IRC-Galleria

Eilen vierailin taas Vrindavanassa, kävimme ystäväni gurujin uudessa Goshalassa, tämän rakennuttamassa uudessa navettakompleksissa. Kaunis, tilava paikka kolmisen kilometriä kaupungin ulkopuolella. Sinne oltiin siirretty viime vuonna seitsemisenkymmentä härkää vanhan ja ahtaaksi käyneen ashraman tiloista.

Haridas Sastri-ji, tämä vanha viisas mies (kuva: Madhava) — 95-vuotias ja ikäisekseen varsin jämäkkä ilmestys — viettää suuren osan päivästään lehmiään hoitaen. Jive doya, laupeus eläviä olentoja kohtaan, hän sanoo, on dharman eli ihmiskunnan henkisten velvoitteiden ydin. Syötämme joka ikiselle navetan lehmälle hänen viime yönä valmistamiaan laddu-makeisia.

Aamukuudesta puoli viiteen iltapäivällä hän on omissa oloissaan, opiskelee kirjoituksia, palvoo ja meditoi. Iltapäivällä on vuorossa vierailu uuteen navettaan josta palataan seitsemän pintaan. Kahdeksasta kymmeneen hän päivystää ashraman temppelihuoneessa vastatakseen vierailijoiden kysymyksiin, mikäli vierailijoita on. Tähän aikaan vuodesta vaikutti kokolailla hiljaiselta ashraman elämä. Siellä hän joka tapauksessa istuu, oli vierailijoita tai ei.

Iltakymmenestä aamukahteen hän tekee palvelusta ashramalla oleville lehmilleen sekä ashraman takapihalla olevalla opettajansa hautamonumentilla. Sen viereen hän on jo rakennuttanut oman hautansa, varannut paikan opettajansa viereltä. Oman haudan rakentaminen takapihalleen on varmasti hyvä tapa pitää mielessä elämän väistämättömät realiteetit ja niiden mukanaantuoma tajunnan viileys...

Goshalassa istuessamme juttelimme tunnin verran. Ymmärsin hänen bengaliaan kokolailla saumatta, aina ei vanhojen ihmisten puheesta saa niin helposti selvää. Syvän katseen ja runsaan ajatuksen kirkkauden myötä hän selvensi kaikkien kirjoitusten ydintä: kirjoitukset kuvaavat dharmaa, sitä mikä on tehtävä, ja sitä mikä on tekemättä jätettävä. Kaiken viisauden ydin on tässä, etiikassa siis, toiminnassa johon tieto johtaa.

Hänen etiikkansa ydin kiteytyy kolmeen peruspilariin: (1) Tyaga, (2) Samarpana ja (3) Seva. Nämä sanskritinkieliset termit tarkoittavat (1) maailmallisesta luopumista, (2) itsensä pyyteetöntä omistamista korkeimmalle ja oikealle toiminnalle, ja (3) palvelusta sekä korkeimmalle että kaikille eläville olennoille. Vaikea näiden olennaisuutta on kiistää, erityisesti nähdessään kuinka vilpitön niistä puhuva henkilö on niiden toteuttamisessa — elävä esimerkki pyhästä, pyyteettömästä elämästä yli puolen vuosisadan ajan.

Näitä pyhiä ihmisiä tavatakseen on eri pyhissä paikoissa käytävä. Heidän luotaan löytyy se henkinen syvyys joka näistä paikoista on pyhiä tehnyt.

Jatkoa aiemmasta blogista (Madhava).

~o)O(o~

Heräsin omia aikojani ennen auringonnousua ja jatkoin matkaani läheiselle, eilen testaamalleni pienelle lammelle. Oiva paikka aamukylvyn, tuo kirkasvetinen allas. Kylvyn päätteeksi lyhyet aamuriitit, palvonta ja auringon noustua eteenpäin aamun kohokohtaan — paaston rikkomiseen. Onhan takana jo 34 tuntia vailla veden pisaraa. Yllättävän freesi ja virkeä olo olosuhteet huomioonottaen, eivät ole paastot enää aikoihin pahasti onnistuneet väsäyttämään.

