IRC-Galleria

Karma eli kunkin toiminnan tulos, vanha tuttu syyn ja seurauksen jatkumo, on minkään yksittäisen tekijän sijasta usean muuttujan yhteissumma. Seuraus tässä tarkoittaa kaikkia teosta ajan myötä syntyviä, suoria ja epäsuoria usein kauasvaikutteisiakin seurauksia. Ennenkaikkea karma syntyy tekijän toiveesta ja tarkoituksesta. Kullekin teolle lankeavaa seurausta määrittävät muunmuassa seuraavat:

1) Motiivi. Oliko tarkoitusperä positiivinen vai negatiivinen, aiottiinko hyvää vai pahaa? Toteutettiinko teko impulsiivisesti, harkitusti vai erehdyksessä?
2) Toteutus. Toteutuiko aiottu teko tarkoituksen mukaisesti vai sitä vastoin? Saatettiinko hyvä tai paha teko päätökseen asti?
3) Seuraus. Ovatko teon tosiasialliset seuraukset positiivisia, negatiivisia vai sekoittuneita, niin yksilö- kuin kollektiivisellakin tasolla?
4) Kohde. Oliko hyvän teon kohde erityisen ansaitseva vai tarvetta vailla? Oliko pahan teon kohde avuton ja viaton, tasavertainen ja neutraali, vai suurempi ja itsekin pahantekijä?
5) Olosuhteet. Tehtiinkö teko todelliseen tarpeeseen vai vailla tarvetta? Oliko tekijä pakkotilanteessa vai vapaan valinnan edessä?

Esimerkkejä näistä voimme itse kukin mielessämme hahmotella, periaatteet lienevät selvät. Tutkittaessa teon tosiasiallista seurausta ja sen vaikutusta teon kohteeseen, kohteelle tapahtuneen muutoksen vaikutukseen kollektiivisella tasolla, sekä teon taustalla olevaa motiivia, alkaa itse kullekin sarastaa kuinka monisyinen syyn ja seurauksen verkko lopulta onkaan.

Ylläolevan olettaisin olevan kokolailla universaali ja suurimmilta osin myös rikosoikeudellisesti pätevä eettinen mittari, jos vaikka onkin sanomatta selvää että muuttujien puntarointi on lähtökohtaisesti subjektiivista puuhaa. Uskonnot toki ovat kukin antaneet asialle oman kantansa, ja näiden joukossa buddhalainen analyysi on itselleni kiehtovimmalta mallilta vaikuttanut, vaikken sanokaan siihen kokonaisuudessaan yhtyväni.

Erityisesti vanhat buddhalaiset luostarisäännöt (vinaya) ovat tässä yhteydessä mielenkiintoista luettavaa johtuen kommentaaritradition yliampuvan yksityiskohtaisesta ja perinpohjaisesta rikefilosofiasta, joka keskittyy rikettä määritettäessä erityisesti motiiviin ja teon rikkeeksi asti toteuttamiseen. Vinaya Pitakan järjestelmä ei käsittele teon muuttujia suhteessa sen pitkäaikaiseen seuraukseen; tarkoituksena on ainoastaan määrittää onko itse rike tapahtunut, ja mikäli näin, kuinka vakavan tasoisena.

Buddhalaisten munkkien neljä parajika-loukkausta eli anteeksiantamatonta rikettä, joiden seurauksena munkki hylätään ehdoitta yhteisöstä loppuiäkseen, ovat seuraavat: 1) seksuaalinen kanssakäyminen, 2) ihmistappo, 3) varastaminen ja 4) valheellinen oman henkisen asemansa esittäminen. (Mikäli munkki ei kykene hallitsemaan sukupuoliviettiään, voi hän luopua munkkeudestaan ja elää parisuhteessa kaipaamansa ajan, ja myöhemmin ryhtyä uudestaan munkiksi. Mikäli hän munkkina ollessaan harjoittaa seksiä, hänen tilinsä on iäksi suljettu.)

Yksityiskohtaisimmin luostaritraditio luonnollisesti käsittelee näitä neljää vakavinta munkin loukkausta. Esimerkkinä varastamisen määrityksestä traditio asettaa neljä kriteeriä:

1) Kohde: Mitä tahansa toiselle ihmiselle tai ihmisryhmälle kuuluvaa.
2) Näkemys: Kohde ymmärretään toiselle ihmiselle tai ihmisryhmälle kuuluvaksi.
3) Tarkoitus: Henkilö päättää varastaa kohteen.
4) Pyrkimys: Henkilö varastaa kohteen.

