epidemian kourissa mutta nyt alkaa vahitellen elama voittaa.aika raju tauti, eshterilla oli se myos, kuume nousi mulla yhdessa paivassa 39.4 ja mieleton kuumekolotus oli paasta jalkoihin, pyorin vain tuskissani, eika paljon sarkylaakkeetkaan tehonneet sarkyyn. ensin vilunvaristyksia, ja seuraavaks tosi kuuma. nyt sais riittaa, olen ollut maassa 10 viikkoa ja viidesti kipeana(enemman ku kukaan muu), eikohan siina ole nepalin loppuajaksi ja saman tien loppuvuodeksi tarpeeksi.

ennen sairastumista elama on ollut ihan mielenkiintoista. sunnuntaina jouduttiin kouluun ja luennot oli jotain aivan uskomatonta. en tieda mika oikein oli luennoitsijan maailmankatsomus, ja oliko se jotain ironiaa, mutta otti meidat lankkarit silmatikukseen, mut erityisesti ku kerran uskaltauduin johonkin kysymykseen alkutunnista vastaamaan. kasiteltiin nepalin kriiseja tms, ja se kyseli meilta miten ratkaisisit nepalin ongelmat ja ma vastasin ihmeissani, etta en osaa sanoa todellakaan mutta pysyva rauha voisi olla hyva alku ja toinen suomalaisistamme lisasi etta ihmisten tasa-arvo , niin siita se sai vetta myllyyn ja piirsi aseen kuvan taululle ja totesi etta tassa on ainoa laake alempikastisille ja niille, jotka ei ole samaa mielta tassa yhteiskunnassa... etta huhhuh, uskomatonta! hyvaa sosiaalityontekijoiden eettista opetusta siina sitten ja laatuluennointia ku paistaa omat mielipiteet lapi. tunnilla oli myos 2 saksalaistyttoa, joiden kanssa oli mahtavaa vaihtaa kokemuksia opiskelusta, harjoittelusta ja elamisesta nepalissa, meilla oli paljon samanlaisia kokemuksia.

maanantaina olin kenttapaivassa maiti nepal-jarjestossa(silla loytyy nettisivutkin jos aihe kiinnostaa)joka tyoskentelee ihmiskaupan ehkaisemiseksi ja intiaan kaupattujen ja sielta pelastettujen tyttojen(12-reilu20v)parissa. siella on myos lastenkoti, vauvalassakin kaytiin ja naisten terveystieto-oppitunnilla ja helmikasityopajassa, oli todella avartava ja vaikuttava paiva.

tiistai oli jokin itsenaisyyspaivan tapainen vapaapaiva, jolloin suuntasimme mm. tuliaisostoksille ja suomalaisten raamikseen, jossa jalleen ajankohtaisia aiheita ja paljon ajatuksia nousi. kor 8-9 luvut luettiin ja ne kertovat mm.rahakerayksen jarjestamisesta koyhien hyvaksi:) olisiko paremmin voinut sattua! meidan koulupukukerayksemme on tuottanut rahaa yli odotuksiemme ja saamme saharan lastenkodin 19;lle lapselle koulupuvut ja mahdollisesti kirjoja lisaksi, ja saamme autettua paria orpoa poikaa jotka asuvat yhden koulun asuntolassa(olimme keskiviikkona kaymassa siella) ja jotka eshter tuntee ja jotka saavat tukea myos suomalaisen manoamano-jarjeston kautta(katsokaas senkin hyvat nettisivut)jonka yhteyshenkilo eshter on. ja autamme myos shining homea, ensimmaista harjoittelupaikkaamme, joka kuulema on veloissa koulupukujen vuoksi. ihanaa etta niin moni lahti mukaan ja voimme auttaa noin neljaakymmenta lasta kaikkien ystavallisten lahjoittajien ansiosta! lisaa tietoa seuraa ensi viikon kuluessa aiheesta kun asiat edistyvat, mutta tassa vaiheessa tahdon jalleen sanoa KIITOS!

