IRC-Galleria

Vastine median uutisointiin Facebook-lakkokampanjasta.

-=-=-=

Oikaisuja Facebook-lakkokampanjan uutisoinnista



Facebookissa valmistellun yli 110,000 kannattajaa keränneen "Yleislakko 15.10.2010" -aloitteen uutisointi oli pääsääntöisesti yksikantaista, vaillinnaista, ja asiavirheiden täyttämää. Kirjoituksessani pyrin korjaamaan ilmeisimmät median lapsukset, ja kehoitan mediaa uutisoimaan asioista vastuullisemmin ja huolellisemmin, jotta kansa saa lukea tosiasiat kokonaisuudessaan.

Helsingin Sanomat (16/10/2010) otsikoi uutisensa muuta mediaa heijastellen, "Facebook-lakosta tuli pannukakku" ja "Yli satatuhatta uhosi, vain parikymmentä saapui paikalle". Eduskuntatalolla järjestetty mielenosoitus ei kuitenkaan ollut alunperin osa Facebook-kampanjaa, vaan viime hetkellä vireille laitettu jälkiajatus. Löyhästi organisoitu lakkokampanja ei lukuisan kannattajamäärän kertyessä ollut edes tiedoittanut kyseisestä mielenosoituksesta.

Mielenilmaukselle Facebookissa omistettuun erilliseen tapahtumaan "Yleislakko 15.10.2010 Mielenilmaus" saapuvaksi itsensä ilmoitti vain 134 ihmistä. Tämä lukema koko päivän kestäneessä tapahtumassa kaiketi vierailikin, mutta media veti johtopäätöksensä "paristakymmenestä osallistujasta" pitkälti tapahtuman alkuhetkien perusteella. Tapahtuma kuitenkin jatkui yömyöhään, ja kiersi myös kulkueena ympäri Helsingin keskustaa.

Iltalehden "Olitko lakossa?" -mielipidekysely oli lauantaina kello 16:00 saanut 9695 vastausta, ja vastaajista 22% -- eli 2312 oletettavasti työssäkäyvää ihmistä --- ilmoitti olleensa vastalauseena lakossa. Mikäli tähän otantaan on luottaminen, lakkoilijoiden määrä on saattanut maanlaajuisesti olla huomattavasti runsaampilukuinen; 110,000 ajatuksen kannattajasta 22% tekisi peräti 24,200 lakkoilijaa!

Ns. lakkoilijoiden, eli mieltään eduskunnan palkankorotuksia vastaan ilmaisseiden ihmisten yhteiskunnallinen profilointi oli myös hyvin vajavaista. STT uutisoi, "Tiedossa ei ollut, että kukaan olisi jäänyt pois töistä protestin vuoksi." STT:n edustajat eivät kuitenkaan tiettävästi haastatelleet kuin satunnaisia osallistujia. Helsingin Sanomat puolestaan antoi virheellisesti kategorisen lausuman, "Lakkoilijat olivat opiskelijoita, työttömiä ja pienpuolueiden jäseniä."

Olin paikalla kannattelemassa "Suoraa demokratiaa" -banderollia myös YLE:n ja MTV3:n uutisissa, sekä antamassa oman ääneni tukena valitettavan vähälukuiseen ja puutteellisesti organisoituun tapahtumaan. En kuitenkaan mahdu tähän Helsingin Sanomien esittelemään demografiseen profiiliin; olen nimittäin poliittisesti sitoutumaton kansainvälisen IT-yrityksen teknologiajohtaja. Lakko ei sinänsä minua koskenut, koska en työskentele tai asu tätä nykyä Suomessa, mutta yhtä kaikki vastustan kansanedustajien ansiottomia palkankorotuksia.

Helsingin Sanomat viittaa tilastokeskuksen lukemiin, joiden mukaan kansanedustajien palkat ovat kohonneet välillä 2001-2010/q2 vain 29%, siinä missä yksityisen sektorin palkansaajien palkat ovat nousseet peräti 40.6%. Korotus "keskivertosuomalaisen" keskipalkkaan, ja kansanedustajien palkankorotukset heidän tulotasonsa ollessa sellaisenaankin moninkertaisia keskipalkkaan nähden, ovat kuitenkin käytännössä varsin eri asioita.

Iltalehden yleisöäänestyksessä "Ovatko kansanedustajat ansainneet korotuksensa?" kyselyyn vastanneista 51,838 ihmisestä 98% piti korotuksia ansiottomina; tämä on selkeästi suuren yleisön kanta. Siksi useat mielenilmaukseen osallistuneet tahot kuuluttivatkin "suoraa demokratiaa", jotta kansa voisi tosiasiassa vaikuttaa asioihin -- eritoten mielipiteiden ollessa näin jyrkästi napit vastakkain "kansan edustajien" kanssa!

