IRC-Galleria

Heräilin aamulla itkien, koska oli niin kurja uni. En muista koskaan aiemmin heränneeni ihan kyynelten kera, mutta toisaalta tämä uni loppui siihen että, gasp, minusta otettiin verikoe. Kammottavan hurjaa.
Kun joudun nukahtamaan yksin (joskus aamuyöllä, aiemmin en oikein edes pysty), olen alkanut testaamaan (c´moon, miksi tuota virhettä esiintyy niin runsaasti??) teoriaa, jota pidän kehityskelpoisena ja mielenkiintoisena. Koska kaikenlaiset parvekkeelle kiipeilevät ja sängyn laidan (patja lattialla, ollakseni tarkka) yli kurkistelevat pedot, jotka valmistautuvat vähintään syömään minut elävältä (en ole muuten tietoinen siitä mitä nuo tekisivät tullessaan, kunhan tiedän että vihamielisiä ovat), ovat suurella todennäköisyydella itse luomiani harhoja, summa summarum niiden olemassaolo on varsin kiistanalaista, enkö voisi puolustautua saman mielikuvituksen tuotteilla? Aloitin keijusotureilla Artemis Fowlin henkeen, ja nyt olen parina iltana käyttänyt tähtialus Enterprisen palveluksia. Se tuntuu toimivan, vaikkei puolustuksessa olekaan yhtä paljon tehoa kuin hyökkääjissä - mutta ehkä nämä toimivat pelotteena painajaisille.
Jatkan harjoituksia, mutta ensin vielä yksi jakso Star Trekiä.

Tuli vastaan seuraavanlainen lista. Omat kommenttini kohtakohtaisesti kohtien alla. Saa oikaista, jos läpi pääni puhelen.

"Tunnettu lastenpsykiatri Raisa Cacciatore epäilee julkisesti, että elämme miesmyrkyllisessä yhteiskunnassa. Tämän voimme päätellä":

1. puuttuu miehille suunnitellut terveyspalvelut
Näitä vastaavat, naisille suunnitellut terveyspalvelut, käsittävät lähinnä mammografian ja raskauteen liittyvät tutkimukset. Näin ollen esimerkiksi itse olen miesten kanssa samassa veneessä, synnytys kun toivottavasti jää väliin. Kyseessä on siis synnyttäviä naisia suosiva rakenne. Vähän kuin juhlisi naisten saavuttamaa äänioikeutta, vaikka kyseessähän oli äänioikeus myös n. kahdeksallekymmenelle prosentille miehistä. Ai mutta, niinhän tehdään...

2. sukupuolispesifi (erityinen) osaaminen kasvatuksessa puuttuu
Tätä kaipaan itsekin, joskaan en tiedä olisivatko tyttö- ja poikaluokat ratkaisu, ja saavutettaisiinko näin hyviä tuloksia, sillä nykyisillä metodeilla saadaan aikaan sukupuolesta riippumatta hyviä ja huonoja tuloksia. Tulisiko toisenlaisesta, sukupuolispesifistä, kasvatuksesta pääsääntöisesti hyviä tuloksia? Lisäksi tulisi muistaa, että yksilöiden erot saattavat hyvinkin olla sukupuolten eroja suurempia - poikamaisten tyttöjen ja tyttömäisten poikien luokatko sitten? Mitä on olla tyttömäinen tai poikamainen? Vai jaotellaanko lapset jonkinlaisen aivotestin mukaan?

3. koulut suunniteltu tytöille
Ai vähän kuin se kun kirkot on vaginan mallisia? Koulut on pohjoismaissa (ja kaikkialla muuallakin luullakseni) suunniteltu ilmiselvästi pojille, sillä eihän tytöillä ollut alkujaan sinne asiaa. Ja kun se aika tuli, kyse oli enemmänkin liian pienten luokkakokojen ehkäisemisessä, tytöt olivat täytettä. Toki on edistytty, mutta epäilen että samalla pohjalla mennään. Johtuuko tyttöjen koulumenestys (ja vastaavasti se etteivät pojat menesty) tosiaan koulusysteemistä itsestään? Entä huonosti menestyvät tytöt? Puhumattakaan siitä, ettei koulu tarjoa (omasta mielestäni) eväitä niinkään työelämään ja elämään, kuin kouluun itseensä.

