IRC-Galleria

Tältä päivältä jäävät tarinoinnit väliin...

Takana täyden päivän mittainen reissu. Näillä kolmipyöräisillä Intian moottori-riksoilla ensin tunti Mathuraan (suurin lähialueen kaupunki) toteamaan että se yksi ainoa putiikki jota varten sinne menin oli suljettu, sieltä edelleen Vrindavanan kaupunkiin tapaamaan erästä vanhaa herrasmiestä, joka julkaisee isänsä kokoamia pyhimysten elämänkertoja, ja jonka nettisivuprojektiin joskus vuonna kuusi erään kiemuran kautta sotkeuduin.

Kuumuudessa ympäriinsä päristely kehnosti jousitetussa ajoneuvossa ja siihen yhdistetty käytännön asioiden setvintä vievät mehut niin kehosta kuin mielestäkin, aivotyölle ei tuppaa enää päivän päätteeksi staminaa riittämään.

Illan meditaatioon luvassa Tratak-harjoitusten seuraava evoluutiovaihe, silmäluomien sisäpintojen lähitarkastelua vähässä valaistuksessa ja kokolailla lepoasennossa levällään.

Näin ajatuksin freesiin huomiseen.

Kuvitettu versio allaolevasta löytyy seuraavasta osoitteesta: http://www.klimtemppeli.com/blog_54_vaellus_rauhaan_-_osa_1_tulisten_hiilten_taival_fi.html


—o)O(o—


Kokonaisuudessaan en aio viimeisten viiden päivän tapahtumia tilittää. Jos vaikka haluaisinkin, sanat eivät tee kokemuksille oikeutta, eivät liioin monet kokemukset ole julkiseen päiväkirjaan raapustettavaa tarinaa. Sen suuremmitta selityksittä asiaan.

Lähtöä edeltävä ilta venyi liian pitkälle aamuun, ja sitä myötä myös liikkeelle lähtö aamukymmenen pintaan. Mukaan pakolliset: pieni puuvillapyyhe, suuri viltti ja pienempi shaali (joka sidottuna toimii kassina edelliselle), muki, metalliastia ja kangaspussukka almuille, alttariltani pyhä Krishna-kivi (Madhava), tämän palvontaan ja koristuksiin palanen vaaleaa savea ja pieni purkki tulasi-kasvin lehtiä, pieni rituaalivesiastia, litran vesipullo, kokoamani hymnivihkonen ja tietty mietiskelyhelmeni. Kevyesti matkaan! Tosiasiassa ihminen ei tarvitse enempää kuin voi helposti mukanaan kantaa.


—o) MATKAAN (o—

Kassit olalle ja tien päälle. Matkaa Varsanaan oli taitettavana ensin viisi kilometriä Govardhanan kylälle, sitten sieltä lähtevää tietä 20 kilometriä perille. Matkan itsensä opetus kiteytyy kokolaillla seuraavaan: "Tie rauhaan kävellään tulisten hiilten yli."

Vaikka olikin Radha antanut pilvet taivaalle ja tuulenvireen — ja kiitos niistä, paastopäivän vaellukset kuluttavat aimo annoksen nestettä — satunnainen auringon porotus riitti keskipäivän aikaan asfalttitien mainittavaan lämpiämiseen. Paljain jaloin siis liikkeellä, pyhää maata en kengät jalassa tallaa. Meni matkalla aurinko ja käräytti nenän ja vasenta käsivarttakin, outoa — tätä ei ole tapahtunut aikoihin, ei edes vähintään yhtä kuumassa touko-kesäkuussa, jolloin kiersin Govardhana-kukkulaa (21 km) toisinaan kerran, toisinaan kahdesti päivässä.

Ensimmäisen Govardhanan jälkeisen kymmenkilometrisen jälkeen istahdin tien varrelle suuren Banyan-puun varjoon jalkojani lepuuttamaan; tien kunto oli päässyt kokolailla rapistumaan, lämmin asfaltti nakersi tuttuun tapaan paatuneita jalkapohjiani. Mutta tämä oli ollut tien parempi puolisko — jäljellejäävällä kymmenkilometrisellä nimittäin asfaltin sidosaine oli lähes kokonaan kadoksissa, jättäen jäljelle ainoastaan teräväreunaiset, jämäkästi paikallaan seisovat pienet kivet.

