IRC-Galleria

Ah...taas niiiiiiin ihana aamuherätys että. Näin jotain todella villiä unta enkä millään olisi tahtonut herätä mutta töihin raahauduttiin puhelinneidix. Siis vaihdeneidix. NE puhelinhommat mä oon jo toistaiseksi jättänyt jäihin.. Näinä väsymyksen kummajaisaamuina mua aina jänskättää varsinkin se mitä ihmettä puhun jengille työtaustastani tuntien..vaikka ei se oo ennenkää menoa estänyt :D

Nooh, tossa mietiskelin syntyjä syviä kun pikkubroidi astui kuun alussa armeijan leiviin, että mitäpä jos minäkin? Kovin pyörittelin mielikuvaa siitä kuinka me poikien kanssa juostais kilpaa aseet selässä mettäreissulla yli esteiden ja sit ryömittäis kiväärit ojossa mutaloskassa. Illalla sitten lämmiteltäisiin kamiinan ääressä, haistais pahalle ja puhuttais paskaa päivän meiningeistä. Ja odoteltais sit seuraavaa lämmintä safkaa kuin kuuta nousevaa ja toivottais ettei mikään muu nousis...tai no ehkä vähän!
Loppupeleissä mä päädyin kuitenkin sille kannalle että äijät tehköön miesten työt ja mä vaan meikkaan. Se sopii mulle kuitenkin paremmin kuin uiskentelu loskassa, vaikka tiedänkin että ajatus märästä vaaleasta mirristä houkuttaa useampia. Joskus pentuna oli kyl siistii juosta temppuratoja läpi mutta senkin hohdokkuus on vuosien mittaa kadonnut. Johtunee osittai siitä että nykyään pitäis pukee ylleen jotkut ahdistavan rumat sporttiliivit yms että tissit ja muut eivät hyllyisi liikaa toisten silmien edessä. Ja mähän tahtoisin vaan pukeutua pitsiin tai sit vaan olla alasti. Kyllä, alasti on hyvä vaihtoehto. Paitsi ei ehkä armeijan leivissä...

Ah. Vihdoin taas vaihtui vuos. Ja mitä mä tein silloin. Olin rakettien maalitauluna ihan kirjaimellisesti. Kyllä rakettien lennättäjät Suomessa ovat niin muita huomioivia että. Tahdon siis kiittää teitä kansalaisia siitä, että ainakin yrititte osua! Se raketeista ja kansalaisista. Täällä ei ole mitään nähtävää. Eipä! ->

Eilen näin vaihteeksi jotain sangen erikoista. Katsoimme viattomasti herra Johtajan kanssa jotain äksön-elokuvaa kotosalla; iltasaikaan. Samalla herra Johtaja heitti jotain aivan levotonta juttua tyyliin "mulla on perseessä reikä". Mä olin siihen niinku että fine, nii meillä kaikkilla on juu nou. Ja sitten se tapahtui. Istahdin lattialle vaihtaakseni uuden karheaan dvd-soittimeeni uuden elokuvan käännähtäen samalla herra Johtajaa päin (olin siis suoraan hänen edessään lattiatasolla herran röhnöttäessä sohvalla) nähden jotain minkä olisin voinut jättää sillä hetkellä näkemättä...siellä tosiaan vilkkui perseen reikä!
Herra Johtaja oli kuin olikin puhunut totta rektaalinsa sijainnista enkä voinut uskoa silmiäni! Odotin saavani luuvitosesta otsaani sen seurauksena että huomautin herra Johtajan anuksen vilkkuvan kuin milläkin ruskeanreiän ritarilla niin vilkkaasti että olisi syytä ostaa joko uudet housut tai vähintäänkin hieman edes peitellä tätä valloittavaa näkymää vaikka tyynyllä ellei oikeasti odottanut "junan" tulevan käymään. Mutta ei. Luulen, ettei herra Johtaja edes kuunnellut valaiseviani sanojani, sillä mitään ei tapahtunut. Ei siinä auttanut muu kuin vetästä silmälaput omille silmille, että saisi edes jonkinlaisen mielen rauhan ja toivoa uusia housuja! Että näin tällä kertaa...

