Mun sormessa on haava.
Maailman tulevaisuutta vihjaa se, että nykyään voi suorittaa tutkinnon kotitöiden tekemisestä jollekin toiselle.
Ja se, että niitä tarvitaan hirveät määrät, "kun on noita vanhuksia jaada jaada".
Miksi mulle on ilmiselvää, että kun omat vanhemmat, ja vanhempien vanhemmat, ei pärjää enää yksin, olen siellä auttamassa? Ja kun ne ei enää pärjää kotonaan, ne voi tulla meille (ota hepsankeikka puolisokseni pyrkijä tämä laskelmiisi mukaan). Ja mulla on aikamoinen selviö, että sisarukseni ovat samalla linjalla (hee, hee, meitä biologisia on viisi, eli ei se edes olisi kuin noin kaksi ja puoli kuukautta vuodessa, mitä vanhempiaan "tarvitsisi kotonaan katsella".)
"Englannissa on hänestä kaksi sanaa, he ja she."
"Onhan suomessakin, miehestä sanotaan hän ja naisesta se."
No minusta tuo on ihan hauska. Meinasin kyllä kirjoittaa nuo sukupuolet toistepäin, mutta olisinko silloin saanut nauraa tuolle? Häpeä mies joka naurahdit, eikös niin?