Liftaamaan ala en, kerran kävellen liikkeelle lähdettyäni — itsekuri vahvistaa luonnetta. Joka askel lujittaa mieltä, rauettaa psyykeen, kehon ja sielun keskinäistä riippuvuutta, oikein otettuna myös pehmentää sydäntä. Kävellessä mietiskelystä ajatukset varastavaan jalkapohjien tuskaan löytyy balsamia eräästä pranayama-hengitystekniikasta, joka nostaa noin 90% tietoisuudestani anahata-sahasrara -alueelle (sydämestä päälakeen), jättäen alaruumiiseen kevyen tiedostamisen aistinnan vailla häiriön voimaa. En tiedä löytyykö joogan oppikirjoista näin sovellettuna, monet tekemäni harjoitukset ovat kokolailla intuitiivisia. Eivät nämä ole suoranaisia bhaktin tien harjoituksia, mutta moniin tilanteisiin hyödyllisiä tekniikoita.

Jalkapohjani olivat seuraavana aamuna kokolailla hellät... Jotkut joogit pyrkivät myös kehonsa täydellistämiseen ja siitä lähes kuolemattoman tekemiseen, toiset sen sivuuttaen suoraan kehon ja mielen kahleista irtautumiseen. Sivanandan sanoin, "On helpompi saavuttaa vapautus kuin kuolemattomuus." Keho kulkekoon oman polkunsa, nauttikoon ja kärsiköön omaa rataansa. Keskityn todellisen itseni kehittämiseen.


—o) PERILLÄ (o—

Horisontissa häämöttävät Varsanan kolme kukkulaa ja niillä olevat temppelit ovat lumoava näky. Tänään kenties kauniimmat kuin koskaan... Ensimmäinen etappini kylän laidalla olevalle Bhanu-kundalle, Radhan isän Vrisabhanun lammelle. Kylvyn aika — keho kuumenee kokonaan paastotessa, erityisesti vatsan ja pään alue. Lammessa uiskentelemassa lisäkseni ainoastaan puhvelikatras, seesteistä. Hyvän tovin uituani ja kelluskeltuani paluu rannalle ja tilaka-savella tehdyt kehon temppeliksi pyhittävät maalaukset paikalleen, ja päälläni ollut, matkalla kokolailla kostunut vaatekerta pesuun ja rannalle kuivumaan — kuivunevat kevyet kangaspalat riittävästi muutamassa tunnissa.

Ennen lähtöäni en Krishna-kiveni palvelusta tehnyt, joten nyt oli aika sen — ennen meditaatioon istumistani. Kylpyyn mukillisella lammen vettä ja kahdeksaan tulasi-puun lehteen tämä näyttää olevan tyytyväinen. Ei niin että tien päällä juuri enempää olisi tarjotakaan. Saapa vielä päälle uudet vaalealla savella maalatut koristeet, joka päivä eri ilmeellä mukanani ystäväni Krishna.

Nyt aika meditaation. Lammen vesi, sen alati vaihtuvat mutta silti tyynet kuviot, rauhoittaa ajatusten kulkua, tekee helpommaksi silmien sulkemisen tyyneyteen, sisällensä asettumisen. Parisen tuntia siinä lienee istuskelin, kelloa en mukaan ottanut. En liioin taskulamppua tai rahapussiani — kaikki välttämättömän tuolla puolen oleva tuppaa olemaan häiriöksi, varastaa ajatuksia olennaisesta. Välttämätön on tietty subjektiivinen käsite niin yksilötasolla kuin olosuhteiden puitteissakin; nämä olivat minun vaellukseni rajat.

