Joo, ette ikinä arvaa mitä mulle tossa yx yö tapahtui! Jotain ihan kaameaa, ennen kuulumattoman ahdistavaa!!!
No se oli ihan tavallinen ilta ku mä tulin himaan ja tuttuun tapaan vedin yökkärit päälle ja istuuduin lukemaan kirjaa sängylle. Äkkiä mä kuulin pelottavaa siipien kahinaa pään yläpuolelta ja silloin se hyökkäsi! Jättiläisvampyyrilepakko!!!
Ei saatana mun sydän hyppi tuhatta ja sataa sillä aikaa kun se otti katosta vauhtia uuteen iskuun. Mietin paniikin omaisessa tilassa että millä vitulla mä listin sen; anteeksi, siis hankkiudun siitä inhakkeesta pikaisesti eroon, sillä mun lempikirjalla (Selibaatti-päiväkirjat..) en siihen otukseen tahtonut koskea. Liian kauan mietin ja äkkiä tulee hyökkäystä sekä oikealta että vasemmalta! Ei helvetti, niitä on kaksi ja ne yrittävät raadella mun pään! Mietin kuumeisesti, että mistä ne on päässeet ees valtaamaan mun huoneen, sillä täällä ei pitäs olla mitään erityisiä koloja tai muuta, juuri remontoidussa kämpässä. Ei pitäs olla varsinkaan vampyyrilepakoiden pesiä..
Samassa mä huomaan, että mun ikkuna on selkosen selällään ja tuuli puhaltaa kylmästi mun kasvoille.
Jostain käteeni ilmestyy rullaksi kääritty Iltalehti ja mä huidon ilmaan hullunvoimalla edes nähden minnepäin suunnata iskuja. Kuin hidastetussa filmissä, mä saan osuman toiseen vampyyrilepakkoon ja se putoaa kanveesiin. Toinen hyökkää uudestaan ilmasta mutta mä onnistun väistämään sen samalla tyrmäten myös viimeisen otuksen hämärän rajamaille. Ne yrittää nousta ilmaan, mutta Iltalehti viuhtoo niitä vimmatulla voimalla jolloin niiden sisälmykset pursuaa ulos...AND THE VICTORY IS MINE MINE MINE...heristelen käsiäni ilmassa samalla kuin hidastettu filmi alkaa pyörimään normaalia vauhtia...
Sydän hakkaa edelleen miljoonaa, mutta olo on helpottunut. Ei enää siipien kahinaa. Ei enää inhottavaa repivää tunnetta päänahassa. Eikä varsinkaan niiden lisääntymisaikeita. Mä en ees uskalla katsoa nurkkaan jonne ne jäivät ja iltalehtikin putoaa samaan syssyyn lattialle. Mua oksettaa ajatus, että mun pitäs nukkua "sillä" puolella. Vaihdan siis sängyn puolta, suljen äkkiä ikkunan ja sammutan valot. Kuulinkohan sittenkin vielä siipien kahinaa...