keskiviikkoillan ehdin olla toissa saharassa ennen sairastumistani, ja se oli ihana ilta. ensin vahan laksyja, sitten vahan jalkapalloa ja valokuvailua ulkona(lapsemme hullaantuvat kamerasta ja ovat varsinaisia linssiluteita) ja sitten joka-keskiviikkoinen laulu-ja rukoushetki. kuulostaa monesta suomalaisesta varmaan ikavystyttavalta, mutta sita se ei ole: vauhdikkaita lauluja madal-rummun ja taputusten tahtiin ja muutama henkilo menee muiden keskelle tanssimaan joka laulun ajaksi, minakin siella kahdesti parin lapsen kanssa pyorahtelin iloisesti. raamattuopetuskin on melko mielenkiintoista seurattavaa runsaine elekielineen vaikkei nepalia ymmarrakaan:) opin myos hieman ruoanlaittoa keskiviikkona yhden tyttomme seurana ja tyoilta paattyi tuttuun tapaan nepalilaiseen runsaaseen ja tuliseen ruokalautaselliseen.

tassa tarkeimmat talta eraa.kuulumisiin taas!
ps. keskuudestamme on loytynyt taita, yksi meista sai lastenkotinsa kammasta, yllatys yllatys... toivottavasti eivat levia, muuten ei ehka halata ku tavataan suomessa parin viikon paasta, ne nimittain sopivasti munii pari viikkoa. etta sellaista uutta elamankokemusta. talla hetkella paata kutittaa, mutta se voi olla ihan pelkasta taiden ajattelusta...

enaa reilut 3 viikkoa taalla nepalissa(se on tiistaiaamu ku tuun) tuntuu jo kieltamatta loistavalta paasta pian suomeen rakkaiden ihmisten luo ja nauttimaan mm. suomalaisista ruuista ja tilavita busseista ym(taal roikun jos vain saan mahiksen ovesta ulkona, kun se on niin tukalaa se paan kolistelu ja kyyristely siel sisalla, ja katollekin paasee valitettavan harvoin, varsinkin kun on naispuolinen, aina ensin tungetaan sisatila tosi tayteen). paljon on ollut tekemista ja tulee loppuajankin olemaan,sen tiedan. tanaan ollaan oltu kirkossa, nepalinkielinen jumalanpalvelus, biisien tahtiin kasia taputeltiin, oli lammin ilmapiiri. ja sen jalkeen buddhanath-stupalla, se on se suuri temppeli jossa on buddhan jattikokoiset silmat huipulla, niista silmista maa tunnetaan. kaunista ja rauhallista.

eilen oli taas hulina paalla saharassa, paallystettiin koulukirjoja ja leikittiin laululeikkeja, kaikki tama 8 pojan pienessa huoneessa, jossa huonekaluina vain nelja sankya ja hyllykko. tahdon kiittaa nyt kaikkia niita monia,, jotka ovat ystavallisesti jo osallistuneet koulupukukeraykseemme! taalla nepalissa koulunkaynti on etuoikeus, jota ei kaikilla tana paivanakaan ole. ja juuri koulunkaynti on se tarkein tapa, jolla lastenkotilapset voivat rakentaa parempaa tulevaisuutta itselleen. lapsilla on valtava into ja kiinnostus koulunkayntia kohtaan, esittelevat kirjojaan riemulla. kuitenkin koulupuvut, koulukengat, koululaukut, koulukirjat, lukukausimaksut ym ovat iso menoera. lastenkotien vanhemmat(jotka siis taalla adoptoivat kaikki lastenkotilapsensa) eivat siita ilman ulkopuolista apua selvia, ja meidankin lastenkodeilla on vain jokusia amerikkalaisia yksityishenkilolahjoittajia. eilen myos luettiin saharan raportteja ynna muita ja opittiin samalla lisaa mm. lasten taustoista. monet lapsista ovat orpoja, toinen yleinen tausta on etta lapsi on avioton ja aidin on pakko antaa hanet pois paastakseen itse viela naimisiin, tai etta lapsen toinen vanhempi on kuollut ja elossa oleva vanhempi on mennyt uusiin naimisiin, eika uusi puoliso hyvaksy lasta. lapsista osa on mm. naista syista ja aarimmaisen koyhyyden,perhevakivallan, asunnottomuuden tai vanhemman fyysisen vamman vuoksi elanyt sukulaisten tai kylalaisten luona tai kadulla ennen lastenkotiin tuloaan, osa tullut suoraan kotoa. taalla pienikin summa on avuksi, koulukengat esimerkiksi noin 4.euroa. jos joku tahtoo viela osallistua, ota yhteys muhun(annan tilinumeron). kiitos yhteistyosta!