Tämän jälkeen matka kohti paikkaa, jossa tulisin loppuillan ja yöni viettämään — ja jota en vielä tiennyt. Hetken kierreltyäni ja muutamassa temppelissä vierailtuani aurinko oli jo laskemassa — pimeä laskeutuu täällä salakavalasti ja nopeaan — pulahdin vielä pienessä, viileävetisessä Krishna-kundassa lähellä Vilasa Garh -kukkulaa. Ajattelin kukkulan päällä, viileämmässä ja tuulten keskellä nukkuvani, mutta pimeä oli jo peittänyt teräväreunaisen kukkulan rinteet varjojen sekamelskaan, selkeää polkua en nähnyt. Kukkulan juurella olevalle tasanteelle siis, lähin fiksulta vaikuttava vaihtoehto.

Läheisen talon valossa iltahymnejäni lueskelin kunnes eräs vanha paikallinen mies ystävälliseen mutta vaativaan sävyyn patisti: "Mene Vilasa Garhin (Madhava) huipulle, siellä aram-se... rennosti saat levättyä." Otin neuvosta vaarin; monesti ennen jätin paikallisten sanat seuraamatta, vasta myöhemmin ymmärtäen niissä olleen viisauden. Tässä ihmeiden maassa, Vrajassa, usein Krishna itse puhuu kylänsä väen suulla — antaa neuvoja, joiden lopullista tarkoitusta itse viestin välittäjäkään ei aina tunne. On parempi seurata kuin olla seuraamatta, kertoo kokemukseni — suuren palapelin tuntija antaa monin tein palaset sille niitä tarvitsevalle, joka osaa pitää vastaanottoonsa kanavat avoimina.

Vilttini piti loitolla suurimman osan varsin agressiviisista hyttysistä, jotka kukkulan laen tuulesta huolimatta aika-ajoin tekivät ekskursioita ympärilläni avointa koloa etsien. Uni oli kevyttä, paastoa seuraavina öinä yleensä uni on vähänlaista; parasta olisi valvoa yli yön ja hyödyntää kokonaisuudessaan paaston tuoma suuri mielen kirkkaus ja herkkyys, mutta matkasta uupunut kehoni ei tälle antanut myöten. Väsyneenä jos ei lepää, mieli puuroutuu eikä enää ajatus luista... Unta siis tarpeen mukaan.


—o)O(o—


Jatkuu huomenissa...

Kokoilen hymnejä tulevaa nelikuukautista varten. Alla kaunis lyhykäinen Ananda-candrika-stotra ("Autuuden kuunsäteen hymni"), Radhalle omistettu kymmenen nimen hymni. Rukous on Rupa Gosvamin, keskiajalla Vrindavanassa eläneen suuren mystikon ja runoilijan, käsialaa tämän Stava-mala ("Hymnien seppele") nimisestä teoksesta.

Mukaan audio (965 KB): http://www.klimtemppeli.com/download/files/audio/ananda-candrika-stotra_128kbps.mp3


—o)O(o—


rādhā-dāmodara-preṣṭhā rādhikā vārṣabhānavī |
samasta-vallavī-vṛnda-dhammillottaṁsa-mallikā || 1 ||

”Rādhā, Dāmodaran rakastettu, Rādhikā, Vṛṣabhānun tytär, jasmiiniseppele kaikkien paimenetarten hiuspalmikoissa...”


kṛṣṇa-priyāvalī-mukhyā gāndharvā lalitā-sakhī |
viśākhā-sakhya-sukhinī hari-hṛd-bhṛṅga-mañjarī || 2 ||

”Etummaisin Kṛṣṇan rakastetuista, taivaallinen laulajatar, Lalitān ystävätär, Viśākhān ystävyydestä riemuisa, Harin sydämen mehiläisen nuppu...”


imāṁ vṛndāvaneśvaryā daśa-nāma-manoramām |
ānanda-candrikāṁ nāma yo rahasyāṁ stutiṁ paṭhet || 3 ||

”Joka tätä Vṛndāvanan jumalattaren Ānanda-candrikāna tunnettua kymmenen hurmaavan nimen salaista hymniä lausuu...”


sa kleśa-rahito bhūtvā bhūri-saubhāgya-bhūṣitaḥ |
tvaritaṁ karuṇā-pātraṁ rādhā-mādhavayor bhavet || 4 ||

”Hän vapautuu kaikista murheista, hänet koristellaan suurella onnella, pian hän saa osakseen Rādhān ja Mādhavan myötätunnon.”