Ylläolevassa kohdan 2) puuttuessa eettisesti rangaistavaa rikettä ei ole tapahtunut. (Erehdyksessä anastettu esine toki tulee palauttaa asian valjetessa.) Kohdan 3) puuttuessa erehdyksessä pohtimansa kohteen anastanut ei myöskään syyllisty täyteen rikkeeseen, ei liioin kohdan 1) puutteessa kenellekään kuulumatonta tai omaansa ottanut varas. Lisäksi kohteen arvo on suoraan verrannollinen rikkeen vakavuuteen. Ihmisen tappamisrikkeeseen puolestaan vaikuttavat seuraavat tekijät:

1) Kohde: Elävä ihminen. (Kommentaaritraditio lukee mukaan myös sikiön. Sääntö syntyi nunnille annettujen aborttilääkkeiden seurauksena.)
2) Tarkoitus: Haluta tietäen, ymmärtäen, harkiten ja tarkoituksella aiheuttaa kyseisen henkilön kuolema. "Tietäen" merkitsee myös seuraavaa:
3) Näkemys: Havainto henkilöstä elävänä ihmisolentona.
4) Pyrkimys: Mitä tahansa tehdäänkin henkilön kuoleman aikaansaamiseksi.
5) Lopputulos: Teon seurauksena henkilön elämä päättyy.

Ylläolevassa kohdan 2) puuttuessa, esimerkiksi vahinkolaukauksessa, ihmistaposta rangaistavaa eettistä rikettä ei ole tapahtunut. Kohdan 3) puuttuessa, esimerkiksi tapettaessa ihmisen sijaan erehdyksessä eläin tai toinen ihminen (mutta ei kuitenkaan jos hänet mielletään kohteeksi), täyttä rikettä ei ole tapahtunut. Kohdan 4) puuttuessa täyttä rikettä ei myöskään ole tapahtunut, koska tahdon aikaansaamaa siirtymää harkinnasta tekoon ei ole ilmennyt. Vailla tarkoitusta, ja siten myös vailla pyrkimystä, tapahtuva kuoleman aiheutus ei johda eettiseen rikkeeseen.

Vinaya-traditiosta kiinnostuneille suosittelen Thanissaro Bhikkhun teoksia Introduction to the Patimokkha Rules ( http://www.accesstoinsight.org/tipitaka/vin/sv/bhikkhu-pati-intro.html ) ja Buddhist Monastic Code ( http://www.accesstoinsight.org/lib/authors/thanissaro/bmc1/bmc1.intro.html ), joita on vapaasti hyödynnetty ylläolevaa kirjoitettaessa. Jälkimmäisessä erityisesti parajika-loukkauksia käsittelevä neljäs kappale ( http://www.accesstoinsight.org/lib/authors/thanissaro/bmc1/bmc1.ch04.html ) luotaa toiminnan etiikkaa perinpohjaisesti ja hyvin esimerkein varustettuna.

Peter Hoegin kirjoittamaa, joka herätti ajatuksia ja keskustelunjuurta keskustelupalstallamme ( http://exbhaktat.valaistuminen.com/index.php?topic=855.0 ).


`"Ensimmäinen on rakastavaisten pelottomuutta, mystikkojen pelottomuutta, Kunst der Fugen rohkeutta joka syntyy kun on täysin avautunut ja antautunut täydellisesti eikä salaa mitään ja maailma virtaa sisään ja täyttää. Silloin tietää että on saanut kaiken lainaksi eikä koskaan ole enää mitään menetettävää."´


Lyhyesti ajatuksia tästä, vaikken ole kyseiseen sieluntaiteilijaan tutustunutkaan. Ajatusten tulkinta totta kai riippuu sitten itse kunkin maailmankatsomuksesta, ne detaljit siis yhteisissä periaatteissa.


``Maailma, joka virtaa sisään ja täyttää.´´ Niinhän tämä meitä ympäröivä maailma tuppaa tekemään, jatkuva havaintojen virta täyttää tietoisuutemme ja käytännössä luo perustan olemassaololle kuten sen tunnemme.