4. miehet puuttuvat nuoren lapsuudesta ja nuoruudesta
Kuinka niin, pohdin. Koska nuorten käyttämissä palveluissa on vähän miehiä töissä? Koska isät eivät ole läsnä? En toistaiseksi ole ymmärtänyt tätä enimmäkseen miehillä esiintyvää isäntarvetta, joka tulee vastaan niin taiteessa kuin jokapäivässä, mutta luulisin olevan miehen itsensä valinta onko hän nuoren lapsuudessa ja nuoruudessa, jos yhteiskunta antaa sen mahdollisuuden?

5. poikien fysiologisen liikunnallisuuden tarvetta ei huomioida koulussa
Käsittääkseni liikunnan tarve on runsas sekä pojilla että tytöillä, ja tätähän koulujen (kaiken lisäksi erilliset, äh) liikuntatunnit ovat. Ja välitunnit. (Ainakin minun aikoinani...) Vai pitäisikö matematiikan tunnit pitää juoksumatoilla, eli eikö vapaa-aika riitä liikunnan tarpeen tyydyttämiseksi (lisää tähän kuva koneella istuvasta lapsesta).

6. suorituspaineet seksissä, parisuhteessa, perheen elatuksessa kovia
Ja naisilla ei ole? Elatuksen suhteen ei ole, näin tuntuu viesti olevan. Itsehän kannan vastuun nyt itsestäni, ja tulevaisuudessa perheestäni, mahdollisen puolison/miehen kanssa kummankin voimavarojen mukaan. Seksin suoristuspaineet ovat herättäneet mielenkiintoni; tuon esiin toiveitani tai en, mies tuntuu todella ottavan aiheesta jotain painetta. Käsittääkseni seksi on kahden kauppa onnistuakseen, enkä todellakaan olisi saavuttanut sillä saralla nautintoa jos olisin jäänyt sivustaseuraajaksi miehen suoritukseen. Parisuhteen suorituspaineiden katsoisin kaatuvan enemmän naisen harteille, lähinnä kosken ole havainnut liiaksi parisuhteen eteen töitä tekeviä miehiä. Olisiko paine sittenkin parinmuodostuksessa?

7. roolimallien kapeus median mieskuvassa, vain voittajat tai luuserit
Tai huorat, neitsyet ja äidit? Toisen ihmisryhmän sorsiminen ei oikeuta toisen sorsintaa, mutta onko se media edes niin tärkeä asia? Jumalan sana? Totuuden torvi? Siihen uskoo ken haluaa, itse koitan pääsääntöisesti pysytellä mediauskovaisista kaukana... vaikka se onkin mahdotonta. Kuitenkin mediaa voi hallita, ja ainakaan henkilökohtaisesti en kärsi median naiskuvasta (olen kärsinyt varmaan lapsempana, ja iloitsen jos median sukupuolikuva murtuu jossain yhteydessä), pitäisikö? Toistaiseksi on fakta, että media valhetelee, suurentelee, stereotypisoi ja laatikoi. En pidä siitä, mutta niin se myy itseään.

8. mies kuvataan alkeellisena, aggressioissa ja seksuaalisuudessa hallitsemattomana
Ohhoh, miten minulle tulee mieleen naisten alistaminen samoilla väitteillä. Toinen lähestymistapa tähän; ihmistä alistetaan kyseisillä väitteillä. Tai kansaa, käytä mitä tahansa vastaavaa termiä. Kyse on kuitenkin samasta, eikä minusta tässä tarvita naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

9. mies häpäistään - hän on sika kunnes toisin osoitetaan
(Ja nainen on huora.) En voi sanoa havainneeni tällaista. Miehisä joukkona voidaan pitää sikoina (miten kohtuutonta sikaeläintä kohtaan), mutta aina sieltä nousee se yksi prinssi, ja tuskin miesyksilöä leimataan siaksi tuntematta, pelkän sukupuole takia. Vai elänkö kuplassa? Toki puhe miehistä sikoina on yleistä, mutta riittääkö jos puutun siihen sitä kuullessani ja vältän itse?

