IRC-Galleria

Universumi sätkii omiaan ilman sen suurempaa taustapirua tai kosmista kommervenkkiä. Jostain se tulee ja jonne se menee. Matkalla ilmenee ihmishahmoisia pällistelijöitä. Se siitä.

Sekavat sikarisakarit ja simputtajasimot, saatanan sakkasukeltajat, sanasankarit ja sumusulkeiset, sokkelissaan soikoot somasti. Kaiketi käypää kohtelias kieltäytyminen koko konkkaronkan kolinoista itsepäisyyspäivän iltasella ikuisuutta ihmeteltäessä.

Karman laki nähdään monasti suoraviivaisena syyn ja seurauksen lakina, lähes naivistisen yksinkertaisin termein.



Itse näen karman lain juurella olevan jujun abstraktimpana, universumin itsesyntyisenä symmetriana. Ei niin, että Eskon vaarin piiun paaun jälleensyntyy naapurin martan lehmäksi, koska männäkesänä varasti mansikoita ja joi olutta vääränä päivänä. Pikemminkin niin, että se määrä kylmää ja pimeää jonka maailmaan syökset on täsmälleen vastaava määrä kylmää ja pimeää tannerta taivallettavaksi, ja samoin myös positiivisen ilmaisun saralla.

Sikäli mikäli mielellä on kuoleman tuolle puolen jonkin sortin jatkumoa, oli sitten ikuisena sieluna tai jonkin sortin abstraktimpana tajunnan sumana tai tietoisuuden virtana, varmasti sen luoma ympäristö ja sen itseensä jättämät vaikutelmat kantautuvat tuleviin olemassaolon muotoihin tai tasoihin, mitä ne sitten kenellekin ovat. Mikäli sitten mitään ei ole ja mikään ei jatku, samapa se mitä me näistä mietitään, kun mitään ei käteen kuitenkaan lopulta jää.

Mikäli näin monisyisin termein pitää ryhtyä olemassaoloa puntaroimaan, tuppaan tätä nykyä suosimaan jyrkästi piirretyn uskonnollisfilosofisen mallin sijaan tällaista pehmeän ymmyrkäistä Tao-Tao -maailmankatsomusta. Yksioikoiset ja rautalangasta väännetyt ihmismieleen helposti istuvat mallit eivät välttämäti vastaa laajemman skaalan maailmanmenoa, rajallinen kun on tämä inhimillisen tajunnan piiri. Ja eiku laajentamaan!

IRC-Gallerian yhteisöissä vaikuttava proletariaatti marisee aika-ajoin liian lavean sanavaraston omaavien kirjoituksista. Pitääkö aina olla esittämässä osaavansa erilaisia hienoja sivistys sanoja, jotka eivät normaali ihmisen sanavarastoon (häh loll heruuxx?!) kuulu? "Luuletko tajuuvas paremmin ku käytät tollasii sanoi?"

Yhden sivistyssana on kuitenkin osa toisen arkisanastoa. Kuka tahansa alallaan pidemmän aikaa asioita tutkinut käyttänee alansa jargonia puhekielessään. Mikä lie kielipoliisisyndrooman mutaatio aiheuttaa sen, että jokaisen sanavarastoa pitää sitten pyrkiä typistämään omansa lyhyiseksi.

Jaetut mielen ja ajattelun rajat piirretään kielen rajoin: Mitä laajemmat kielellisen ilmaisun valmiudet, sitä suuremmat kommunikaation mahdollisuudet. Ajattele maailmaa, jossa kommunikaatio olisi rajoitettu muotoon, jossa kaikki puhuttu on 10-vuotiaiden ymmärrettävissä... Älä kutista toisen sanavarastoa — laajenna omaasi!

I've had my fair share of encounters with the polarities of rigid absolutism and objectivism on one side, and flexible relativism and subjectivism on the other, and have eventually come to see the light that lets all flowers bloom. While it's not a popular position to take among the followers of one tradition or the other, I haven't heard the likes of the following statement I came across yesterday even from religious fundamentalists, at least not in so many words.

"I recognize the evil in your foundation and your arguments are saturated with it - and it must be denounced vehemently because it is a cancer out there."

No doubt, relativism can strike an annoying chord in the ears of those who would rather believe their model of understanding is a de facto theory of everything, both in the realm of religious dialogue as with anything else featuring strong ideological convictions. That it is annoying is rather an understatement, for it's downright threatening, inasmuch as it suggests the possibility of tearing down the precious walls of absolute opinion built and maintained by generations of adherents.