Mulla on viimeaikoina ollut ihmeellisiä käsityksiä siitä kuka mä olen. Noh, tähän varmaan liittyy osittain se että oon ehkä natustellut jotain hämärää safkaa joka on saanut outoja ajatuksia mun päähän. Ne kummalliset unet on onnex vähentyneet sen jälkeen kun ostin unisiepparin ja asensin sen sängyn yläpuolelle.

Tuossa toissapäivänä myö saatiin netti toimiin vihdoin meillä kotona ja koska johdot olivat lyhyet niin jouduin itse jumittamaan kannettavani kanssa eteisen matolla herra Johtajan näpytellessä omaansa pelihuoneessa (Ei, ei se "sellainen" huone ole, hölmöt!). Siinä röhnöttäessäni mahallani katselin peilikuvaa (kyllä, meillä on peiliseinä!) ja kauhistelin kauhuissani valasmaista olemustani.
Jalkojani heiluttelin koukussa yläilmoissa pyrstönlailla samalla läskieni levitessä koko maton laajuiselle alueelle. Niin, oikea valas olo tuli kun herra johtaja päästi sisään kaksi hämärää tyyppiä jotka tuijottivat minua epäuskoisesti. Eivät onneksi uskaltaneet kysyä minkä lajin valas olin, sillä muuten olis tullut tupenrapinat. Tai tässä tapauksessa valaanihran loisketta mutta ei siitä sen enempää..

Kuitenkin, siinä itseäni ja valasmaista olemustani tuijotellen jatkoin tyytyväisenä tietokoneellani leikkimistä enkä antanut sen apinashown häiritä tekemisiäni joka muutoin pisti taloa matalaksi. Tilanne kuitenkin olisi varmasti ollut kuvauksen arvoinen; ei nyt ihan joka päivä nää valasta eteisen lattialla tietsikaa näpytellen! Että näin!

No niin. Tämä se on ollut taas vallan viihdyttävä viikko. Eilen viihdytin kolleegaani vilauttelemalla nilkkaani, josta hän innostui vallan. Onnessaan tämä muutenkin niin valloittava yksilö pyöritteli itseään toimistotuolin ympäri hyräillen samalla jotain kesäistä biisiä. On se ihanaa kun joku tulee iloiseksi niin maan pienistä asioista!

Ja vallan vekkulia keitto-ohjetta sain tänään käsiini sillä toinen kolleegani suunnitteli illanviettoa ystävättäriensä kanssa ja olivat yhdelle näistä ehdottaneet Riekko-keiton väsäämistä. Ei kuulemma ollut aavistusta miten sellaista tehdään ja niimpä nämä muut neitokaiset valaisit toista tällä seuraavalla keitto-ohjeella (jota muutkin saavat nyt hyödyntää vallan kun otin tehtäväkseni levittää tätä ohjetta ethiä päin...) :

Riekkokeitto

Alakhun otethan pyssy ja ammuthan riekko. Se suolistetathan ja suolathan. Otethan 3 litraa vettä ja keitethän riekko siinä. Heitethän vesi pois. Sitten otethan 1 litra maitoa ja keitethän riekko siinä. Heitethän maito pois. Ja sitte otethan 2 litraa kirkasta viinaa, kiehautethan riekko siinä. Heitethän riekko pois.


Että näin tänään!