Täyspaaston jälkeen on syytä aloittaa kevyesti, täyttää elimistö nesteellä ja sen myötä huuhtoa sisälmyksistä kaikki irtoamaan lähtenyt kuona. Missään nimessä ei saa heti syödä vatsaansa täyteen! Olin pakannut mukaani pienet pussukat mineraalisuolajauhetta ja glukoosijauhetta parin litran nesteannosta varten. Nämä — ja ensin Krishnalle maistiainen — hujahtavat kurkusta alas yllättävänkin sukkelaan, edes ajattelematta josko tuli juotua.

Kehon tarpeet hoidettu, aika meditaation. Rauhallista paikkaa etsiessäni kävelin muutaman kukkulan taakse savihiekkakumpareiden täyttämään paikkaan, josta ilmeisesti noudettiin irtomaata. Alueella oli kiitettävä rauha, ei muutaman satunnaisen puhveliryppään ja paimentensa ohella ristin sielua. Maassa on pienikasvuista ruohoa, jonka siitepöly muistuttaa pientä takiaista. Nämä tekevät kanssani ystävyyttä ja tulevat oletettavasti roikkumaan mukanani pari seuraavaa päivää. Hyvän tovin meditoituani huikkaan läheisen kukkulan huipulla kyykyssä olevalle puhvelipaimenelle — joka näyttää pelaavan matopeliä kännykällään otuksien paluuta odotellessaan, näin se maailma muuttuu — kelloa kysyäkseni.

Puolen päivän lähestyessä paikallisten keitokset alkavat valmistua, aika myös minun kierrokselleni. Askeettien, pyhien miesten ja muiden vaeltajien muassa ovelta ovelle ruoka-almuja keräämään, joka talosta vähäsen. Tätä tapaa kutsutaan nimellä madhukari, "mehiläisen toimi". Kuten mehiläinen kiertää kukasta kukkaan keräten hitusen mettä jokaisesta, samaan tapaan tulee kustakin talosta kerätä vähäsen, ei täyttä ateriaa yhdestä paikasta vaikka tarjottaisiin.

Ulkomaalaiset kasvot herättävät vieraanvaraisen Ciksaulin kylän väessä huomiota, ja erityisesti ah-niin-sydämellisten isoäitien sympatiaa — stereotyyppi "rikas ulkomaalainen" on tullut askeetin vaateisiin pukeutuneena heidän ovelleen vehnäleipästä ja keittoa kerjäämään. Pian täyttyykin pussukkani leipäsillä, metallikannuni riisin, keiton ja vihannespadan sekoituksella. Istun lähistölle puun varjoon päivän aterian popsiakseni. Muutama leipänen jää yli ja jaetaan lähistöllä päivystävien haukkujen kanssa; antoivat kovin runsaasti, ja paaston jälkeen pitää syödä varoen.

Astiani ja pussukkani pestyäni suuntaan kohti kylän pääkukkulan laella sijaitsevaa Srijin temppeliä; temppeliaulan alakerran katos tarjoaa hyvän suojan niin päivän paahteelta kuin ilmeisesti tulollaan olevalta sateeltakin, paikan pienen ruokalevon seuraamaan meditaatiosessioon. Ruokalepo, jonka tosin itse usein sivuutan, on täällä päin maailmaa lähes pyhä osa arjen rutiinia; sitä vailla ei iltapäivä saavu, ei aurinko laske, ei elämä jatku.

~o)O(o~

Kun kerran aurat kuvaanikin ovat ilmestyneet, aurani värejä testasin. (http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/vari.shtml) En ole koskaan kuvattavana ollut, aina ollut epäilyksenpoikanen niiden luotettavuudesta... Ehkä sitten joskus. Sitä odotellessa tämä testi kertoi odotetun tarinan.

Pääväri: Kristalli (http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/vari.shtml/kristalli?)
Ja myös: Violetti (http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/vari.shtml/violetti?)

(Pisteen murto-osan erolla, kristallin antoi lopputuloksena.)