Tässä toki täsmennetään tuo täyttävä virtaus ehdollisena, eli täyttyminen on suorassa suhteessa avautumiseen ja antautumiseen. Täyttymyksen tunne syntyy luopumisesta ja avautumisesta syntyneestä rauhasta; maailman virta koetaan siksi täyttävänä ainoastaan vastaanottavassa tilassa.


``Lainaksi saadusta.´´ Viitaten ylläolevaan olemassaololliseen kehykseemme, yhteydessä ympäröivään eli toisin sanoen riippuvuussuhteessa on piirretty olemassaolomme raamit. Onko sitten lainasuhteella vaiko vohkittua tahi pyytämättä omaksi saatua, riippunee tulkitsijan maailmankuvasta, mutta itseriittoisesti omaluotua elämäntuotantoa ei juuri tuppaa tapaamaan.


``Eikä mitään menetettävää.´´ Antauduttuaan ja avauduttuaan on kaikesta luopunut; ja kyseessä ei tietenkään ole yksioikoinen fyysinen luopumus, vaan sisäisten solmujen auonta. Menettäminen voidaan myös tätämyöten ymmärtää joko absoluuttisena tai suhteellisena; suhteellisesti totta kai kaikki menee ja tulee jatkuvasti, ja sitä myöten tulee menetetyksi, mutta tosiasiassa mikään tästä ei ole ollut pysyvää eikä siten varsinaisesti menetettävissä, siinä missä menettäminen ymmärretään täysin omistetusta luopumisena.

Se lopullinen rakennuspalikka olemassaolossa on minun mukaani tietoisuus. Voiko tietoisuudesta lopullisesti luopua? Kenties, mutta verrattaessa kaikkeen muuhun elämässä kohtaamaamme ja kokemaamme se on varsin jämerästi läsnä olosuhteista riippumatta, ja täysin simahtaessaankin palaa useimmiten kuvioihin tuota pikaa.


Keskustelu jatkuu osoitteessa http://exbhaktat.valaistuminen.com/ .

GeeVees-artikkelisarja luotaa reilun vuosikymmenen elämää hindulaisuuden Gaudiya-vaishnava -suuntauksen puitteissa. Suurennuslasin alla omien kokemusten ohella ovat tradition keskeiset opit, niiden käytännön toteutus, vaihtoehtoiset sovellukset, sekä mielenkiintoiset yhtäläisyydet ja eriävyydet mainittavien intialaisperäisten traditioiden kanssa.

-=-=-=-=-

- http://www.halfsatori.com/2008/11/geevees-great-repercussion.html
- http://www.halfsatori.com/2008/12/geevees-00-roots.html

http://exbhaktat.valaistuminen.com

Usealla palstalla asustanut eXbhaktat-foorumi avaa ovensa laajemmalle yleisölle! Palsta on omistettu kaikille (uus)uskontojen parissa näppinsä polttaneille, maailmankatsomustaan avartaville, elämää ihmetteleville etsijöille ja kulkijoille.

Nimi eXbhaktat juontuu sanskritin sanasta bhakta, joka tarkoittaa uskonnolleen tai traditiolleen hartaasti omistautunutta seuraajaa. Monet intialaisperäiset lahkot ja liikkeet ovat länsimaihin rantautuessaan karkeasti hyödyntäneet tätä hyväntahtoista henkisen etsinnän toivoa; ilmaista työvoimaa, psykologista ja seksuaalista väkivaltaa, rahastamista... Syntilista on monilla pitkä kuin nälkävuosi.

Muutaman vuoden foorumi toimi ainoastaan entisten Hare Krishna -liikkeen jäsenten puintipalstana; jutut tuli kuitenkin monella tarvetta myöten jutelluiksi, ja palsta hiljeni kokolailla tuoreen jutunjuuren hyhmettyessä. Alkuperäisestä jäsenistöstä on vielä mukava kourallinen jäljellä; on ateistia, buddhalaista, hippiä, kristittyä, neo-hindua, pakanaa ja vapaa-ajattelija, joista monet ovat viettäneet runsaat vuodet Krishnaliikkeen munkkeina tai nunnina siirtyen eteenpäin kohti omaa, itsenäistä elämää ja avarampaa ajatusmaailmaa.