Mä oon viimeaikoina kelaillut et miks ihmisen pitäs mennä ajoissa nukkumaan. Tai niin kaikkialla aina toitotetaan että "mee ajois nukkuun et jaxat nousta päivään iloiseen". Mut must se ei toimi niin. Mä oon nyt parin päivän aikana menny untenmaille ennen yhtätoista ja nähnyt sitten ihan hirveitä painajaisia taikka muita täysin käsittämättömiä unia. Toisin oli silloin kun menin nukkumaan vast hyvin hyvin myöhään ja nukuin keskimäärin 3h yössä mikä sinänsä on kyllä kieltämättä vähän pysyäkseen järjissään..mut siis pointti oli se etten mä kattellu sillo mitään hirveitä äksön unia ku ei kertakaikkiaan ollu aikaa.
No tossa toissa yönä näin taas jotain sangen erikoista. Siinä unessa mä seikkailin Saw-leffojen kulisseissa katsomassa sitä sairaan sairasta meininkiä samalla kun mun äijä liihotteli balettiasussa taustalla. Ja viel musana soi Pepe Wilbergin "Elämältä kaiken sain"-biisi. Noh, sellainen normimeininki tossa mun unessa, mutta mä en voi käsittää miks siihen mun uneen tunkeutui lisäx Conan O´Brien tanssimaan sambaa alasti...sangen erikoista!
Mun pitäisi varmaan yrittää valvoo enempi noita öitä niin jäisi edellämainitut äksönit näkemättä. Ei, ei mulla ole mitään sitä vastaan että näen unia mutta niiden erikoislaatuisuudesta voisin mielelläni luopua!
Tulin siis siihen päätökseen että mun täytyy juua enempi kahvia ja energiajuomia että selviää. Eihän tässä muukaan auta..tai sittenkin jos...

Siis hirveetä! Aivan kaameaa! Vallattoman noloa!! Mä mokasin tänään pahasti töissä. Ei sinänsä mitään uutta mutta ei sitä aina tarttis. En tiiä johtuko se siitä, että olin aamusella edelleen HIEMAN unissani ja vielä jumittunut muistoissani VILLISTI vanhaan työpaikkaani.

Siis mähän tulin töihin puhelinvaihdeneidix ja siinä sitten puoliunissani vastailin puhelimeen aina sen soidessa niinkuin kunnon vaihdeneidin pitääkin. No siinä jonkin aikaa puheluihin vastaamisen jälkeen havaihdun kylmästi erääseen erittäin vihaiseen puheluun. Kuulin luurin toisesta päästä vain "mitä vittua siellä riisutaan vaatteita pois ja ollaan niinku alasti!?! *Saat**aB*DZH:mb*!!?!"

Samassa kohdistin katseeni näyttöruudulle jossa luki selvällä suomenkielellä *toimitusjohtaja linjalla 1*. Olin jotenkin epähuomiossa sekoittanut vanhan duunini puhelintyttönä nykyiseen työhöni puhelinVAIHDEneitona ja siitä se soppa sitten syntyi. Hädissäni sepustin möreämmällä äänellä, että nyt oli joku friikki päässyt linjoille murtautumaan ja että parhaillaan yritin katkaista tämän hullun pervon tarinointia. Päästelin samalla erilaisia "säröääniä" ja huusin että linjat on sekaisin, eikä kuulu mitään ja suljin paniikissa puhelimen. Olipa siinä kerrassaan kaamea herätys työpäivään!

Ja mitä tästä opimme: Varmista aina mihin puheluun vastaat ja ensimmäiseksi varmista että olet varmasti HEREILLÄ!