Puoliväliin: Indigo, Lila
Mukana sävyissä: Okra, Sininen

Ja loput kokolailla himmeämpinä. Viimeiset vuodet ovat nähneet runsasta muutosta, kyselyä täyttäessäni palasin muutaman kerran menneeseen ja pohdin aiempaan syntynyttä kontrastia. Hyvä näin, muutosta tapahtuu tavoiteltuun suuntaan.

bhidyate hṛdaya-granthiś chidyante sarva-saṁśayāḥ |
kṣīyante cāsya karmāṇi dṛṣṭa evātmanīśvare ||

"Leikkautuvat sydämen solmut, pirstoutuvat kaikki hämmennykset, tuhoutuu karman jatkumo, epäilemättä, nähtäessä atman valtiaana."

Atman nähdään kehon ja psyykeen ylittävänä ikuisena tajuntana, autuuden täyttämänä todellisuutena, syvän meditaation vallitessa. Itsekäsityksemme noustessa tilapäisistä määritelmistä (sukupuoli, rotu, uskonto yms.) ymmärrykseen atmanin ja para-brahmanin eli korkeimman hengen välisestä rajattomasta yogasta — tietoisesta yhteydestä — ylläolevassa katkelmassa kuvatut jumalaisen yogan luonnolliset seuraukset vapauttavat tajuntamme harhan luomista murheista. Jo ensiaskeleet kohti samadhia antavat meille mukavan etäisyyden tähän tilapäiseen maailmaan.

Tänään ensimmäistä kertaa elämässäni lihava gekko kiipesi kattoon täsmälleen yläpuolelleni ja väänsi letkeästi oikealle olkapäälleni mehevän pökäleen. Oli toinenkin tulossa, ehdin väistää. Siinä tuli niskaan monien hyttysten summa. Hiukka voisivat riemuaan rajoittaa, pää alaspäin katossa roikkuen ulostaminen on varmasti ihan riittävän hauskaa ilman muihin tähtäämistäkin.

Tänään iltapäivän meditaatiosessio toimi tavallista paremmin, uuden asenteen paikalleen loksauttaen sai touhu runsaa annoksen lisää virtaa ja intensiivisyyttä. Kokonaisvaltaisena kokemuksena intensiivinen meditaatio täyttää myös fyysisen olemuksemme suurella energian ja täyteyden tunteella, vaikutus tietoisuuteen tunnetaan sekä itse teossa että sen sekä useiksi tunneiksi pinnalle ja pysyvästi alitajuntaan jäävinä jälkiefekteinä, syvänä rauhana, tyytyväisyytenä ja elävyytenä. Huolella toteutetut asanat ja pranayama tuovat tuntuvaa tukea mantra-japalle, itse asiassa integraaleja osia "klassista" japaa vaikkakin monien nykytraditioiden harjoituksessa usein vähemmälle jääviä harjoituksen osia.

Meditaatiostrategiaani muutos: lopetan sessioiden ja niiden myötä mielen yhtäjaksoisen venyttämisen. Se ei nimittäin tule kestämään ajan testiä, ainoastaan asiat joihin mielellä on herännyt luontainen maku tulevat pitkällä aikavälillä kestämään. Tulen jakamaan päivittäisen perusmeditaationi helpommin sulaviin neljään erilliseen puolentoista tunnin jaksoon. Suurinpiirtein sen mittainen näyttää tällä hetkellä olevan mieleni yhtäjaksoisen keskittymisen mukavuusraja, sen yli menevissä jaksoissa keskittyminen alkaa helposti herpaantumaan.

Meditaation ja muidenkin henkisten harjoitusten tulee olla luonnollisia. Tämä luonnollisuus, mielen tyytyväisyys niitä tehdessä, luo terveen pohjan niiden jatkuvuudelle ja sitä myötä sekä laadulliselle että määrälliselle kasvulle. Ei niin, etteikö aika-ajoin ystäväämme mieltä ole syytä vähän tuuppia, jopa läsäyttää saappaalla ympäri korvia että pysyy hyvillä tavoilla, ei liikaa laiskistu, mutta toistuva mielen "raiskaus" päättäväisen sadhanan nimissä tulee ennemmin tai myöhemmin useimmilla meistä kääntymään itseään vastaan.

