IRC-Galleria

Jaahasta joo. Tässä sitä jumitetaan duunissa ja unimatti yrittää vetää väkisin silmään.
Elo on sangen masentavan hiljaista. Suoraan sanottuna kuollutta. Ei edes eläviä kuolleita seurana. Paitsi mun ihastuttava kolleega, joka saa ainakin itsensä viihtymään työpaikalla.

Tuossa jokin aika sitten se (olkoon nimi vaikka Jaakko jottei hänen identiteettinsä järkyttyisi or what so ever) kulki pitkin respan edustaa pajuinen kori päässään mumisten "mä olen koripää"...
Ja mä mietin oliko mun lääkitys kunnossa! Kerrottakoon vielä, että suhteellisten paikkaansa pitävien tietolähteiden mukaan tämä kyseinen herra täytti hetki sitten 60v. ja ollut talossa jo vuodesta -72...Tästä taas sain pohdintaa sille, kuinka kauan uskaltaisin viihtyä samassa työyhteisössä ettei mielenterveyteni horjuisi täysin samaan suhteessa. Tai sitten olis vaan tilattava vahvempi lääkitys who knows.

Toisinaan mä diggaan hiljaisuudesta mut näin yöhommissa se vaan on niiiiiiiiiiiiiin rankkaa. Eihän me konetta saatais ees käyttää, eikä lukee lehtiä; puhumattakaan töllön tuijottamisesta. Mutta enhän mä mitään niistä tee kun oon kiltti ja tunnollinen duunari. Ja pask*t! Mähän nukkuisin täällä ketarat oikoseen jos näin olisi. Ei, en ole paha, mutta sometimes you gotta do what you gotta do tai jotain siihen suuntaan.

Tuossa mietiskelin sitten toista työpaikkaani, jossa olin vaihteeksi lauantaina viihdyttämässä ihmisiä. Siis karaoken merkeissä. Siellä sentään näkee edes vähän enemmän liikettä, vaikka toisaalta ihan kaikkea ei aina tahtoisi nähdä ja kuulla. Nooh, siellä oli joskus kauan sitten käynyt laulamassa yx aika limaisen näköinen eläkeläisäijä (tai no toooosi vanha kuitenkin jos ei viel eläkkeellä!), jota ei tosiaan ollut tullut ikävä. Se oli aikasemmalla kerralla seissyt aikakausia mun työtiskillä kuola valuen suupielistä ja kovin yrittänyt vongata mua sen kanssa ulos tai ees sen kotiin hellittäväksi. Joo, kiitos mutta ei helvetissä kiitos!

Tuossa se taas oli ja sönkötti jotain "ihanaa nähdä sua kaunokainen, ei varmaan uskalla laulaa tänään.."; johon mä totesin, joo on niin hirvee jono ettei varmaan ehdi et ei kannata laittaa laulutoiveita. Tosiasiassa kello oli vasta jotain kymmenen (pilkku 02.30..) ja laulajia jonossa 3. Se ukko vaan ei osaa laulaa enkä tosiaan kaivannut sen kuolaa mun laululistoihin tai minne muuallekkaan. Mutta eiköhän se kuitenkin rantautunut siihen tiskille vanhan äijän kiimainen pilke silmäkulmassaan: "Kuis paljon pitäs tehä töitä että pääsis sun rintaruokintaan?" Ja mä oon ihan että mitä vittua, ihan HELVETISTI tietenkin. Äijä tokaisee kieltään lipoen "aha" ja poistuu jonnekin pöytään istumaan. Ja mä kelaan tota sen sanomaa. Ei vittu, se vaan kuulostaa niin kuvottavalta. Ei, älkää käsittäkö väärin, tykkään kyllä seksuaalisista vihjailuista silloin kun ne tulevat nuorilta, komeilta ja muutenkin cooleilta kundeilta, mutta tää tapaus vaan oli nyt liikaa.

Mä toivoin, ettei se äijän käppyrä enää palaisi juttusille, mutta toisin kävi. Siinä se taas oli kuolaamassa hullun kiilto silmissä ja jälleen ihan estottomasti tuijottamassa mun povea. Joo, mä tiedän, että mulla oli päällä v-aukkoinen paita, mutta ei se mun mielestä ollut niin huomiota herättävän avonainen kuin mitä laittaisin jos lähtisin itse ulos. Ilmeisesti olin täysin väärässä. Kuola oikeen roiskusi äijän suusta sen tokaistessa: "Sun pitäs pistää noi rinnat piiloon kun alkaa olee tosi vaikeeta olla täällä ihmisten ilmoilla.."
Hämmentyneenä katsoin typerä hymy naamalla äijään ja lupasin ens kerralla laittaa jonkun ruman säkin päälle. "Se olis joo parempi", kuului hiljaa. Huolimatta siitä, että yritin kelailla jotain täysin päinvastaista, inha mielikuva piirtyi verkkokalvoilleni: limaisen kiimainen vanha äijä silmää iskemässä, kielen lipoessa kaljuuntuneelta päälaelta putoilevaa hikeä sekä hieman housuissa pullottava..no tiedätte kyllä! Mielikuvan, jonka haluaisi pois yhtänopeasti kuin se oli tullutkin. "Ei helvetti, menes nyt siitä!" sain sanotuksi ukon lähtiessä mairea hymy naamallaan.

Tämä tapaus ei toki ollut ainutlaatuinen ja pistää miettimään, miksi niillä vanhoilla äijillä on pokkaa tuollaiseen käytökseen ja nuoremmat on keikoilla kuin eivät huomaisikaan. Toisaalta on ihan kiva että joku huomaa, mutta rajansa kaikella. Nooh, on multa kerran kysytty hotellihommissakin, että saiskos mut huoneeseen viihdyttämään, kun ulkoa ei ole löytynyt sopivan hintaista huoraa. Sen vaan sanon, että tätä tyttöä ei panna halvalla!