Whoa, Peppikseltä peritty runoilugeeni. Miksi aivoit spesialisoituu niin harvaan asiaan?
Tavaroiden taikamaa, mieleni hallintaa.
Käytän illan pohtien, mihin kaiken ängen.
Miten ihanaa olisikaan, kaikki pois antaa vaan.
Kulkea ihan tavaratonna, askel kevyt, kotiin joskus huomenna.
Kaikki mitä tarvitsen matkaan, päästäni löydän, kultalautaselta kaappaan.
Ohitan jumalasi jonossa, ennen häntä istun kuun valossa.
Ei tavara kesken lopu, vaikka joskus tunnunkin ostavan sitä kuin näin olisi.
Tunken nyt näitä vähi... paljoja tavaroitani ympäriinsä. Tulen suomeen, ja heitän kaiken pois. Kumpa voisin. Mutta siitä nyrkin kokoisesta lasitimantista en luovu. Ja tyllialushame saa jäädä. Pinkit kengät laatikossaan eivät mene mihinkään. Valkeaa tiernapoikakaapuani ette saa.
Sa lemmitkö mua?