Näillä ajatuksin kohti huomista, kaksi viikkoa on taas takana ja edessä paaston ja hiljaisuuden vuorokausi.

Tänään kävin Vrindavanassa, noin tunnin matkan päässä, tapaamassa ystävääni ja räpsimässä kuvia hänen tulevaan nettiprojektiinsa. Ystäväni on täällä päin maailmaa kuukauden verran gurunsa luona; viisas vanha mies jonka tulen tapaamaan perjantaina, ja jolle lehmät merkitsevät paljon. Lehmiä tulikin kuvailtua. (Mm. tällainen kaunokainen löytyi: Madhava)

Edellisessä blogissa valittelemaani niskahartiaselkäjumitusta kävin hoidattamassa eräässä alueen hospitaalissa alueella kun olin, fysioterapiaa 2 euroa tunti. Kyllähän ne vekottimet rentouttivat, parantavan energian juurella 220 V edestä voimaa. Karkeaa fyysistä olemusta hoitavat oletettavasti tarkoituksen mukaan, mutta eivät tuollaiset aitoa ihmiskäsittelyä koskaan pysty korvaamaan — onhan hoidettavana niin karkea kuin hienojakoinen kehokin, nämä symbioosissa elävät kaksi olemuksemme aspektia, yhdessä kuin käsi ja sormikas.

Jopa hyvää energiaansa tiedostamaton sitä välittää hoitotoiveensa välityksellä, puhumattakaan energiansa kulun hallitsevasta terapeutista. Eivät sähkölaitteet tätä tee, aivottomat surisijat, ei liioin ne päälle naksauttava terapeutti joka palaa potilaansa pariin laitteen päästäessä vartin hurinan jälkeen pirullisen kovan ja kovin laihalti rentouttavan pärähdyksen. No, otetaan sitä mitä löytyy ja katsotaan josko oikeita, asiansa osaavia ihmisiä jostain vastaan valuisi.

Paluumatkalla tien poskeen hyytyy autoriksamme, tämä ihastuttava kolmipyöräinen rämisevä kärry. Moottorissa oikosulku, edessä työntökeikka Raalin kylään, matkaa onneksi vain puolitoista kilometriä. Kuljettajani työnteli kärryä ensimmäiset parisataa metriä ja näytti hyytymisen merkkejä, seisahti varjoon lepäämään. Hyppäsin mukaan miestä avittamaan, siirto jota paikalliset ihmettelivät ajoneuvon korjaamolle raahaamisen joka askeleen verran.

"Donom ka bhagya, donom ka kam" totesin kuljettajalle, vanhalle tutulle. "Kumpaisenkin kohtalo, molempien työ tehtävä." Onneksi taivas oli pilvessä ja kello jo viiden paremmalla puolen ettei mennyt taas auringonpaahteessa askarteluksi, säilyi edes puolet hoidon tuloksista kotiin asti.

Puolituntisen kuluessa purkivat palasiksi moottorin kylän nikkarit ja vaihtoivat kärähtäneen piuhan uuteen. Ja viiden sukupolven voimalla! Kymmenvuotiaasta 70-vuotiaaseen vanhaan herraan kaikki tarkkailivat korjauksen kulkua. Oletettavasti vähintään yhtä kiinnostavaa kuin paikalliset TV-ohjelmat. Ah, näitä joutilaita.

Perjantaina uudelleen matkaan.

Ilmeisesti eilinen auringonpaahde tarttui päähäni, olin liikkeellä tavallista aiempaan... Tätä päivää on vietetty pitkälle vaaka-asennossa, pään zippaus kertoo kuumeesta, niska ja hartiat kuten rekka-auton alle jääneet. (Ne pitänee viedä joku päivä käsittelyyn, reilu vuosi taitaa olla edellisestä kerrasta...)