10. väkivaltainen miehen uhka nostetaan aina näkyville
Mitä tarkoittaa aina? Lisään sen itse; kun kyse on huoltajuudesta. Mies on huoltajuuskiistoissa roisto, ja aina voidaan vedota väkivallan uhkaan. Useimmiten lapset luovutetaan vaikkapa alkoholisoituneelle äidille mieluummin kuin isälle, ja toisaalta otetaan huostaan mieluummin kuin luovutetaan biologiselle huoltajalle, jos tämän sukupuoli on mies. Ei hyvä.

11. miehen tarve ja pakko suunnistaa “dominanssihierarkiassa” ei saa tukea nuoren kasvatuksessa
Mutta työelämässä sitä on tarjolla sitten yllin kyllin, kun taas naisille ei asiasta varoituksia kuulu. Elämässä on muutakin kuin työ, ja kokonainen miesolento varmaankin tarvitsee elääkseen täysipainoista elämää tukea sukupuolesta johtuville tarpeilleen. (Kuten muuten minä geeneistäni johtuville mielipiteilleni, niin hei.) Tästä en vaan tiedä, että miten se toteutettaisiin. Olen kiinnostunut.

12. aggressiivisuuskasvatus puuttuu kokonaan
Huono asia. Miesten tunteet muutenkin kohdataan jotenkin todella oudosti, useimmiten tukahduttaen ja kieltäen. Lisäksi miehille ei helposti anneta työkaluja tunteiden käsittelyyn eikä sanoja niiden ilmaisuun, ainakin siltä vaikuttaa kun miesten kanssakäyn.

13. poikien seksuaalisuuskasvatus puuttuu melkein kokonaan
Tyttöjenkö ei. Tähänkin sanoisin, että koko koulujen seksuaalikasvatus, niin tytöille kuin pojille, on surkea, heikko ja toimimaton. Teen omalta osaltani parhaani, puhun aiheesta avoimesti omassa vaikutuspiirissäni oleville pojille ja miehille, ja toisaalta kyselen heiltä, mutta kyllä koulujen seksuaalikasvatusta, siis todellisuudessa ehkäisyneuvontaa, tulisi muuttaa. Saanen lainata lauseen viidesluokkalaisen sisareni ihmisbilsan koulukirjasta: "Yhdynnässä mies työntää siittimensä naisen emättimeen." Argh (<- agressiivisuutta).

14. miesten ja poikien masennusoireet kriminalisoidaan - ei hoideta
Tästä en tiedä, enkä usko että suomessa ongelma olisi vain miehiä koskettava. Tosin miehille saattaa se hoitoon hakeutumisen kynnys nousta korkeammaksi kuin naisille, kuten muunkin terveydenhuollon kohdalla, mutta hakevillekaan ei tarjota - onko hoitoon pääsemisessa sukupuoleen katsottavia eroja?

Pitäisin tätä listaa yhtä kärjistettynä ja epäpätevänä kuin yleisiä naisten huonoja oloja koskevia listoja. No, seksismiä varmaan kohtaan vielä monesti elämän varrella, siitä sitten lisää silloin.

Tästähän toki puuttuu suomalaisen yhteiskunnan ratkiriemukas asevelvollisuus. Eikä kyllä kauheasti huudeltu äitimafiastakaan, isien sulkemisesta ulos, vaikka se on mielestäni merkittävä ongelma (no kyllä sitä sivuttiin). Kaiken kaikkiaan kuitenkin tällaisen olemassaolo näyttää jopa valoisalta miesasiahenkilöiden synnyn kannalta, suunta oikea.

Loppuun tahtoisin lisätä kuvan rinnoistani, sillä päivittäinen rintojen katselu pidentää tutkimusten mukaan miesten elinikää, ja tekisin mieluusti oman osani tässä kansanterveyden missiossa. Gallerian säännöt kuitenkin kieltävät.

Painan kilon enemmän kuin pari kuukautta sitten. Hurjat 51 kiloa. Ihmettelinkin miksei peilikuvan miellytä.