—o)O(o—


Dāmodara viittaa Krishnaan, joka on vatsansa kohdalta (udara) sidottu (dāma). Nimen pääasiallinen merkitys viittaa pieneen Krishnaan, jonka Äiti Yasoda sitoi kiinni kirnuunsa tämän rellestettyä maito- ja makeisvarastossa. Nimi viittaa myös Krishnaan, jonka Radha on sitonut rakkautensa köysin.

Pari tuntia edellisen blogin raapustamisen jälkeen lähdin päivittäiselle iltakävelylleni. Kokolailla sillä silmänräpäyksellä alkoi lähistöltä tulvia suuntaani todella kovaäänistä hymnien lausuntaa. Päätien varrelle, talostani noin 300 metrin etäisyydelle, oli pykätty suuri festivaalikatos, jossa tulisi seuraavien neljän päivän ajan olemaan ympärivuorokautista Hare Krishna -mantran laulua.

Mikäs siinä, hieno asia sinänsä. Mutta ne mikrofonit ja kovaääniset eivät sovi meditatiiviseen maailmaani. Erityisesti syystä että paikallisissa vahvistimissa on volyymin kohdalla vain kaksi asetusta: OFF ja KAAKKO. Eli aivan niin jumalattoman kovaa kun sielu sietää, ja siitä vielä vähän kovempaa.

Näin ollen edellä mainittuun huomisen suunnitelmaan tulee "pieni" muutos. Haluan neljän kuukauden sessiolleni rauhallisen alun, en puolihermostunutta ja stressaantunutta avausta kaipaa.

Huomenaamulla aamun koittaessa lähden tallustamaan kohti Varsanan kukkuloita ja metsiä. Täältä noin 30 kilometrin kävely, viidestä kuuteen tuntia tullee lampsittua. Vietän siellä aikani mietiskellen ja alueen pyhiä paikkoja kiertäen, palaan maailman kartalle ja ihmisten ilmoille ensi maanantaina iltaa kohden. Sitä odotellessa olen RAUHAN KESKELLÄ.

Ajatuksissani kaikki, jotka niissä haluavat vierailla. Kaikille teille kesän lämpöä ja rauhaa. Ah, rauhaa...

—o)O(o—

Kuvagalleria Varsanasta: http://www.lakeofflowers.com/cat/26

—o)O(o—

Edellisessä päiväkirjamerkinnässä mainittu neljän kuukauden henkisen regeneroinnin aloittava päivä on huomenna, sen myötä edessä avajaisena täyden meditaation päivä.

Tänne Intiaan ja Radha-kundan kylään viime syyskuussa muuttaessani tänne asettuminen ja kaikki siitä seuraavat muutokset söivät runsaan haukkauksen niin fyysistä, psyykistä kuin henkistäkin energiaani — vaikka ironista kyllä, erityisesti jälkimmäistä kasvattamaan tänne alun perin muutettiin. Erityisesti tyyni meditaatio kärsi kolauksen kehon rasituksen ja sekä siitä että muista tekijöistä seuranneen mielen ylimääräisen liikkuvuuden vuoksi.

Kuluneiden viikkojen aikana, osaltaan varmasti elpyneen jooga-sadhanani vuoksi, tasapainon rauha on taas laskeutunut olemukseeni. Yhdessä paikassa, yhdessä asennossa istuminen ja meditointi luistaa taas omalla painollaan, kevyen vaivatta, ja tämän myötä on aika palata vanhojen kujeiden pariin.

Kaksi kertaa kuukaudessa olevan paastopäivän kulkuun kuuluu täysipaasto, myös vedestä, paastoa edeltävästä illasta paastopäivää seuraavaan auringonnousuun, noin 30 tuntia. Tämä on rutiinissa ollut jo kolmatta vuotta, mutta päivästä todella merkityksellisen tekevä pitkitetty meditaatio on täällä oltaessa välillä joko loistanut poissaolollaan tai ollut kovin katkonaista. Paasto puhdistaa olemusta ja kirkastaa henkeä, työstää tajunnan avoimemmaksi ja vastaanottavammaksi.