jos sinulla on tapana rukoilla, se on samaten arvokas asia. nepalin hyvaksi oli viime viikonloppuna kansainvalinen rukouspaivakin, rukousaiheita pysyva rauha tahan maahan(uutta perustuslakia luodaan ja eletaan tarkeita aikoja), hyvaa tulevaisuutta lastenkotien lapsille, kehitysvammaisille parempaa sosiaalipalvelujarjestelmaa, naisten ja tyttojen aseman paranemista, uskonnonvapauden tulemista, etta saisi ilman vainoja ja painostusta ja vankilatuomiota harjoittaa uskontoaan(kristittyja on ollut vankilassa viime kesaan saakka, jolloin maa muuttui hindukuningaskunnasta maalliseksi valtioksi. vankeutta saa kaavalla 1 vuosi jos olit kristitty, 3 vuotta jos levitit sanaa muille+vuosi kristinuskon tunnustamisesta ja 5 vuotta jos kastoit jonkun, ja askeiset paalle...).monenlaisia uskomattomia tarinoita kuultu rukouksen voimasta tassa maassa, esimerkiksi isantaperheemme isa tuomittiin 7 kertaa, mutta han on niin viisas, etta sai keskusteltua hindulaisuudesta ja kristinuskosta niin vakuuttavasti, etta hanet ihmeelllisesti vapautettiin joka kerta. Rukousavusta Dhaniabaad, kiitos!

koulussa on ollut kiinnostavaa, torstaina 9 intialaisen opiskelijan ryhma oli pistaytymassa opintomatkansa varrella ja kuultiin mm. intialainen, japanilainen ja nepalilainen laulu. suomalaistakin laulua pyydettiin mutta aika loppui onneksi kesken. pitaapa harjoitella maamme-laulun yhteislaulantaa vastaavan tilanteen varalle. perjantaina oli huumeluento, katsottiin videota(nepaliks valitettavasti) ja kuunneltiin entisen kayttajan tarinaa(onneks englanniks) ja keskusteltiin hieman suomen ja nepalin paihdeongelmista. mielenkiintoista! jarjestelimme myos kenttaharjoittelupaivien ohjelmaa, jos hyvin kay paadyn maanantaina ihmiskauppaan ja tiistaina vankilaan tai poliisiaseman naisten selliin tms. maanantainen on jarjesto joka tyoskentelee sellaisten naisten kanssa, jotka on kaupattu intiaan mutta saatu palautetuksi sielta(ja niita kaupattuja ihmisia on paljon...). odotan kiinnostuneena.

hei, jollet saa tarpeeksesi nepalin nettipaivakirjasta, nimimerkki jenda on matkakaverini, asumme yhdessa mutta olemme eri harjoittelupaikoissa. hanen paivakirjastaan loytyy paljon hauskoja kuvauksia nepalilaisesta elamanmenosta. ollaan yhteyksissa ja alle kuukauden paasta olenkin jo suomessa, jee!

