IRC-Galleria

Ja tiedättekö mitä?

Koko tähänastisen elämäni ajan minä olen hyväksynyt, ihan vain koska niin asia on näyttänyt olevan, että minä olen se pala mikä ei sovi. Että minä olen vääränlainen, että maailma on normi, jota minun ei tarvitse kunnioittaa mutta myöskään en voi vaatia että minut hyväksyttäisiin. Että asiat nyt vain ovat niin, kun en sovi enkä suostukkaan sopimaan kärsin siten siitä. Tietoisesti tehty tietoinen valinta, mutta myös sitä, että en jaksa alkaa noudaattaa minusta typeriä sääntöjä.

Ja nyt on selvinnyt, että vika olikin maailmassa, ei minussa. Että maailmassa oli (ja on) vikaa kaiken aikaa, ihmekkös että siihen on vaikea sopia (kenenkään).

Sekin on oikeastaan helpottavaa, vaikka nyt on samalla myöhäistä tulla "mitän minä sanoin" -blaablaan kanssa.