Eilen eräs ystävällinen paikallinen mies, jonka luona istuin tovin verran illalla, sanoi että meditoida voi tarvittaessa löhöten tai maatenkin, jos ei skarpisti istuminen jostain syystä luonnistu. Sama mies, joka reilu kuukausi takaperin suositteli, etten vielä muuttaisi kellariimme asumaan. (Tänne: Madhava) Hyvä intuitio tulevaisuuteen hänellä.

Yleensä menee päivässä ohi nämä, ellei sitten ole malaria kyseessä. Enpä usko, auringon tekosiksi epäilen. Yllättäviä efektejä, ei ollut edes keskikesän kuumuudessa aurinko näin raakavaikutteinen, mitä lie tämä kosteus sille tekee yhteisvaikutuksessa... Pitää olla vastaisuudessa entistä varovaisempi.

Eräs ystäväni kyseli Shivalleen mantroja ja rukouksia. Tällaiset pengoin esiin ja käänsin.

. . . . . . . . . .


Ensimmäisenä ja itselleni läheisimpänä pulpahti mieleen Gopisvara Shivan rukous. Gopisvara on Shiva, joka tuli Vrindavanaan ja omaksui paimentytön hahmon osallistuakseen Radhan ja Krishna Rasa-tanssiin. (Onko tuttu teema?) Tapahtuman jälkeen hän jäi itsensä Shivan hahmoisena vartioimaan Rasan areenaa; tämä Shivan hahmo on meille täällä Vrindavanassa kaikkein tutuin.

Mukaan audiot ettei mene kieli solmuun, ja että saat melodiasta ajatuksen.


-o)O(o-


vṛndāvanāvani-pate jaya soma soma-
maule sanandana-sanātana-nāradeḍya |
gopīśvara vraja-vilāsi yugāṅghri-padme
prītiṁ prayaccha nirupādhi namo namas te ||

"Oi Vrindavanan maan suojelija! Ylistys sinulle, Soma, hiuksissasi kuunsirppi, jota palvovat Sanandana, Sanatana, Narada ja muut tietäjät. Oi Gopisvara! Suo minulle tahraton rakkaus kahden Vrajan rakastavaisen lootusjalkoja kohtaan — kumarrus jälleen sinulle!"

http://www.klimtemppeli.com/download/files/audio/vrindavanavani-pate_128kbps.mp3


-o)O(o-


Jos pidempää hymniä kaipaat, laitan tähän mukaan myös Sivastakan, Shivalle laaditun kahdeksan rukouksen hymnin.


-o)O(o-


Sri Sivastakam

http://www.klimtemppeli.com/download/files/audio/sivastakam_128kbps.mp3

namo namas te tridaśeśvarāya
bhūtādi-nāthāya mṛḍāya nityam |
gaṅgā-taraṅgotthita-bāla-candra-
cūḍāya gaurī-nayanotsavāya || 1 ||

"Kumarrus, kumarrus sinulle, 30 jumalan mestari, kaikkien olentojen mestari, myötätuntoinen, jonka päätä koristaa alati Gangesin aalloista noussut kuunsirppi, joka olet juhla puolisosi Gaurin silmille..."


sutapta-cāmīkara-candra-nīla-
padma-pravālāmbuda-kānti-vastraiḥ |
sunṛtya-raṅgeṣṭa-vara-pradāya
kaivalya-nāthāya vṛṣa-dhvajāya || 2 ||

"... joka pukeudut sulan kullan, kuun, sinisen lootuksen, korallin ja monsuunipilvien värisiin vaatteisiin, joka suot kauniin tanssisi riemulla täyttymyksen parhaiden toiveiden, sinulle vapautuksen valtiaalle, jonka lippua koristaa härän symboli..."


sudhāṁśu-sūryāgni-vilocanena
tamo-bhide te jagataḥ śivāya |
sahasra-śubhrāṁśu-sahasra-raśmi-
sahasra-sañjittvara-tejase'stu || 3 ||