heipodei! kiire viikko, eilen alkoi yliopistojaksomme. koulussa on ollut yllattavan positiivista, luennoilla ymmartaa aika paljon, aiheet on kaikkea mahdollista johtajuusteorioista joogan ym. kayttoon ihmisten auttamisessa. lastenkodissa on ollut kivaa viime paivat, ens viikolla ehka mennaan lasten kouluunkin tutustumaan. tanaan olin pyorailemassa ja pysahdyin tauolle kian porrasviljelmanakoalan luo ja vuohet tuli nuuhkii varpaita, sain hauskoja kuvia. olemme muuten keraamassa rahaa lastenkotilastemme koulupuku- ja koulukirjahankintoihin(yhdet koulukengat n.4 e, koulupuku- ja laukkusetti n. 17 e, voin kertoa myohemmin tarkempia tietoja, nyt ne ovat vain paassani ja vain rupioina) jos sinulla olisi halua ja mahdollisuuksia osallistua, ilmaise siita jotakin kautta minulle, niin saat tilinumeroni. viestia saa levittaa! juuri nyt on tullut 5 uutta lasta ja uusi lukukausi alkanut joten apu olisi tarpeen. jatkan taas kun paasen nettiin, kahvila sulkeutuu! kuulumisiin!

niin se vaihtui pe-la yona nepalissa yleisimman ajanlaskun mukaan vuosi 2064, eli varsin ollaan edella aikaamme taalla:) perjantaina ihastelimme onnistuneen viisuminuusimisen jalkeen(joka tapahtui toimiston sijasta ulkoportailla, hauskaa) mm. garden of dreams-puutarhaa joka oli fantastinen, mina innoissani siel olisin vaikka kuinka pitkaan viihtynyt! ja juhlittiin thamelissa, turistikaupunginosassa uutta vuotta. ilotulituksia taalla ei ole, muuten juhlinta aika lansimaalaisen tapaista. tama maa on niin kovaa kyytia kyl lansimaalaistumassa etta aika saali mielestani. syotiin hyvin ja oltiin tanssimassa ja oli mukavaa suurimman osan illasta. kuitenkin juuri kyseisessa kaupunginosassa nakee kaikkein eniten myos kurjuutta. imppaavat katulapset on joka kerta surullinen naky, mutta enaa siita ei tule sellaista alkushokkia. nyt nahtiin vieresta prostituutiomeininkia ja se oli niin ahdistavaa ja jarkyttavaa,elamani hirveimpia asioita, naisraukoilla pyori silmat paassa kun olivat niin aineissa, varmaan tuskan turruuttaakseen.

eilen tuli festarikesa avattua, oltiin kuuntelemassa nepalilaisia rockbandeja jawlakhelin(lahikeskustamme) jalkapallokentalla, oli new year live concert for peace and harmony 2064, oli kivaa ja tuntui suomalaiselta hyvalta kesalta. musta paameri moshasi ja hyppi ja tanssi(nepalissa miehetkin tanssivat mielellaan ja paljon kaikkialla) ja lopuksi soitettiin final countdown, hupaisaa:) yhdessa bandissa oli 9vuotias laulaja. biisit oli osa nepaliksi ja osa englanniksi, yksi levykin ostettiin. tavattiin suomalaisia siella myos. yksi vaaleatukkainen sinisilmainen nuorimies tuli luoksemme etta mitas suomitytot ja ma ihmeissani kysyin mista se tietaa etta suomesta olemme ja se sanoi etta mun sisu-paidasta tietenkin:) yksin aasiassa matkaili, ja iloissaan oli kun sai suomea puhua ja viel salmiakkiakin sille tarjosin. puhuttii kaikenlaista, mm. siita miten on outoa tottua etta suomessa kuljetaan narutopeissa, kun taalla ei saa olkapaita nayttaa. ja siita kuinka kauniita ja tyylitajuisia ovat aasialaisnaiset! torstai iltana eshter opetti mulle mun ostamaan mustaan juhlavaan sariin pukeutumista, se on pitka prosessi ja aikamoista laskostustaidetta:) yksi kumma ilmio on muuten viela se, etta porukka kulkee paivanvarjon kanssa ja ihovoidemeinokset mainostaa vaalentavaa vaikutusta... miksei kukaan maailmassa ole tyytyvainen ulkonakoonsa sellaisena kuin se luonnollisesti on? meilla sitten kaiken maailman itseruskettavia voiteita painvastaisesti...