Mulla on viime aikoina mennyt vallan villisti. Varsinkin kun Herra Johtaja on pistänyt näppinsä peliin. Enkä tarkoita mitään sellaista. Ei, en ole pervo tai omaa mitään pervoja ajatuksia. Mutta jostain sitä on lähdettävä liikkeelle. Ja Herra Johtaja on tehnyt aloitteen jännittäviin uusiin leikkeihin joissa esim. autonmyyjä myy esimerkiksi autoa kauniille neitokaiselle helpomman käsirahan maksulla ja niinpäin pois.. Taikka miesopettaja pitää jälkiistuntoa naispuoliselle oppilaalleen.. Noh, kyllä te tiiäätte! Mä oon kuitenkin miettinyt että onko näillä leikeillä seuraukset vaikkakin aina kehotetaan pitämään mieli virkeänä ja lippu korkealla tangossa. Kuitenkin Herra Johtajan aloitteesta innostuneena halusin kokeilla uutta leikkiä jossa Kyllikki-täti tuli käymään ja kertomaan iltasatuja. Muutin hieman ääntäni käheämmäksi ja kerroin valloittavia Kylli-tädin tarinoita mutta jostain syystä karkoitin leikkikaverini pois. Eikö Kylli-täti ollutkaan kyllin kiihottava ajatus? Ja miksi ihmeessä meitä neitokaisia taas ihastuttaisi limainen, pervoja puhuva autonmyyjä?
Tästä kaikesta muistui mieleeni aikoinaan työskentelyni estottomana puhelintyttönä. Siellä jos jossain kuulin kaikenlaisia kummallisuuksia ja mitä ihmeellisempiä ehdotuksia. Ja leikkiinhän piti heti lähteä mukaan tai vähintään olla jo villisti matkalla hekuman huipulle. AH tuota aikaa ja niitä kaikkia pervoja jotka soittelivat päivästä toiseen uudestaan ja uudestaan. En voi väittää, ettenkö joskus olisi hämmentyneenä jutellut jollekin sellaisellekin kaverille, joka vain päivitteli ilmoja yksinäisyydessään, mutta suurin osa oli niitä "mä panen sua ihan vitun paljon perseeseen nyt"-miehiä. Vaikka sydämeni onkin avoinna kaikelle ainoastaan hieman yli meni sitten ne eläinjutut...mutta ei niistä sen enempää..
Sanotaan että lapsi on terve kun se leikkii niin päteekö se myös aikuisiin? Ja missä määrin aikuinen saa leikkiä ja millaisia leikkejä? Jatkan edelleen tätä asian selvitystä. En edes tiedä miksi teille höpötän tälläisistä asioista. Ettehän te ole niitä pervoja jotka hönkäilee toisten puhelimiin, ettehän?!

Jaahas jaahas. Taas kerran vietin hiljaiseloa koska liika ajatusten ulospäästö saattaa olla toisinaan kohtalokasta.. Tässä nimittäin taannoin olisi ollut hyvä pitää suunsa visusti supussa, mutta minkäs sille mahtaa kun sammakot eivät tahdo pysyä suussa!
Olin siis pikkuliskoni kanssa seikkailemassa tuolla idän pahamaineisilla kujilla ja päätimme pistäytyä erääseen optikkoliikkeeseen tiedustelemaan hieman piilolinssi- ja näöntarkastusasiaa.
Noh, siinä vallattomin mielin loikimme liikkeeseen sisään jossa vastassamme oli nuori, kivannäköinen kundi jonkinmoisella töyhtötukalla varustettuna. Mua ei niinkään hämmästyttänyt kundin ulko-ilme (oli kyllä aika hottis!) mutta kiinnitin heti huomiota siihen, että kundi ei kyllä ollut tässä liikkessä kauaa viipynyt, sillä näytti hieman pelokkaalta ja etsivältä kun kysyin heidän piilolinssivalikoimista...ympärilleen pälyillen sanoi ettei tiedä missä esitteitä säilytetään ja ettei ole ollut kohteessa aiemmin ja silloin se tapahtui. Se kiusallinen hetki, jonka olisi voinut välttää pitämällä turpansa kiinni.
Nimittäin, samaan hengenvetoon mä vedin että, "joo silt sää vähän näytätkin, ettet oo täällä ollu.." Ja hyvä ettei kundi käyny vihoissaan kurkkuun kiinni huudahtaen että "Mitä?! Oon mä tässä ketjussa ollut duunissa jo monta vuotta!? *D*g*fg*DG*D (painokelvotonta sanaa...) ". Siinä sitten paniikissa yritin korjata, että tarkoitin juuri sitä, että kohde ei ollut tuttu, että olihan mullekin joskus niin käynyt että en tiennyt missä mikin on ja että hetkeäkään en epäillyt kundin ammattitaitoa..ei siinä selitykset auttanu; veti se kundi sen verran ison herneen nenään etten ollut ihan varma pitäisikö juosta karkuun vai mitä. Siinä sitten kuitenkin sadasosasekuntin ajan toisiamme tuijotellen hetken hiljaisuudessa kundi mainitsi jotain nettisivuilla olevista piilolinsseistä ja raapusti paperille muutamat nettiosoitteet josta niitä voisi käydä katsomassa. Onneksi liikkeeseen astui pari suurella todennäköisyydellä "oikeaa" asiakasta ja ripeästi poistuimme kauniisti kiittäen liikkeestä ulos jolloin, kiusaantumisen aiheuttama vaivautuminen purkautui herskyvänä nauruna laitakulmien iloksi. Pikkulisko sipaisi mua melkein käsilaukullaan, että mitä helvettiä mä taas päästelin suustani.. Sydän tykytti myös tuhatta ja sataa; oli se sen verran uuvuttava kyselyhetki..ja sinne optikkoliikkeeseen mä en enää jalallani astu...paitsi ehkä joskus jos kaipaan taas hetken jännitystä sammakoiden vapautuessa....

