IRC-Galleria

Joillain ihmisillä on tapana esimerkiksi riidan tuoksinassa sanoa jotain todella kurjaa, ja sitten jälkeenpäin vähätellä, että en mä tarkottanu. Älä sano, jos et tarkoita. Mulla on ollu aina ongelmia tällaisten ihmisten kanssa. Vaikka toki joskus viestin kulussa on ongelmia, eikä asioita saa ulos siten kuin ne haluaisi, ja sanat ne vasta monimutkaistavat koko juttua, kyse ei ole siitä. Mutta systemaattinen vastuuttomuus omien sanomisten kohdalla...

Ihmisen ollessa vihainen, aivoissa tapahtuu kaikenlaisia jänniä juttuja. Ne mm. saavat meidät muistamaan hetkiä ja ajatuksia, joihin liittyy vihaisena olon tunne. Tämä taas ei suinkaan auta meitä rauhoittumaan saati olemaan rakentavia, vaan puollustautumaan ja hyökkäämään. Mikäs sen sekaisempaa. Kumma kyllä, itse onnistun silti pysyttelemään todessa, ja riitelyn jälkeenkin seisomaan sanojeni takana.

Mikseivät muut?

Sanat ovat vaarallisia. Kerran sanottua ei voi ottaa takaisin sillä, että ei muka tarkottanut. Tunne jää. Parhaiten tämä on mielestäni havaittavissa niistä kerroista, kun joku sanoo jotain negatiivistä ulkomuodostasi. Ne joilla on hyvä itsetunto sen suhteen, miettikää jos joku sanoisin jotain negatiivista liittyen seksuaalisuutenne. Yleensä olemme jossain niin epävarmoja, että loukkaukset tuntuvat. Ja jäävät tuntumaan. Niitä ei pese pois. Ihminen muistaa kuka on ja miten satuttanut.

Tietysti usein tiedän, ettei toinen tarkoita, on vaan niin vihainen. Ojasta allikkoon. Eikö toisen sanaa voi ottaa todesta, eikö sitä pidä ottaa todesta? Se vasta kamalaa on.

Miksi emme voi toimia rationaalisesti myös tunteiden alla? Miksi emme voi tiedostaa tunteitamme, ja sitä miten ne meihin vaikuttavat?

Miksei mistään läheltä saa mansikka-suklaa-pehmistä?