No ensi viikon alusta alkaa jonkinsortin lauhdutus, kun en pääse päivisin keskustaan, mutta kävelen työmatkat ja otan omat (vähäkaloriset fiksut) eväät.

Olen aika tarkka painoni pysymisesta viidenkympin rajalla.

ja aargh. Mitämitämitä??

http://fi.wikibooks.org/wiki/Saksan_kieli

Luotettavuus korkeintaan nolla.

"Parempi tossun alla kuin taivasalla."

Ja

"Otin tämän elinkautisen."

En kadehdi kauniita, määritelmän ollessa jotain hollywoodin ja luokan suosituimman väliltä. Sievät tytöt ovat usein niin kauneutensa lumoissa ettei heillä ole aikaa viisastua. Ja minä olen mielummin älykäs kuin kaunis. Joskin olen mielelläni myös kaunis, ja viekaskin vielä. Rikas tahtoisin olla vain niiltä osin että pääsisin toteuttamaan unelmia (sen paremmin omia ja muiden).

Kauniissa ihmisissä nähdään usein vain kauneus, pinta, eikä heitä oteta vakavasti, jos edes kuunnellaan. Olen huomannut, kehuja pukeutumisestani vastaanottaessa (nääs rumat ne vaatteilla koreilee), ettei se tunnu ajan päästä miltään. Sitä vaan tietää millaisesta asusta saa vihellyksia, ja enemmänkin alistuu sille (mainitsematta päiviä jolloin on mahtavaa saada kehuja, itsetunnon kohotusta, huomiota, mutta sen kalasteluhan sujuu kuin itsestään).

Äly on pysyvää, erinäisiä aivoja rappeuttavia tauteja huomioon ottamatta. Voihan sitä toki leikellä itseään pysymään nuorena tai vahtia joka suupalaa, mutta mitä siitä saa? Kun itsehän en tarvitse illalla kirjaa luettavakseni, vaan selailen hetken aivojani ja siinä se. No, en väitä olevani nero tai nobelisti (koska asiaa ei ole todistettu), mutta on aika huisia verrata omaa tietotasoa samanikäisten tasoon, kun useimmiten ero on tajuamaton.

On parasta olla kaunis ja älykäs, sitten kaunis ja tyhmä, ruma ja tyhmä... mutta pahinta on olla ruma ja älykäs.

Nykyinen kertoo ottaneensa minut enemmänkin sisäisen kiinnostavuuteni kuin ulkoisen kauneuteni tähden (joskin runk... ihailee sääriäni), entinen kertoo minun olevan "eksentrisen (ja kiinnostavan) näköinen" pikemmin kuin kaunis. Jokunen sentään on aikojen saatossa antanut kehuja naisellisista ruumiinosistani, "vaikka voisivahtan ne isommatkin olla".

Pärstäkerroin on mitä on, kohta kymmenen vuotta olen tapellut kasvojeni kukinnan kanssa (siinä ei pisamat lohduta, kun niitä ei näy), ja havainnut js mitä puutetta. Ei, minulla ei ole naiselliset kasvot. Jep, toinen silmäni on pienempi kuin toinen, eikä kumpikaan suorastaan iso ole. Nenäni on aikoinaan kelvannut, nyt en tiedä. Hampaita en näyttelisi.
Mutta mitäpä näistä. Käsivarteni ovat liian ohuet ja maha turhan pyöreä. Pattipolvet, eriparivartalo, liian isot jalkaterät, liian työtätehneen näköiset sormet. Suunnilleen tälle tasolle olen toistaiseksi päässyt vartaloni kanssa.

En suostu olemaan ruma, mutten ole mikään alfanainen. Toivottavasti sitä ei huomaa, kun olen koko ajan äänessä. Minuahan voidaan erehtyä luulemaan mieheksi, ja mitä väliä ulkonäöllä silloin on?

Mahtaa minua naurattaa kun elän täysin ulkonäkökompleksitonta elämää; miksi tuhlasin aikaa näiden ajatteluun.

Nyt syön jugurttia.

joina tunnen itseni uskomattoman katsetta kestämättömäksi (a.k.a. rumaksi), ja pohdin milloin olen oikeassa; hetkinä itsepetoksen vai rationalismin. Onneksi pääni sisäpuolen kauneus ja tietorikkaus on vakio (toistaiseksi).