Suurempaan maailmaan siis — tervetuloa itse kullekin rotuun ja lahkoon katsomatta! Jokaisella, enemmän tai vähemmän kokeneella tahi vasta asioiden laitaa arvailevalla, on omat arvokkaat aatteensa jaettavana universaaleiden ilmiöiden maailmassa. Pidetään keskustelu kauniina, kehittävänä ja ohjenuoriemme hengessä!

http://exbhaktat.valaistuminen.com

Originaali kaikkine kuvineen:
http://www.halfsatori.com/2008/12/dichotomy-of-light-and-darkness.html

-=-=-=-=-=-=-=-


``Dichotomy of Light and Darkness´´

Winter solstice, past by a mere moment now, marks the transition from darkness to light, from death to new life. Yet one more cycle in the grand order of nature has rolled its course and revolves anew, the time of renewal is at hand. While the Indians were also very aware of the peaks and transitions in the universal cycles, especially so in the ancient Vedic times, it was in the North where the extremes stated their presence.

Many of you may have been following Uma's series on the old pagan celebration of Yule, the rebirth of Mother Nature, later remodeled into a grand Christian celebration with an eerie abundance of pagan symbols and practices. While the celebration of these transitions of universal reach indeed has its place in the mesocosmic sphere, a natural turn in the human fabric of old, it is not those I write of today. I'm about to dig deeper into the superficiality of the good-evil duality often imposed on worlds of light and darkness.


``The Ancient Aryan Divide´´

The division into good and evil is regrettably not as clear-cut as God versus Lucifer or Christ versus Antichrist, a lesson well learned from the ancient Indian evolution of religion. Vasistha was among the leading Vedic seers, while for the Zoroastrians he was among the villains. While asuras were the bad guys for the Vedic seers, Ahura-Mazda (or Asura-Maya in Sanskrit, a close relative of the Avestan language of the Parsis) was the lead monotheistic deity of the Zend-Avesta scripture.

These two polar religions came to plant the seeds of two very different religious traditions. Zoroaster was a grand-ancestor for the doctrines of a dual god and anti-god, the expectance of a messiah and a linear approach to the cosmic order. The Abrahamic tradition, or Judaism, Christianity and Islam, evolved in a mixture of Zoroastrian ideals and the ongoing evolutions in Egyptian and Middle-Eastern native polytheistic systems.

A whole different branch and orientation of religion, the greater part of which goes under the loose label of Hinduism in the contemporary world, evolved from the root of the ancestry of Vedic seers. Hinduism as we know it is a loose amalgamation of distinct traditions that evolved under shared cultural premises, a most heterogeneous compilation held together with unitarian texts such as the Bhagavad-gita.

The fact that the two religious divides forming the vast majority of the Earth's population is on a deep level divided almost as deep and fundamentally as the grand cosmic order of the ancient cultures is every bit as exciting as it is scaring. It is then little wonder that the Abrahamic dualist heritage has always sought to reform all known cultures and peoples into the faith of the one true savior, one supreme deity and one word of god, or a succession of subsequent revelations in the case of later traditions.

The Indic tradition, on the other hand, unsubscribed from an ontology that assigned them among the evil, in both its root movements. While the direct descendant of the brahmana-tradition, the heritage of the Vedic seers, maintained a sense of duality evident in the legends of the Puranas, it was against a canvas of higher, nondual ideas evolving from the old Upanishads, tense and often asystematic philosophical discourses that sought the deepest essence of the Vedic sacrifical religion. The Sramana tradition, to which the Buddhists and the Jains are the only surviving heirs, sought to eliminate the realm of duality altogether, and in doing that went so far as to do away with the supreme deity himself.

The roots of the ancient good-evil divide appear to lie in an ancient conflict tearing apart a single cultural heritage, a world where the devas and the asuras dwelled together. Mitra and Varuna, a dual deity of whom the latter is well known as an oceanic deity in the Puranic lore, are in fact among the asuras of the Rig-vedic tradition — asuras receiving oblations just as the devas did. The details of the evolution effectively reduce the concept of an absolute, primordial divide into a partition much more complicated and human, into the internal disagreements of an ancient sacrificial, fire-worshiping culture.