Mielenilmauksen puheenvuoroissa kuulutettiin myös mm. kansanedustajien palkan sitomista keskipalkkaan, jotta he tosiasiassa edustaisivat kansaa. Kysymyshän on viime kädessä siitä, ovatko kansanedustajat tosiasiassa omistautuneet epäitsekkääseen ja rehelliseen kansan edustamiseen ja heidän etujensa ajamiseen heidän ääntänsä kuunnellen, vai ensisijaisesti omien etujensa ajamiseen sekä ne takaavan järjestelmän ylläpitoon.

Media! Uutisoikaa asioista vastuullisesti, ja esittäkää niistä totuudenmukainen kokonaiskuva; mehevät lööpit ja hyvän vaikutusyrityksen marginalisointi toki lisäävät myyntiänne, mutta kyse ei nyt kuitenkaan ole julkimoiden toilailuista, vaan oman kansanne eduista ja oikeuksista, joiden tärkeyden toivoisi olevan itse kullekin itsestäänselvyys. Jään odottamaan seuraavaa kansalaiskampanjaa, vastaisuudessa toivottavasti huolellisemmin organisoituna.

Ystävällisin terveisin,
Markus Oskari Loponen
oslopo@gmail.com

In light of the ongoing indignation against so-called democratic governments, here are a few salient thoughts from Tao Te Ching, an ancient Chinese treatise on the natural order of things, a perhaps utopian ideal where people may live whilst enjoying real freedom and happiness, instead of the grief-laden facade of a free world we live in.

The exact details of contemporary application will of course vary a good deal, as we're living a fair 2500 years apart in a radically different world, but the heart of the ideology of a passive mode of government, where the people themselves make the decisions and bear the responsibility, is something that strikes a strong chord in me. I believe some call it pure democracy...

"To be concerned about whether people look upon you with favour, or whether you are in disgrace, is to live in fear. Why does concern with favour and disgrace imply living in fear? Favour corrupts you; you fear losing it, and yet you are convinced you do not deserve it.

"A ruler may treat the welfare of his own body above the welfare of the political bod [the people]; that would make him unworthy of trust. A ruler who treats the political body with as much care as he treats his own body, is worthy of trust."

"The best leaders are hardly known to their people; they are shadowy figures in the eyes of those they rule [because they stay out of the way]. The next best leaders are those who are known and admired by their people. Below them come leaders who are feared by their people. And the worst leaders are those, who are despised by their people.

"If leaders do not trust their people, their people will not trust them; if they give no trust, they will receive no trust. If leaders enable their people to live well, and do not fuss or boast of their achievements,, then the people will take the credit for themselves, saying: 'We did that.'" [And so learn to become adept and rely on themselves.]

"In ruling his country, the king should do what is expected [by people]. In winning a war, he should do what is unexpected. In controlling the world, a person should do nothing. ... The more rules and regulations there are in the world, the poorer people become. The more experts a country has, issuing edicts on every aspect of life, the more confused people become. ...

"Thus the wise leader says: 'I shall do nothing, and let the people look after themselves. I shall enjoy tranquility, and let the people find justice for themselves. I shall avoid interfering in the conduct of business, and let the people prosper on their own. I myself am free from desire; let those who are wise among my people share my freedom."

"In ruling the people and in serving heaven, it is best for a ruler to be inactive. If he is inactive from the start of his rule, the people will soon learn to expect inactivity from him; and thus they will learn to rule themselves. As a result, his country will enjoy an abundance of virtue; and he himself will be invulnerable, because he will have no enemies.

"When the inactive ruler decides on rare occasions to be active, no-one will oppose him, because they will have forgotten how to oppose. Thus the inactive ruler has unlimited power. But he will retain this power only so long as he uses it sparingly. The inactive ruler is like a tree with deep roots and and strong trunk. The less a ruler uses his power, the longer he keeps it."

- Adapted from Robert Van De Weyer's "366 Readings from Taoism and Confucianism".

After recording and publishing another innocuous little tutorial for a CMS software I've created and worked on for the better part of the past two years, I returned to check out the automatic transcript Youtube had made.

The man inside the machine at Youtube clearly has his share of issues to sort through, as he finds very definite political and sexual undertones in what I speak, and in no politically correct terms at that. CIA watchlist, here I come!!

http://www.halfsatori.com/2010/09/devil-votes-on-skinhead-crystals-with.html

Motion of consciousness at speeds faster than the speed of existence creates a phenomena of ontological dilation, where the relevance of subjects, objects, observations and reflections cease before their arising.