The above citation becomes doubly curious over the fact that it was addressed to yours truly in a discussion that had absolutely nothing to do with poking the holy cows of any flavor of religious fundamentalism, but rather in the course of an attempt to discuss a purely secular (and not even political) theme with a person sporting a long academic background. A world where ideologies are juxtapositioned in such a radically condemning fashion is a world gone sad and sour.

I suppose ambivalence can be threatening, but really it is only from a state of ambivalence that something truly new can evolve. Rigid ideologies, even while they may serve a purpose, are almost invariably antithetical to the progress and evolution of human understanding, shunning as they do the prospects for discovering solutions outside the established framework. All the while, doubt remains one of the most powerful tools at our disposal in our quest for knowledge and understanding.

This idolatry of human mental constructions is perhaps the single most devolutive force in the history of mankind with a long and devastating track record of stifling, oppressing and persecuting those discontent with available solutions, seeking to cross over the establishment to the undiscovered land. The problem started with Adam and Eve grabbing a fruit off the tree of forbidden knowledge and receiving a due punishment, and has really only grown worse ever since.

Jatkoa edellisestä eli selibaatin suhteesta henkiseen kasvuun, tänään kosketuspintana eritoten buddhalainen maailma.

-=-=-=-=-=-

Mitä tulee sielunkehitykseen ja valaistumiseen, sen suhde selibaattiin odottaa vielä selvitystään. Mitä tulee erilaisiin fantasmaagisiin väitteisiin selibaatin hyödyistä, niitä 130-vuotiaita tiibettiläisiä odotetaan edelleen en masse saapuvaksi ihmisten ilmoille.

Vaikka joku yksilö olisikin seksin kokenut valaistumiselleen haitalliseksi, kyseessä ei toki ole minkäänlainen universaali laki, jonka olisi jonkin opinkappaleen johdosta pädettävä jok'ikiseen ihmisolentoon. Seksi ja selibaatti ovat juuri niin haitallisia, kuin omaksumasi viitekehys niistä tekee.

Buddhalaisena tiedät, etteivät niin psyykeen kuin kehonkaan elementit ole lähtökohtaisesti hyviä tai pahoja; ne ovat olemassa vain omassa neutraalissa itseisarvossaan. Ihmiset sälyttävät niiden ylle moninaisia drishtejä, värittyneitä näkemyksiä, ja elävät mielikuviensa maailmassa. Seksistä kummajaisen itselleen luova varmasti myös seksin myötä kärsii.

Samyag-drishti viittaa asioille ominaisen luonteen havaitsemiseen, ei niiden kuorruttamiseen lukemattomin projektioin. Dukkha eli murhe syntyy puolestaan asioihin takertumisesta — ei asioista itsestään. Seksi, kuten mikä tahansa muukin, muodostuu ongelmaksi mikäli siihen ei suhtauduta järkevästi ja kohtuudella.

Toisaalla oli keskustelua selibaatista, henkisyydestä ja antaumuksellisesta uskonnosta keinona selibaatin maksimointiin. Tässä niille, joita aihe kiinnostaa. Avaus eritoten Krishna-uskonnon yhteydessä.

-=-=-=-=-

Olen henkilökohtaisesti tavannut valtavan kirjon eri Krishna-traditioiden bhaktoja, enkä ole metodia sinänsä sen mainiommaksi havainnut selibaatin suhteen kuin minkään muunkaan hartaususkonnon parissa. Silloin kun selibaatin parissa ahkerammin puuhastelin, toimivimmiksi havaitsin Hatha-joogan ja Chigong-tradition metodit sublimoida seksuaalista energiaa. Huomattavasti konkreettisemmat efektit, koska psykofyysistä kokonaisuutta harjoitetaan kokonaisvaltaisemmin.

Mitä tulee bhakti-metodin toimivuuteen, kysehän on pitkälti ihmisen oman psykologian muovautumisesta uusille raiteille. On sitten kyseessä Krishna, Shiva tahi Jeesus, uskonnolliset mystikot ovat autta aikain ammentaneet "armoa ja energiaa" moninaisilta jumaluuksiltaan.