—o)O(o—

Huomenissa alku uusi, kehon, psyykeen ja hengen perusvoimat regeneroituani mahdollista taas koko päivän meditaatio jonka tueksi tulee mauna, täyden vaitonaisuuden vala — tällä kertaa kattaen myös kirjallisen kommunikaation, kaikki ilmaisun muodot. Rauhan ja hiljaisuuden varmistaakseni tänään illalla laitan talomme portin ulkopuolelta lukkoon ja kiipeän aidan yli kopperooni, poistuvat kutsumattomat kolkuttelijat häiriöittä.

Aamulla raikas suihku, puhtaat vaatteet ja kehon temppeliksi siunaavat tilaka-savimaalaukset paikalleen. Lattialle kokoontaitetun viltin päälle puhdas villashaali ja päälle pyhän veden pirskotukset, tässä mukava, pehmeä mutta sopivan jämäkkä asana jonka päällä istua. Meditaatio alkajaisiksi aamusta iltayhdentoista tienoille, mantran tavujen pyhän äänen kantamana täältä toiseen maailmaan. Jos energiaa riittää, jatketaan yli yön ja auringonnousuun asti.

Vapaata aikaa ja rauhaa löytävät: Tervetuloa meditoimaan, jakamaan tämän hyvän päivän energiaa. Caturmasyan alkamispäivä on eräs vuoden tärkeimmistä paaston ja meditaation päivistä. (Ja täyttä paastoa älkää missään nimessä avajaisiksi yrittäkö — kevyt, viljaton dieetti, esimerkiksi hedelmät ja maito, ajaa asian.)

—o)O(o—

Suorin ja toimivin tapa jakaa toisille pyhää ja kaunista on avata sydämensä ja antaa pyyteettä omastaan... Ulottaa itsensä kaikkien luo jotka avoimina vastaanottaisivat, jotka sisimmässään jumalyhteyden täyteyden, ikuisuuden, viisauden ja onnen aarteita vaalisivat.

Ei sillä työ valmis, sillä kaunis kasvi vaatii menestyäkseen rehevän maaperän. Avokätinen siementen kylvö vailla hyvän maaperän luomista tuo sydämeen hetken valokipinän, vain mahtavan ajan pilvien hautaamana olemattomuuteen hiipuuakseen.

Syvässä henkilöiden välisessä pyhän energian vaihdossa sekä annetaan kauneus ja kirkkaus että niellään vastaanottajan pimeys, tuhotaan sydäntä tukkivan kuonan peitteitä. Tämä, jos mikä, vaatii antajalta huomattavia energiavaroja, kapasiteettia tuhota toisilta itselleen otettu pimeyden lasti.

Tässä sydänten välisessä vuorovaihdossa sanat ja ilmaisut ovat jäävuoren huippu, valtaosa työstä on syvää, sisäistä. Ei tämä liioin ole kenen tahansa kanssa toteutettavissa, syvän yhteyden luomisen kipinä on jumaluuden sydämessä herättämä hyvän tahdon kipinä, inspiraatio jota ravitsee toisen vastaanottavuus.

-o)O(o-

Introsta virsi kaunis, nyt otsikon asiaan. Seuraavana torstaina on Vyanjuli Mahadvadasin päivä, joka merkkaa neljän kuukauden Caturmasyana tunnetun kauden alkua. Tänä päivänä universumin ylläpitäjä, Visnu, käy nelikuukautiselle levolleen.

Visnun unen neljänä kuukautena monet pyhät miehet, askeetikot ja mystikot vetäytyvät henkisten harjoitustensa pariin, itsekurinaan kuka paljaalla maalla nukkuen, kuka vain yhden aterian päivässä syöden, kaikki omaa sadhanaansa — meditaatiota, palvontaa — runsain mitoin lisäten. Hyvää esimerkkiä seuraten näin myös minä, vaikka en erinäisten velvoitteiden takia kokonaan maailmankartalta pääsekään putoamaan. Täälläkin varmasti päivystelen, vaikka en aivan nykyhetken tavoin ahkeraan.