"... joka nektarisäteisen kuun, auringon ja tulen silmilläsi hälvennät pimeyden, joka tuot maailmaan hyvän tahdon, jonka mahti kukistaa tuhansin kerroin tuhannet kuut ja tuhannet auringot..."


nāgeśa-ratnojjvala-vigrahāya
śārdūla-carmāṁśuka-divya-tejase |
sahasra-patropari saṁsthitāya
varāṅgadāmukta-bhuja-dvayāya || 4 ||

"... jonka hahmon valaisee käärmeistä parhaan loiste, joka olet tiikerintaljaan pukeutunut, jumalaista hohdetta täynnä, joka olet asettunut tuhannen terälehden päälle, jonka käsiä koristavat hohtavat rannerenkaat..."


sunūpurārañjita-pāda-padma-
kṣarat-sudhā-bhṛtya-sukha-pradāya |
vicitra-ratnaugha-vibhūṣitāya
premānam evādya harau vidhehi || 5 ||

"... jonka punertavia lootusjalkoja kauniisti koristavista tiu'uista tippuva nektari tuo iloa palvelijoillesi, jota koristavat monenlaiset kirjavat jalokivet — anna minulle pyhä rakkaus Haria kohtaan!"


śrī-rāma govinda mukunda śaure
śrī-kṛṣṇa nārāyaṇa vāsudeva |
ity ādi-nāmāmṛta-pāna-matta-
bhṛṅgādhipāyākhila-duḥkha-hantre || 6 ||

"... 'Sri Rama! Govinda! Mukunda! Sauri! Sri Krishna! Narayana! Vasudeva!' — joka olet kaikkien näiden nimien nektarin juonnin huumaamista mehiläisistä paras, sinä murheiden hälventäjä..."


śrī-nāradādyaiḥ satataṁ sugopya-
jijñāsitāyāśu-vara-pradāya |
tebhyo harer bhakti-sukha-pradāya
śivāya sarva-gurave namas te || 7 ||

"... jolta Sri Narada ja muut tietäjät alati luottamuksella tiedustelevat, sinä toiveiden joutuisa täyttäjä, joka suot Harin antaumuksen ilon — kumarrus sinulle Siva, jokaisen gurulle!"


śrī-gaurī-netrotsava-maṅgalāya
tat-prāṇa-nāthāya rasa-pradāya |
sadā samutkaṇṭha-govinda-līlā-
gāna-pravīṇāya namo'stu tubhyam || 8 ||

"... joka olet Sri Gaurin silmien hyväenteisyyden festivaali, hänen elämänsä valtias, pyhän rakkauden sulomaun suoja, joka olet etevä alati Govindan leikeistä laulamaan, olkoon kumarrukseni sinulle."


etat śivasyāṣṭakam adbhutaṁ mahat
śṛṇvan hari-prema labheta śīghram |
jñānaṁ ca vijñānam apūrva-vaibhavaṁ
yo bhāva-pūrṇaḥ paramaṁ samādaram || 9 ||

"Joka täynnä tunnetta ja suurella rakkaudella tämän mahtavan ja hämmästyttävän Sivan kahdeksan säkeen hymnin kuulee, hän saavuttaa pian sekä pyhän rakkauden Haria kohtaan että henkisen tiedon, sen oivalluksen ja ennennäkemättömän mahdin."


-o)O(o-

Monsuunin tällä kertaa ilmeisesti ollessa ihan oikeasti alullaan saderyöpyt ovat muovanneet uuteen, uljaaseen uskoon kylän syrjäisemmät tiet, ne hiekasta ja savesta kasautuneet maailman kaunistukset. Pimeällä niitä myöten on mukava talsia, saavat jalat nilkkoja myöten mutakäsittelyn lipsahdus lipsahdukselta.

Kotioven avatessani vierasistuimella kököttää minua odottamassa ystäväni hullunkurinen sammakko. Kyllä sammakko, juuri sinua varten sen siihen lattialle laitoin, eipä täällä juuri muita vieraita näy. Ja parempi näillä näkymin näin, en jaksa joutavia kurnutella sosiaalisen elämän nimissä. Syö energiaa, heittää sitä hukkateille. Energia on käytettävä joko itsensä tai muiden kohottamiseen, sitä ei sovi törsätä tyhjyyteen.