tanaan olimme kansainvalisessa kirkossa messussa, oli mukavaa kun pystyi ymmartamaan ja laulamaan mukana englanniksi vaihteen vuoksi. loppupaiva menikin melkein uima-altaalla ja saunassa. kaikkea voi sattua, opiitiin paikallisilta tytoilta uutta saunakulttuuria tanaan, he ottivat kiukaasta kiven, jaahdyttivat vedessa ja hankasivat silla kuollutta ihoa pois. mekin testattiin ja aivan loistava idea oli, tasta tulee ens kesan hitti kotisuomessa mun kesakuvioissa!

nettikahvilassa alkoi soida juuri avril lavigne. han on suosituimpia lansimaalaisia artisteja nepalissa. muita joiden kuvia ja levyja ja fanipaitoja nakyy ovat madonna ja britney spears esimerkiksi. ainoa bongaamamme suomalaisbandi on children of bodom, se on suosiossa metalmusan fanien keskuudessa. kathmandu post-lehdessa mainittiin born today-listalla bandin kitaristin aleksi laihon 28v-synttarit:) rock-musa kuulostaa ja soitetaa taalla samoilla soittimilla ku meillakin pain. muuten oon tutustunut mm. paikalliseen jumalanpalvelusmusaan toissa luonnollisesti, se on iloista ja menevaa, taputuksin ja paikallisella madal-rummulla saestettya. nepalin musasta jota busseissa ja ravintoloissa kuulee, pidan kovasti. pitais ostella muutama levy mukaan. leffaankin yritetaa taal viel menna, se on kans kulttuurielamys.
kuulumisiin taas!

tyoviikko onkin jo loppupuolella. lahipaivat on olleet tosi helteisia ja joka paiva on tullut ukkonen alkuillasta. se on hienon nakoista, mutta aiheuttaa sen etta sahkot katkeaa, mista seuraa ettei nettiin paase tai joutuu lahtemaan pois juuri kun on koneelle istahtanut. maanantaina olin saharassa(lastenkodissa)lapsilla on kesaloma tai oikeastaan uudenvuodenloma(perjantaina vaihtuu vuosi 2064 taalla) ja olimme pelailemassa mm. sulkapalloa apilaniitylla vapaana kirmaavien pyhien otusten eli lehmien joukossa. mukavaa lomameininkia!
eilen ja tanaan olen ollut abbs:ssa, on ollut kiinnostavia ja haastavia hetkia kehitysvammaisten lapsiemme parissa, olen viihtynyt ja tahtoisin olla siella useampia paivia, mutta kun tuo yliopistojakso pukkaa pian valiin... huominen lienee taman viikon viimeinen tyopaiva kenties, silla perjantaina matkaamme viisumia uusimaan ja siina se paiva saattaa sitten mennakin. illalla aiomme sitten juhlia uuttavuotta konsertin ja hotelliyopymisen ym. merkeissa. nepalissa on kolme ajanlaskua kaytossa, tama on yleisin, jonka mukaan nyt on 28.12.2063. huomenna olemme menossa kylaan yhden suomalaisen lahettiperheen luo,on hauskaa ja hieman absurdia vierailla suomalaisessa kodissa ja saada eteensa hapankorppuja:) viikonloppuna ohjelmassa lisaksi ostoksia, hienossa puistossa vierailua, buddhatemppelin katsastusta ja lepoa kotona.
olen tullut muuten siihen tulokseen, etten enaa suomessa valita siita kun aina joka puolella on joku sanna ja saa ihmetella etta kuka mua kutsuu, koska taalla jokainen sanna ja sen vaannos,seka sister, didi(nepaliksi isosisko) ja auntie voi tarkoittaa minua. eilen olin pyorailemassa ja en oikein tieda eiko taalla ole totuttu pyoraileviin naisiin(joilla kurtha hulmuaa) vai mika oikein oli, kun lasten lisaksi yllattavan monet aikuiset(monesti miespuoleiset) huutelivat peraan. no, taalla saa aina ihmetella yhta ja toista. tanaan bussissa yksi nainen tahtoi valttamatta pitaa kauppakassiani kun seisoin siella paa kenossa, ja kun sain istumapaikan myohemmin hanen vierestaan ei han edelleenkaan tahtonut tehtavastaan luopua. han piti kattaan jalallani(taalla samaa sukupuolta olevat yleisesti voivat istua niin, ja pitaa kasista kadulla kavellessaan ja muuta, joka meikalaisesta nayttaa hieman hassulta. eri sukupuolta olevan kanssahan puolestaan ei voisi missaan nimessa pitaa kadesta, mihin meilla pain on totuttu.) ja diditteli ja huolehti nepalin kielella milla pysakilla olen jaamassa. tallaista ystavallisyytta vaan suomenkin joukkoliikenteeseen! jakselkaa takatalvessa, taalla jaksellaan ukkosmyrskyissa!