Mutta, enpä ole tänä yönä vielä säikähtänyt tyynyä niin etten kykene nukkumaan, kuten kävi tässä yönä muutamana... (No kun se hyökkäsi mun kimppuun. Nojailin kahteen tyynyyn, taivuin hetkeksi etukumaraan, ja johan päälimmäinen tyyny teki syöksyn suoraan käsivarttani vasten, ja niin en taas hetkeen nukkunut, koska parvekkeella salee kuhisi pahantekeviä, eivätkä edes samalla mielikuvituksella luodut ylivoimaiset keijuvartijat suojelleet tarpeeksi.)

3. Ja seuraavana yönä yks psykopaatti tappo ensin koko hääseurueen (morsiamen, joka olikin lopulta barbi, kallon se halkaisi) ja sit myöhemmin otti mun vangiksi, riiputti ensin semmosessa verkossa ja viilteli sitten alavartalon täyteen vuotavia haavoja. Lopulta istuin tapahtumapaikan portailla ja vähäsen toivuttuani päätin lähteä karkuun. En päässyt kovin kauas, ja lisäksi tien toisella puolen näkemäni nuorisojengi katosi kesken juoksun, oli ilmeisesti kidutetun mielen tuotos.

Mutta ei hätää, myöhemmin samana yönä ostin seksipalveluksen joltain häiskältä, ja se oli kivaa.

2. Viime yön unessa tapoin jonkun jotta pääsisimme karkuun. Se tyyppi omisti ampuvan karhun, mutta me paettiin seinässä olleen oven kautta (luultavasti, heräsin just ennen oven avaamista, joten kai me saatettiin kuollakin). Samoin juoksin läpi kaupungin jotain vainueläimiä jäljessäni, ja kaadoin lopulta päälleni hiekkaan sekoitettuja hajuvesiä eksyttääkseni ne.

1. Pari kuukautta sitten taistelin miespuolisena hiirenä näkymätöntä Voldemorttia vastaan pelastaakseni hiirineidon.

Todella pohdin miksi uneni ovat / ovat olleet viimeisen puolentoista vuoden ajan todella villejä. Toisaalta ehkä olen minäkin ollut.

Jos välttämättä tahdot asiasta tietää. Olisikohan aika jo heivata minut ulos kaverilistalta - milloin viimeksi muka kirjoitin jonkin mielenkiintoisen ja hienon tekstin? Luultavasti yli vuosi sitten (ellei keväisiä epätoivoisia NYT-tekstejä oteta huomioon), ja nehän ovat jo piilossa.

Kurkkuni on myös kipeä. Söin äsken juustoaterian (hesen bonarikorttitarjous tälle kuulle, eli jumala on olemassa). Olen melkein alasti. Päässäni soi Eppujen poliisi-laulu. Asunnossani on turhan monet valot päällä. Koen että hankkimani kurkkupastillit tehoavat. Kaipaan hyvää seuraa, jota sen kiusaksi on ällistyttävän vähän tarjolla, tai edes olemassa. Joku tahtoisi ostaa käytetyt sukkani. Opin käyttämään muhvia. Alennusmyynneissä ei ole minulle mutään, paitsi takki, jonka jo ostin aiemmin tuplahinnalla (miten monet kerrat olenkaan muistuttanut itselleni, ettei kukaan kuitenkaan osta kamoja joista minä pidän, joten ne tulevat takuulla aleen). Odottelen yksien mameluk-tyyppisten housujen hinnanlaskua; kamoon Seppälä, ei niitä kukaan osta, pistäkää jo hinnaksi kaksi euroa, niin teette kumminkin. Lähden ehkä viikon päästä Saksaan, Hampuriin. Tai sitten kahden viikon päästä. Lähteminen tuntuu kuitenkin jo varmalta. Suomi ei kertakaikkiaan tarjoa minulle mitään. Varsinkaan töitä.

Tällainen alku vuodelle.

jotka vievät kaikkialle mukanaan oman tyynynsä.


Oikeastaan nauran heille, ja säälin myös.

Pelottavaa riippuvuutta ja joustavuuden puutetta.