``Powers of Light and Darkness´´

Neither light nor darkness possess inherent ethical value; they are neutral potentials reposed in their own nature. As darkness clouds, creates mystery and brings towards unity, light unveils, explains and exposes a vast arena of plurality prior to growing so bright as to grow all-engulfing, thereby becoming essentially one with darkness again, a field of a single, undivided nature containing all of reality in its ever-vibrant lap. (Udesidning: An ancient Nordic way of integration in darkness.)

Nothing is good or evil of its own nature; all depends on the application, and moreover the applier. Magic is neither good nor evil owing to its technical procedure of conjuration, whether born of light or darkness, white or black. The divider of good and evil is in the human choice between benevolence and malevolence, between sacrificing and feeding the egotic drive consuming its objects to grow stronger.

A transcender of duality wields light and darkness with equal might, regardless of his preference, a preference that in its fundamental essence is only a latent sensation of the past, a game or an amusement of sorts, unbinding to the player who has ascended from a participancy to entertained spectatorship. Having seen the pinnacles of light and darkness under the ancient egotic drive, one evolves into a seer of non-duality, experiencing the inherent voidness of reality as we know it.

With the diffusion of apparent essence and substance into ethereal streams, one transcends stereotypic moral assessments and dwells in a lasting perception of inherent and foundational unity, even while an adept conventinalist as needed in the common world. The art of life has now been mastered.


``The Old Pagan Approach´´

While the philosophical sophistication of Indic traditions is often lacking in ancient native religions, they do an amicable job in the practical transcendence of duality in living in a seamless harmony with nature and gods in their own world of mythos. In fact, many ancient native traditions supercede the seclusion-seeking Indic mystics in their ability to interact with plurality in a state of active integration, perhaps with a flavor of the smooth and flowing natural Tao of the Chinese — a quality I've always been in tremendous awe of!

The action-in-knowledge tradition also found its exponents among the Buddhists with the gradual evolution of Buddhism first into Mahayana, and onwards into an admixture with the tantric tradition especially prominent in Tibet. In the Tibetan model, Hinayana and Mahayana, or the lesser and the greater vehicles, are stepping stones into the highest dimension of vajra-sattva, the lightning-strata, where one becomes a wielder of cosmic powers, conquering and subjugating the energetic release produced in the meeting of the fundamental dualities of nature, the energetic bases of archetypal male and female energy, personified as the man and the woman of the human world.

Transcending and mastering the fundamental fabric of existence, the conscious being evolves into a god-like state of integration with the flow of the cosmos, unveiling the infinite peace and inner ecstasy ever-present in the ultimate non-dual god-experience. Consciousness employes a third strata beyond light and darkness, the infinite halls of existence itself. Night turns into a day and day yet again into a night. Winter falls over the fertile summer fields, spring awakens Mother Nature to life anew. Light and darkness rise and fall time and again of their own accord; the wheel of existence revolves forevermore.

With the holidays approaching, a double announcement is in place. First of all, Uma's new blog: North of the Moon (www.northofthemoon.com), exploring spirituality, old Nordic and European pagan traditions, the ancient Scandinavian-Aryan connection, and the general mysteries of life.

Second, a series of articles on the Old Yule, the pagan and Aryan predecessor to Christmas, glossing the age-old midwinter festival of fertility and new birth, the Yule observances, the Tree of World, the original Father Yule and a host of angels, goblins and others of old yet remembered. First in the series:

• Old Yule 1: The Mother and the Deadly Midwinter: http://www.northofthemoon.com/2008/12/old-yule-1-mother-and-deadly-midwinter.html

And good Yule and a happy new year to all!

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

http://www.northofthemoon.com/

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Illanhämy mietti hetken —
"Surullinen menninkäinen,
kuinka tuota lohduttaa?"
Kutsui luokseen aurinkoisen
loitsi vaikuttajan toisen
päivän sekä öisen pimeyden.

Sanoi heille: "Julmat ovat tienne teidän vaikeroivat —
rikkoisitte rakkauden."
Hämyn henki myötätunnon antoi heille suloisen
maan iänaikain hämärän.

Ihailivat toisiansa
menninkäinen, kultasiipi
täynnä kuumaa leiskuntaa...
Syleilivät, suutelivat
vuoteellansa iltahämyn
maistelivat iltaa ihanaa!

