IRC-Galleria

Kun rakastaa toista sillä rakkaudella, joka antaa hänen lähteä jos huvittaa, se siitä.

Mutta kun rakastaa sillä omistavalla (onko se sitten rakkautta?), mikä on se syy miksei voi antaa sen toisen lähteä, miksi on tapeltava ja kahlittava ja omistettava se toinen niin suurella volyymillä?
Onko tapeltava vastaan siksi, että voisi keskittyä siihen, valtaan, voimaan, mihin vain, niin kovin, ettei tunne kipua, jonka toinen lähtiessään, pois pyristellessään, jättää?

Mutta eikö ole paljon uljaampaa taistella toista jäämään, kuin päästää hänet lähtemään, häh?
Mutta eikä ole kapuniimpaa luottaa toisen arvostelukykyyn ja tahtoon ja päästää tämä menemään, kuin kahlita henkiseen patteriin, vai?