niin, itse asiassa sinne paasy oli kiven takana. vatsa otti takapakkia perjantaina, joten koko n. 7h bussimatkakarsimyksen ajan santailin joka pysahdyksella puskaan kokkimaan. lisaksi olivat jarkyttavat vatsakivut, jotka tulee kouristuksenomaisina polttoina, eika silloin pysty edes hengittamaan, senkun pitelee vatsaa ja voihkii ja kiemurtelee. loppumatkan koitin maatakin, mutta siina tarinassa niilla teilla se oli levosta kaukana, hyva kun penkilla jotenkin pain pysyin. perille aikuisopiskelijamme pirjo totesi muutamatkin vastaavat vatsaongelmat elamassaan karsineena, etta mulla on varmaan vatsa-ameeba. onneksi taalla kuka vaan saa ilman reseptia mita vaan laaketta apteekista, ja niin mulle hankittiin uudet, vahvemmat antibiootit ja toista laaketta, joka auttoi kipuihin. perjantai meni kituen, vahaiset keitonliemi-lounasyrityksenikin oksensin kovaa kyytia. makasin vain sangyssa uupuneena silloin kun ei tarvinnut vessaan juosta. laakkeiden ansiosta alkoi olo kuitenkin kohota. lauantaina iltapaivalla lahdin jo muiden mukaan. en siis missannut ohjelmasta kovin paljoa. olin norsukyydissa, varsin keikkuvaa ja kivaa. ei iskenyt onneksi matkapahoinvointi siella keikkuessa. mentiin viidakossa ja tavattiin sarvikuono mutakylvysta, peuroja, riikinkukko ja muita lintuja. sen jalkeen paasimme pesemaan norsuamme jokeen. se oli tosi hauskaa! norsun selkaan vain, ilman koria siis, ja kuohuihin. sitten norsu kippaatoiselle kyljelle jonkin aikaa karsalla vetta selkaansa meita pain ruiskittuaan. siina molskahdetaan ja sitten pestaan kyljellaan nautiskelevaa norsua:) hupaisaa touhua! illalla olin myos chitwanin alueen tharu-heimon tanssiesityksessa, joka oli nayttava. tana aamuna olimme norsujen siitosleirilla, pikku norsuja oli hellyyttava katsella, oon nyt ihan hati(norsu nepaliks)-fani:) paluumatkakin oli aika mielenkiintoinen. ensin bussi vei meidat vaaraan paikkaan kathmanduun paastyamme, seuraavaksi riksa ja sitten taksi. taksi kuskasi meita isojen laukkujemme kanssa pashupati-temppeliin jossa ruumiit poltetaan, kun yritimme aantaa hanelle kotikaupunginosaamme bhaishipatia... no, kotona ollaan. oon nahnyt eilen illalla myos elamani makeimmat salamat, ja nyt illalla taalla kathmandun lalitpurin bhaishipatin bungmatin naya bazarin alueella( voiko kotipaikkamme olla enaa yhtaan monimutkaisemmin ilmaistu) salamoi myos tyylikkaasti, joten kohta menen kotiin. kuulumisiin!