Jos mantraa hoettaessa pysyvät siemenet pussissa, se ei sinänsä vielä ole todiste siitä, että Krishna olisi Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, eikä kyseinen jumaluus kyllä miltään Kosmiselta Selibaatin Kontrolloijaltakaan ainakaan minun silmääni vaikuta. No, mikäli toimii niin mikäs siinä.

Selibaatin suhde henkisyyteen on ylipäätään kyseenalaista. Mikäli on todella olemassa jotakin metafyysistä, transsendentaalista jne. joka on muuttumatonta tai ikuista, ja joka me jossakin ydinolemuksessamme olemme, tämän transkendenssin tulisi olla moisille fyysisille vaihteluille immuuni.

Etiikan osa henkisessä kasvussa on toki aivan asia erikseen, mutta selibaatissahan ei ole kyse etiikasta, koska siemensyöksy ei itsessään loukkaa kenenkään oikeuksia. Etiikan pariin kuuluu se, minne on soveliasta siemeniään kylvää.

Mikäli siemensyöksy tuo tietoisuuden "kehon tasolle", silloin lienee aiheellista oppia suhtautumaan kehon tasoon luonnollisena osana olemassaoloamme. Henkisyydessä ylipäätään mennään vikateille tavoiteltaessa aina jotakin, joka on juuri piirun verran liian kaukana, kuten kuuluisa sateenkaaren pää.

Niitä kultaruukun löytäneitä ja siemenensä aivoihin nostaneita kun on aniharvassa asiaa todistamassa, dialogi liikkuu lähes järjestään teorian tasolla, piireissä missä hyvänsä. Olen henkilökohtaisesti kaiken tällaisen kanssa aikani vehdattua päätynyt siihen, että elämä eri aloillaan on runsaasti mielekkäämpää keskityttäessä suhtautumaan ja ymmärtämään tiedetysti olemassaolevaa — ei erilaisten utopioiden tavoitteluun.

Palautin nettiin 2007 työn alla olleen Bhagavad-gita -käännökseni, joka on tällä erää keskeneräinen ja odottamassa parempaa aikaa.

http://www.valaistuminen.com/bhagavadgita/

::::::::::::::::::::::::::::::
::::::: Bhagavad-gita ::::::::
::::::::::::::::::::::::::::::
:: Käännös - Ananda Loponen ::
::::::::::::::::::::::::::::::

Teksti on käännetty suoraan alkukielestä. Apuna on käytetty useita erilaisia ja erilaatuisia käännöksiä sekä viittä sanskritinkielistä kommentaaria (Shankara, Ramanuja, Sridhara, Madhusudana, Baladeva). Kommentaari keskittyy ainoastaan käsitteiden yleiseen selventämiseen kommentaaritraditioon nojaten, ei uuden tulkinnan luomiseen.

Tässä kansiossa sijaitsevat sekä DOC- että PDF-tiedostoiksi tallennetut kappaleet ovat valmiita, eivät kuitenkaan kriittisesti tarkistettuja. Ainoastaan DOC-tiedostoina olevat käännökset ovat keskeneräisiä. Niissä olevien diakriittisten sanskrit-tekstien lukemiseen tarvitset Unicode-kirjaimia tukevan fontin (esimerkiksi ilmainen DejaVu), mikäli sellaista ei vielä ole järjestelmääsi asennettu.

http://www.valaistuminen.com/bhagavadgita/

Jatkoa aiempaan "Kasti ja isänmaa" -tekstiin. (BabaBom&beid=11515046&action=showcomments).

Vaikka vertaus saattaa ensikatsomalla näyttää hyvin summittaiseta, yhtäläisyyksiä kastin ja kansalaisuuden välillä löytyy itse asiassa rutkasti. Alla joitakin instituutioiden jakamia ominaisuuksia.

- Kastiin synnytään.
- Kansalaisuuteen synnytään.

- Kastia ei voi valita.
- Kansalaisuutta ei voi valita.

- Kasti rajoittaa mahdollisuuksia yhteiskunnassa.
- Kansalaisuus rajoittaa mahdollisuuksia yli valtiorajojen.

- Kasti sääntöineen velvoittaa kastijärjestelmää ylläpitävän ideologian tukemiseen.
- Kansalaisuus lakeineen velvoittaa valtiojärjestelmää ylläpitävän ideologian tukemiseen.

- Kastista luopuminen on vaikea ja monimutkainen prosessi.
- Kansalaisuudesta luopuminen on vaikea ja monimutkainen prosessi.