Päivän teemana tiedon jooga ja kristillinen maailmankuva.



Löytyykö ihmisestä itsestään kaikki tarvittava tieto ja vastaukset hengelliseen autuuteen? Mitä miettivät hindutietäjät — onko kyseessä uhka kristilliselle maailmankuvalle ja arvoille?

Sinänsä "ihmisessä itsessään" ei ole valoa, ei liioin vastauksia. Tavoitteena on ymmärrys, jossa ihmismielen asettamat rajat hälvenevät, ja jossa yksilökäsitys vaikenee antaen tilaa välittömälle kokemukselle kaiken läpitunkevasta ja kaikkialla olevasta "jumalasta". (Tässä kokemuksen tilassa Atman on yhtä kuin Brahman, yksilösielu "sulautuu" universaaliin sieluun.)

Aiemmin mainitun Ramana Maharshin opetukset lukeutuvat jnana-yogan eli "tiedon yhteyden" alle. Kristillinen traditio lukeutuu "hindulaisittain" bhakti-joogan eli "antaumuksellisen yhteyden" pariin. Siinä missä antaumuksellisissa perinteissä armon vastaanotto on keskeisemmässä roolissa, yhtä kaikki se "henkinen tieto" josta puhutaan on jumalsyntyistä ja niinikään jumalassa koettua — ei ihmismielen luomaa.

Jnana-tradition parissa "perisynti", eli juurisyy ihmisoloomme tilaan, on Ajnana, eli tietämättömyys itsen ja olemassaolon tosiasiallisesta luonteesta. Ajnana synnyttää olosuhteet, jossa ihminen rakastaa fyysistä ja psyykistä olemusta todellisena itsenään. Tietämättömyyden hälventyessä (jumalan) henkinen luonto koetaan välittömänä ja itsen sisältävänä.

Viime kädessä monet eri henkiset ja uskonnolliset traditiot ovat hyvin samankaltaisia, käsittelevät eri termein samoja tai vastaavia asioita. Kristinuskon kanssa pääasiallinen nokkapokkaa aiheuttava tekijä on sen parissa kehittynyt yksinomaisuus — "ainoastaan Jeesus, ei kukaan muu missään ikinä". Moisen opin sisäistäneiden kera ei juuri dialogille ja molemminpuoleiselle oppimiselle sijaa jää. Jeesus itse ei tiettävästi boikotoinut itämaan tietäjiä.

Katkelma toisaalle kirjoittamaani tekstiä aiheesta hindulaisuus, hinduksi ryhtyminen, sekä oma lyhyt pitkä historiani kaiken sen parissa.


## Etkö sinäkään ole hindu???

En tätä nykyä tunnusta yhtä tahi toista maailmankatsomusta omakseen. Aloitin humpat Hare Krishnojen parissa, jatkoin kohti jutun juuria Gaudiya Matha -liikkeen vaishnavien parissa, ja viimeinen episodi vaishnavismia kului puolen vuosikymmenen aikana Intiassa, aiempiin poppoisiin sen enempää enää kytkeytymättä.

"Hare Krishna" on Prabhupadan aloittama liike. Osa Gaudiya Mathan poppoota on sittemmin omaksunut saman tittelin, mutta vanhemman gaudiya-vaishnava -tradition edustajat perinteen kotomaassa eivät tunne, saati sitten käytä, kyseistä nimikettä. Hindulaisiksi heidät (kuten myös minut) miellettiin kautta linjan, omalta kohdaltani muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta.

Vaishnavismin jäädessä omalta osaltani historian lehdille siirryin Advaita-vedantan pariin (Shivananda, Ramana, jne.), hääräsin niinikään Shaiva-osastolla sekä eri sortin buddhalaisissa piireissä horisonttia avartaakseni. Tätä nykyä maailmankatsomukseni on pirteä synteesi tätä kaikkea sekä paljon muuta. Näiden seikkailujen satoa suomeksi esim. osoitteessa http://www.valaistuminen.com/.


## Hindu on vain puhdas sellainen. Käännynnäinen ei ole aito hindu. ... hinduksi synnytään, ei käännytä.
## Intian niemimaalla pitää syntyä ja hinduksi, jotta on mahdollista päästä moksaan eli pois jälleensyntymisen kiertokulusta...

Tätä samaa tarinaa ollaan kuultu jo tällä palstalla jo iät ajat, mutta toistaiseksi ei kukaan ole tämän ajatuksen perusteita esitellyt. (Mutta siitä huolimatta samaa tarinaa tarjotaan vuosi toisensa perään.)