Luvassa päivittäisiä useiden tuntejen meditaatiosessioita, sen mukanaan tuomaa pyhän energian ja oivalluksen täyteyttä. Pitkitetty meditaatio luo syvän konkreettisen yhteydentunteen, tilan jossa niin sielu, mieli kuin kehokin täyttyvät jumalyhteyden mukanaan tuomalla ylimaallisella energialla.

Onnea ja hyviä toiveita kaivataan teiltä kaikilta — kiitos kaunis sinulle. =)

Tämä ote Sri Caitanyan elämänkerrasta käsittelee hänen opetuksiaan pyhän rakkauden kehittymisestä ja antaumuksen monenlaisista mauista erilaisissa jumalsuhteissa. Alkuperäiset bengali-säkeet, käännös ja pohdinnat.

http://www.klimtemppeli.com/luettavaa_fi.html#Sri_Caitanyan_opetukset_pyhasta_rakkaudesta

* * * * * * * * * *

Haluaisin ylläolevasta palautetta. Tekstin teemat sukeltavat kokolailla syvälle Sri Caitanyan teologiaan, pysyykö esitys riittävän yleistajuisena? Käsitteet ovat varmastikin uusia yleisöstä valtaosalle ja vaatinevat melko lailla ajatusta ja sisäistämistä.

Alla eräs hyvin kaunis runoilija Vidyapatin paatoksentäyteinen 1300-luvulla koottu maithilinkielinen laulu Mādhavalle, Krishnalle. Kaipuun täyttämä Vidyapati kutsuu Mādhavaa, maailmain valtiasta, nostamaan tämän karman kahleista, samsaran syvästä valtamerestä.

Mukaan myös audio (4.30 MB):
http://www.klimtemppeli.com/download/files/audio/madhava-bahuta-minati-karu-toya_128kbps.mp3


-o)O(o-


mādhava ! bahuta minati karu toẏa |
dei tulasī tila, deha samarpila, daẏā jani nā choḏabi moẏa ||

"Mādhava! Useat rukoukset sinulle esitän...
Tulasi-lehden ja seesaminsiemenet antaen itseni sinulle tarjoan — ole täynnä lempeyttä, älä minua hylkää..."


gaṇa̮ite doṣa, guṇa leśa nā pāobi, taba tuhuɱ karabi vicāra |
tuhuɱ jagannātha, jagate kahāẏasi, jaga bahira naha muñi chāḏa ||

"Virheitä vain lasket, hyveen rippeitäkään et löydä, tarkkaan jos minua mietit...
Olet maailmain valtias, näin maailmassa puhutaan — älä jätä minua maailmasi ulkopuolelle."


kiẏe manuṣa paśu, pakhī kiẏe janamiẏe, athavā kīṭa pataṅga |
karama vipāke, gatāgati punaḥ punaḥ, mati rahu tūẏā parasaṅga ||

"Koska ihmisenä tai eläimenä, koska lintuna synnyn, matona tai hyönteisenä...
Tekojeni hedelmien myötä kierrän uudelleen ja uudelleen — pysyköön ajatukseni kanssasi."


bhaṇaẏe vidyāpati, atiśaẏa kātare, tara̮ite iha bhava-sindhu |
tūẏā pada-pallava, kari avalambana, tila eka deha dīna-bandhu ||

"Runoilee Vidyapati, täynnä suurta murhetta, pelasta tästä maailman valtamerestä...
Otan suojaa lootusjaloistasi — anna niistä minulle edes häivähdys, oi murheellisten ystävä."


-o)O(o-


Pyhän tulasi-kasvin lehdet ja seesaminsiemenet ovat osa perinteistä riittiä, jossa jotakin valitsemalleen jumaluudelle tarjotaan. Runoilija Vidyapati tarjoaa kukkien tai hedelmien sijaan itsensä.