Sammakko onkin täällä asustellut jo useamman kuukauden. En ole sitä enää ulos jaksanut kärrätä, kun on kerran oppinut olemaan hyppimättä öisin päälläni. Oletettavasti syö lattialla vaeltelevia ötököitä elääkseen. Hyvä että talossa joku siivoaa, kun ei itsellä aina ajatus riitä.

Ja herra sammakosta (vai onko lie rouva, en minä näitä ymmärrä) vielä kuva: Madhava

Eilisyönä, ilmeisesti kokolailla tarkalleen keskiyön kellonlyömällä ykkosmyrskyn pauhatessa taustalla ja pimentäen koko kylän sähköistä, yllättävän inspiraationkipinän myötä sai alkunsa työni Brahma-samhitan, kryptisen ja mystisen, erittäin mielenkiintoisen tekstin parissa. Myöhemmin astrologiseen kalenteriini vilkaisin, näemmä oli vielä hetki, jolloin planeetat ovat Amrita-yogassa, eli jolloin jumalten ajattomat ambrosian katseet vallitsevat ihmismaailman yllä. Vaikutti lähtevän hyvälle alulle, sen kanssa hääräsin kunnes loppuivat mehut akustani. Siitä asti ovatkin sähköt poikki lähes koko ajan olleet.


~o)O(o~


"Vaeltaessaan kautta Etelä-Intian, Śrī Caitanya toi mukanaan löytämänsä Brahma-saṁhitāna tunnetun muinaisen kirjoituksen, jonka johtopäätöksiä tämä piti vertaansa vailla olevina. Tämä mystinen teos kuvaa luomisen periaatteita, luojajumala Brahmān valaistumista ja tämän viisauden täyttämää hymniä Govindalle, kaikkien syiden juurisyylle."


~o)O(o~


Monet kryptisistä säkeistä eivät tule aukeamaan ilman mukaan laadittuja selvennyksiä. Niitä ei vielä ole kirjoitettu.


”Korkein jumaluus on ikuisen, tietoisen ja autuaan hahmon omaava Kṛṣṇa, aluton ja alkuperäinen Govinda, kaikkien syiden juurisyy.” (1)

”Hänen rajattomasta jakaumastaan on ilmentynyt tuhatterälehtisenä lootuksena korkein maailma, Gokula, jonka mykiössä hänen asuinsijansa on.” (2)

”Mykiössä on mahtava kuusikulmainen mystinen kuvio, jonka keskustan timantin kuudessa kulmassa ovat kuusiosaisen mantran osat sekä maskuliini ja feminiini periaate. Tässä kāma-bījān yhdistyneessä, omassa loistossaan ilmentyneessä mantrassa ovat varmastikin pyhän rakkauden autuus, suurin autuus ja jumalrakkauden sulomaku läsnä. ” (3)

”Sen heteet ovat hänen monet ilmentymänsä, sen lehdillä jumalattaret.” (4)

”Sitä ympäröi hämmästyttävä, nelikulmainen Śvetadvīpana tunnetu paikka, jonka neljässä kulmassa ovat neljän jumalhahmon neljä asuinsijaa. Näissä ilmenevät neljä ihmiselämän arvoa neljine syineen. Ylös ja alas sekä pää- ja väli-ilmansuuntiin on pystytetty kymmenen kolmikärkeä. Näissä asuinsijoissa ovat kahdeksan jalokiveä ja kahdeksan täydellistymää, näitä ympäröivät mantran hahmoisina kymmenen suunnan vartijat. Kaikkialla loistavat sekä tummat, kultaiset, punaiset ja valkoiset seuralaisista parhaat että eri hämmästyttävät jumalaiset mahdit.” (5)

”Tämä on loisteen täyttämä jumaluus, ikuinen autuus, korkeinta korkeampi; tämä itsessään riemuitseva ei ole kanssakäymisessä aineellisen luonnon kanssa.” (6)