IRC-Galleria

Whoa, Peppikseltä peritty runoilugeeni. Miksi aivoit spesialisoituu niin harvaan asiaan?

Tavaroiden taikamaa, mieleni hallintaa.
Käytän illan pohtien, mihin kaiken ängen.
Miten ihanaa olisikaan, kaikki pois antaa vaan.
Kulkea ihan tavaratonna, askel kevyt, kotiin joskus huomenna.
Kaikki mitä tarvitsen matkaan, päästäni löydän, kultalautaselta kaappaan.
Ohitan jumalasi jonossa, ennen häntä istun kuun valossa.

Ei tavara kesken lopu, vaikka joskus tunnunkin ostavan sitä kuin näin olisi.
Tunken nyt näitä vähi... paljoja tavaroitani ympäriinsä. Tulen suomeen, ja heitän kaiken pois. Kumpa voisin. Mutta siitä nyrkin kokoisesta lasitimantista en luovu. Ja tyllialushame saa jäädä. Pinkit kengät laatikossaan eivät mene mihinkään. Valkeaa tiernapoikakaapuani ette saa.

Sa lemmitkö mua?

Masuun sattuu.

"You´ve sort of made it up for tonight," said Harry. "Getting the sword. Finishing off the Horcrux. Saving my life."
"That makes me sound a lot cooler than it really was," Ron mumbled.
"Stuff like that always sounds cooler than it really was," said Harry. "I´ve been trying to tell you that for years."

AaHaa, mulle alkaa selvitä miksi niin monen mielestä mun elämä on jotenkin jännää ja ihmeellistä, vaikka musta se on enimmäkseen kliimaksitonta. Tai ainakin koen että hyvin harvoin mulle tapahtuu mitään oikeen jänskää. Ei sillä että sitä kaipaisin tai vaatisin, ehei, mutta kun niin moni näyttäisi kokevan että... no just kuten sanoin. Vaikka siis onhan mun elämä hienoa, upeeta, nautin joka hetkestä, mua vaan ihmetyttää se miten ihmiset kuvitttelee että mun elämä on parempaa kuin niiden tms.

"Kohtahan tässä ei tarvitse enää mennä edes elokuviin, kunhan katselee vanhimman tyttärensä touhuja."
- Äitini, kun olin aamulla herännyt synnillisessä alastomassa seurassa entiseni rymistessä huoneeseen silmissään murhanhimoinen ilme.

it's nice to have ugly friends, more chicks for me

Olenkohan ihan viisas?

En kykene löytämään pohjoisruotsin juna-asemia mistään palvelusta. Ne eivät enää ole olemassa. Gasp.

Siinä taisi olla viimeinen biletysiltani. Söin jäätelön antikvariaatin ikkunalaudalla, lasken sen performanssiksi. Suunnittelin suomeen pääsyä. Muutahan en juuri teekkään.

Luulen että moni on kokenut tilanteen, jossa toivoisi että aika kuluisi nopeaan mutta oikeastaan toivoo että se ei kuluisi ollenkaan. Kaksi viikkoa. Kahden viikon päästä en saa jännitykseltä nukutuksi, on aika lähteä matkaan kun päivä koittaa.

Jos joku tulisi ja halaisi minua nyt (saattaisin hyvinkin tarvita, vinkh), voisin ehkä olla tuhoamatta maailmaa tänään.

Hihii, kattelin aborttikuvia ja voi kun ne pikkuiset jalat ja kädet (irtirevenneet) oli söpösiä. Semmosen jos saisi lasiin upotettuna... Ihan minejä, pikkuraajoja, ihmisen näkösiä (en mä tienny että se kehittyy niin nopeasti... ööjoo, itteasiassa varmaan oletin että se on muodoton möhkäle suunnilleen edelliseen päivään synnytyksestä - oletan yhä, eikse muka oo, ootko nähny?). Ihan ufoa koko raskaustoimi. Jos haluan vauvan sisääni, syön sellaisen. Mutta ne pienet varpahat ja sormet...

"POSTIMERKKIEN LIIMAT KASVISPERÄISISIÄ
Suomessa myytäviä postimerkkejä painetaan viidessä eri painotalossa sekä kotimaassa että muualla Euroopassa. Posti saanut kaikilta painotaloilta selvityksen siitä, ettei heidän liimoitteensa sisällä eläinelementtejä ja ovat siten soveliaita myös vegaaneille."

Roskaruoka. Ravintoköyhää sapuskaa, eiks jeh? Mutta eikö sanaa voi käyttää myös dyykattuun ruokaan?