"En piittaa vaikka valon jätin, päivän kirkkauden
on hämärassä kaunis vaeltaa.
"Käy kanssani, mun menninkäinen, näytän sulle tien
vien maahan suuren rakkauden"

Sanoi siihen menninkäinen:
"Päivänsäde, rakkauteni,
sydämein on täynnä elämää!
Yhdessä nyt vaellamme,
hämyn verhoon sukellamme,
vailla huolta päivän huomisen..."

Ja niin kulki päivänsäde,
rinnallansa menninkäinen
alla taivaankannen hämäran.
Hyväilivät toisiansa
taivaan aurinko ja tähdet
maassa suuren rakkauden.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Viime syyskuussa tayttelin auratestin, jonka tulokset alla.

AnandaL#blogcomments

Niista paivista kasvettu ilmeisesti sosiaalisempaan suuntaan.

Punainen: 4.5 - Oranssi: 5 - Magenta: 5 - Keltainen: 5 - Harmaa: 7 - Sammaleenvihrea - 4.5 - Turkoosi - 6.5 - Okra: 6 - Vihrea: 8 - Sininen: 8 - Violetti: 11.5 - Lila: 4 - Kristalli: 5 - Indigo: 7.5

Pieni albumillinen piirroksia kevyesti väritettynä:

BabaBom

-=-=-=-=-

Tavoitteleeko buddhalaisuus rationaalisen ajattelun seka muiden psyykeen rajojen ylittamista?

-=-=-=-=-

Zen-traditio on kuuluisa koan-harjoituksistaan (http://en.wikipedia.org/wiki/Koan), jossa pyritaan nimenomaan mielen rakenteiden ylittamiseen paradoksia pohtien. Sama teema loytyy myos vanhemman buddhalaisuuden maailmasta, joskaan vaikkei yhta korostetussa hahmossa.

Bodhi eli valaistuminen tapahtuu egon rauetessa, viisauden silmien katsellessa olevan ilmentymaa omassa luonteessaan, vapaana psykologisista ehdollistumista.

Rationaalinen paattely seka muut psyykeen toiminnot eivat sinansa ole ongelmia itsessaan. Ongelma syntyy niita kaytettaessa. Mikali psyykeen prosessit rullaavat omaa rataansa havaitsijan ymmartaessa niiden kulun, ne ovat ongelmattomia. Mikali ne kulkevat hallitsematta, tai vailla ymmarrysta, on edessamme ongelma.

Eras ideaali on _mielen taydellinen hallinta_, sen seisauttaminen. Tama ei kuitenkaan ole buddhalaisen tradition paamaarana, silla mielen keskittaminen tai seisauttaminen johtaa samadhiin, mutta samadhi itsessaan ei johda bodhiin. Prajna eli viisaus johtaa valaistumiseen. Siina missa samadhi tukee prajnaa, ja on tietyssa maarin vaadittava tuki sen kehittymiselle, ainoastaan samadhin taydellistaminen ei johda nirvanaan.

Maailma on ymmarrettava — viisaus tarkoittaa olevan ymmartamista. Maailma voidaan ymmartaa joko stilleina tai liikkeessa. Ero kahden liikkeessa ymmarretyn maailmankokemuksen valilla on verrattavissa ihmiseen joen virrassa. Joen pysayttaminen on vaikeaa. Virran mukana kelluminen on vaivatonta. Kysymys on, _annammeko_ itsemme virran vietavaksi vai _joudummeko_ sen viemaksi.

Muotojen (1: rupa) lasnaolo mahdollistaa havainnot (2: samjna), jotka synnyttavat tunteita (3: vedana) viitaten menneisiin ehdollistumiin (4: samskara) seka luoden uusia. Tietoisuus (5: vijnana) on naiden viiden skandhan (http://en.wikipedia.org/wiki/Skandha) eli muodostuman taustalla oleva tiedostava valo.

Mikali henkilo havaitsee yllaolevat tekijat niiden omassa luonteessaan, irtisanoutuen identiteetista niiden kanssa, han kohoaa psykologisen ehdollistumisen ylapuolelle, ylittaen rationaalisen ajattelun muiden psyykeen prosessien muassa, avaten itsensa ehdollistumat ylittavan todellisuuden kokemukselle.