Ylläolevan kaltaiset laulut ovat omiaan syventämään sydämen tilaa, herättämään uinuvaa ikuisen rakkauden tunnetta — näihin on kätketty bhakti-perinteen kauneus.

Helpommin luettava versio runosta: http://www.klimtemppeli.com/forum/viewtopic.php?f=8&t=51

Löysin mielenkiintoisen katkelman Sammohana-tantrassa olevasta Trailokya-vikrama-kavacasta (lainattu Radha-Krishna Gosvamin Sadhana-dipikassa, 6. kappale). Kyseessä on perinteinen kavaca-suojelushymni, tässä tapauksessa rukous Radhan suojelukselle. Alla käännökseni ja muutama selventävä huomio. Näissä säkeissä kutsutaan pyhän rakkauden jumalatar Radhan suojelusta kehon seitsemälle chakralle.


-o)O(o-


mūlādhāraṁ sadā pātu śrīṁ klīṁ saubhāgya-vardhinī |
aiṁ klīṁ śrī-rādhike svāhā svādhiṣṭhānaṁ sadāvatu ||16||

”Suojele alati mūlādhāraani, śriṁ, klīṁ, hyvän onnen suoja, aiṁ, klīṁ, Śrī Rādhikā, svāhā sinulle, suojele aina svādhiṣṭhānaani.”

[ Śriṁ, klīṁ, aiṁ ynnä muut ovat bījoja, pyhiä juuritavuja jotka kutsuvat Radhan eri olemuspuolia. Svāhā tarkoittaa uhrausta tai ylistystä. ]


klāṁ klīṁ namo rādhikāyai maṇipūraṁ sadāvatu |
lakṣmī māyā smaro rādhā pātu cittam anāhatam ||17||

”Klāṁ, klīṁ, kumarrus Rādhikālle, suojele aina maṇipūraani. Lakṣmī, Māyā, Smarā, Rādhā, suojele tietoisuuttani anāhatassa.”

[ Laksmi on Radhan ilmentymä Visnun puolisona, onnenjumalattarena. Maya on Radhan ilmentymä aineellisen maailman valtiattarena. Smara on Radhan ilmentymä lemmenjumalattarena. ]


klāṁ klīṁ kāmakalā rādhā viśuddhaṁ sarvadāvatu |
ājñāṁ rakṣatu rādhā me haṁsaḥ klīṁ vahni-vallabhā ||18||

”Klāṁ, klīṁ, lemmenjumalan puoliso Rādhā, suojele aina viśuddhaani. Suojele ājñāni, Rādhā, oi joutsen, klīṁ, tulen puoliso (svāhā).”

[ Vahni tai Agni, tuli, oli muinaisissa uhrimenoissa uhrien tuoja ihmisiltä jumalille, tämän puolison Svāhān nimi uhriloitsun päättävä sana. Radha, pyhän rakkauden lähde, tuo rakkautemme Krishnan luo. ]


oṁ namo rādhikāyai svāhā sahasrāraṁ sadāvatu ||19||

”Oṁ namo rādhikāyai svāhā, suojele aina sahasrāraani.”


-o)O(o-


Helpommin luettava versio: http://www.klimtemppeli.com/forum/viewtopic.php?f=8&t=50

Jos haluaa päiväänsä sisällyttää rukouksia joiden myötä toteutuu myös sujuvassa järjestyksessä kaikkien Sri Caitanyan tiellä tärkeiden henkilöiden meditaatio, esimerkiksi seuraavan liturgian mukaan voi lausua tai mietiskellä. Nämä rukoukset kuljettavat ajatuksemme Krishnan ikuiseen maailmaan, pyyntömme näiden henkisen energian ilmentymien luona kutsuu heidän huomionsa, jonka kautta sisäinen identiteettimme suhteessa Krishnaan ja osana tämän maailmaa vakiintuu ikuiseksi todellisuudeksi.

http://www.klimtemppeli.com/forum/viewtopic.php?f=4&t=49

[ Mukana myös audio. ]