Hindulaisuus on fuusio lukemattomia samansuuntaisia traditioita, joiden näkemykset syntyperäisestä statuksesta ja kääntymisestä ovat varsin kirjavia. Näinollen "puhdasta hindulaisuutta" ei edes ole olemassa, saati sitten että sellaisena olemiselle olisi täsmällisiä kriteereitä.

Koulukirjoihin päätyneiden ylimalkaisten katsausten sijaan kannattanee perehtyä laajan tradition rikkaaseen perimään, länsimaissa asuvalle eritoten tutkimalla eri perinteiden opetuksia ja kirjallisuutta, joihin pohjaten voi sitten halutessaan vaikkapa matkata itse Intiaan asiaan perehtymään "aitojen hindujen" kera.

Johtuen traditioiden kirjavuudesta keskustelu nk. "intialaisen hindun" kanssa saattaa tarjota hyvinkin suppean perspektiivin hindulaisuuteen. Mikäli hinduun törmäät ja häntä haastattelet, kysy samalla mitä perinnettä tämä edustaa, jotta saat viitekehyksen hänen ajatuksilleen siitä, mitä hindulaisuus on. Heiltä oppinet runsaasti hindulaisesta kansanuskosta, jumalista ja jumaltarustoista. Jutut upanishadeista ynnä muusta filosofisesta paatoksesta saattavat heidän kanssaan jäädä vähemmälle.

Askeetikkona Intiassa eläessäni sain hyvin lämpimän vastaanoton kirjavalta joukolta "Intian hinduja", jotka tarjosivat yösijaa ja kestittivät "aidon" hindulaisen pyhän miehen tapaan, ja tulipa vastaan matkan varrella jokunen oppilaakseni vonkaavakin, nimenomaan tätä niemimaalla syntynyttä ehtaa hinduainesta. Heitä ei näyttänyt närästävän ihonvärini — mielenkiinto oli enempi siinä, mihin malliin dharmaa harjoitin.

Drinking coke from a coffee cup with stains of old coffee at the bottom. The stain resembles a spheric tai-ji-tu with the dark half shaped in the face of a wondering crescent. Normal people see Christs on bread loafs. I wonder what went wrong with me.

Universumi sätkii omiaan ilman sen suurempaa taustapirua tai kosmista kommervenkkiä. Jostain se tulee ja jonne se menee. Matkalla ilmenee ihmishahmoisia pällistelijöitä. Se siitä.

Sekavat sikarisakarit ja simputtajasimot, saatanan sakkasukeltajat, sanasankarit ja sumusulkeiset, sokkelissaan soikoot somasti. Kaiketi käypää kohtelias kieltäytyminen koko konkkaronkan kolinoista itsepäisyyspäivän iltasella ikuisuutta ihmeteltäessä.

Karman laki nähdään monasti suoraviivaisena syyn ja seurauksen lakina, lähes naivistisen yksinkertaisin termein.



Itse näen karman lain juurella olevan jujun abstraktimpana, universumin itsesyntyisenä symmetriana. Ei niin, että Eskon vaarin piiun paaun jälleensyntyy naapurin martan lehmäksi, koska männäkesänä varasti mansikoita ja joi olutta vääränä päivänä. Pikemminkin niin, että se määrä kylmää ja pimeää jonka maailmaan syökset on täsmälleen vastaava määrä kylmää ja pimeää tannerta taivallettavaksi, ja samoin myös positiivisen ilmaisun saralla.

Sikäli mikäli mielellä on kuoleman tuolle puolen jonkin sortin jatkumoa, oli sitten ikuisena sieluna tai jonkin sortin abstraktimpana tajunnan sumana tai tietoisuuden virtana, varmasti sen luoma ympäristö ja sen itseensä jättämät vaikutelmat kantautuvat tuleviin olemassaolon muotoihin tai tasoihin, mitä ne sitten kenellekin ovat. Mikäli sitten mitään ei ole ja mikään ei jatku, samapa se mitä me näistä mietitään, kun mitään ei käteen kuitenkaan lopulta jää.

Mikäli näin monisyisin termein pitää ryhtyä olemassaoloa puntaroimaan, tuppaan tätä nykyä suosimaan jyrkästi piirretyn uskonnollisfilosofisen mallin sijaan tällaista pehmeän ymmyrkäistä Tao-Tao -maailmankatsomusta. Yksioikoiset ja rautalangasta väännetyt ihmismieleen helposti istuvat mallit eivät välttämäti vastaa laajemman skaalan maailmanmenoa, rajallinen kun on tämä inhimillisen tajunnan piiri. Ja eiku laajentamaan!