- Kastista luopuneelle ei ole sijaa kastiyhteiskunnassa.
- Kansalaisuudesta luopuneelle ei ole sijaa pakollista valtioideologiaa vaalivassa maailmassa.

Yhtäläisyyksistä tekee merkittävää nimenomaan se, että niihin sitoutuu vääjäämättä syntymänsä mukaisesti voimatta käytännössä irtisanoutua syntyen allekirjoitetusta sopimuksesta.

Jatkokeskustelua löytyy mm. eXbhaktat-foorumilta: http://exbhaktat.valaistuminen.com/index.php?topic=1133.0

Perspektiivejä tietoisuuteen ja tajunnanvirtaan.

### Perustelkoon joku kunnon materialisti miksi MINÄ elän vuonna 2009 enkä vaikkapa vuonna 1446? ###

Kukaties elit myös vuonna 1446, tai materialistis-buddhalaisittain sieluton tajunnanvirtasi oli myös silloin aktiivisessa vuorovaikutusliikkeessä. Energian ollessa tuhoutumaton vakio, jossain kai se sinun tämänhetkinen psyykinen energiasikin on luurannut puoli vuosituhatta takaperin, muodossa tahi toisessa. Voidaanko sitten puhua konkreettisesti sinusta, vai sen sijaan prosessijatkumosta joka tällä hetkellä luo itsekäsityksen nimenomaan sinusta, sitä voidaan puida.

Yksilötietoisuushan muuttuu yhden elämän varrellakin niin, ettei 70-vuotiaan psyykeellä ole enää kuin rippeen verran tekemistä 6-vuotiaan esiasteensa kanssa. Konkreettista, staattista yksilöllisyyttä ei näinollen ole olemassa edes yhden elämän jaksolla. Mikäli kautta elämän muuntunut tietoisuus jättää kuollessaan osaksi identiteettiään muodostuneen fyysisen ruumiin ja ilmenee taas toisessa muodossa, lienekö kovinkaan ihmeellistä että juurikaan muistoja ei tajunnan pintaan jää.

Jottei jäisi vaikutelmaa siitä, että mekanistinen selitys vailla korkeamman voiman ohjausta olisi minkäänlaisen determinaation puutteessaan erityisen vajavainen, todetaan vielä ettei teistinenkään näkökulma paljoa asian selvittämisessä petraa. Mikäli todetaan että asia on niin koska Jumala tahtoo niin, tai koska Jumala on viisaudessaan luonut niin, jäljelle jää edelleen kysymys "miksi", ja herran teitähän eivät ihmiset ymmärrä, mutta hän huolehtii meistä yhtä kaikki. Kenties Jumalan otaksuminen on vain jonkinlainen tapa yrittää tehdä suuresta ja tuntemattomasta kaaoksesta jotenkin inhimillisempää, turvallisempaa ja helpommin lähestyttävää?

Sarjassa miksi-kysymykset voidaan vaikka kysyä kysymystäsi peesaten, että miksikö nyt eletään nimenomaan vuotta 2009, eikä esimerkiksi vuotta 1446. Materialisti vastaa ajan, paikan ja materian yhteisprosessien olevan juuri nyt tässä nimenomaisessa vaiheessaan. Teisti vastaa sen olevan jumalansa tahto ja luomuksen luonnollinen tila. Samoin materialisti vastaa kysymykseen identiteetistäsi ajassa ja paikassa mieltämällä sen erilaisten prosessien evoluution nykytilana, ja teisti puolestaan ajattelee jumalansa luoneen sinut juuri siihen aikaan ja paikkaan, jonne hän sinut tahtoi.

Sinänsä kummaltakaan puolelta ei tähän dialogiin mitään radikaalin uutta ole odotettavissa mikäli lähtöasetelmissa pitäydytään. Toisaalta mikäli sekä materialistinen että teistinen eturintama malttavat pehmentää absoluuttejaan, keskustelusta saattaa kehkeytyä hyvinkin mielenkiintoinen ja uusia näkökulmia paljastava. Tarkastelun kohteena olevat asiat ovat kuitenkin kaikille yhteisiä, ero syntyy metodologian valitsemisessa. Mikäli metodien taustalla olevat ydinperiaatteet tunnistetaan, eri tiedonalojen ekumenialle auennee rutkasti uusia foorumeita.