Heräilin aamulla itkien, koska oli niin kurja uni. En muista koskaan aiemmin heränneeni ihan kyynelten kera, mutta toisaalta tämä uni loppui siihen että, gasp, minusta otettiin verikoe. Kammottavan hurjaa.
Kun joudun nukahtamaan yksin (joskus aamuyöllä, aiemmin en oikein edes pysty), olen alkanut testaamaan (c´moon, miksi tuota virhettä esiintyy niin runsaasti??) teoriaa, jota pidän kehityskelpoisena ja mielenkiintoisena. Koska kaikenlaiset parvekkeelle kiipeilevät ja sängyn laidan (patja lattialla, ollakseni tarkka) yli kurkistelevat pedot, jotka valmistautuvat vähintään syömään minut elävältä (en ole muuten tietoinen siitä mitä nuo tekisivät tullessaan, kunhan tiedän että vihamielisiä ovat), ovat suurella todennäköisyydella itse luomiani harhoja, summa summarum niiden olemassaolo on varsin kiistanalaista, enkö voisi puolustautua saman mielikuvituksen tuotteilla? Aloitin keijusotureilla Artemis Fowlin henkeen, ja nyt olen parina iltana käyttänyt tähtialus Enterprisen palveluksia. Se tuntuu toimivan, vaikkei puolustuksessa olekaan yhtä paljon tehoa kuin hyökkääjissä - mutta ehkä nämä toimivat pelotteena painajaisille.
Jatkan harjoituksia, mutta ensin vielä yksi jakso Star Trekiä.