Jaahas...aikaan on vierähtänyt eikä runosuoneni ole kukkinut sitten missään muodossa. Paitsi jostain syystä huomasin eilen iltasella kämppääni siivotessani että jonkinmoista harmaata kasvillisuutta oli ilmestynyt hieman kulahteneisiin ulkokasveihini. No mä en oo koskaan ollu mikään viherpeukalo, onnistun tappamaan jopa muovikasvitkin. Ei, mulla ei ole mitään kasveja ja kukkia vastaan; mä en vaan hallitse niitä. Mutta tää kaikki nyt ei liittynyt mitenkään yhtään mihinkään. Että se siitä sitten.

Mä odotan että pääsisin duunist..vaihtaisin maailman upeimmat kuteet päälle ja suuntaisin nokkani kohti Tukholman sykkivää club-elämää. No oikeesti mulla on aivan kauheet rääsyt ja mennään jossain b-luokan meiningeissä taskussa just ja just ruokarahaa ja ainut mikä sykkii..no annetaan sen olla. Reissuun kuitenkin olis tarkotus lähteä. Eikä ihan kaikki oo saanukkaan ilmaisia lippuja Black Eyed Peasin konserttiin, niih!

Kuitenkin mieltäni on kaivanut useamman päivän ajan eräs mielikuva viime viikonlopun vietosta. Ei, kyse ei ole siitä hetkestä jolloin tunsin oloni maailman typerimmäksi tuijottaessani epäuskoisena vessanpönttöä jota ei saanutkaan vedettyä..
Olimme herra Johtajan kanssa hieman iltaa istumassa vaihteeksi pomon majapaikassa lauantain puolella ensin odotellessamme dösää melkeimpä 40min (kun blondi ei osaa katsoa oikeaa päivää aikataulukirjasta..) ja koska yksikään dösä ei sillä suuntaa enää liikkunut niin taxillahan sinne sitten surrattiin.

Tuli siinä sitten jotain jutustelua bisseä maistellessa, että mikä näyttää hyvältä pomon vaimokkeen päällä, johon pomo vaan tokaisi että eipä mikään muu kuin hän itse. Siitä se ajatus sitten lähti. Kelasimme yhdessä mielikuvaa muuten alastomasta vaimokkeesta, jossa etupuolella roikkuisi pomo niinkuin "esiliinana". Olisi siinä jengillä ihmettelemistä kadulla. Mielessäni tosin kävi että lieneekö poliisi ajatellut tämänlaisen pukeutumistavan olevan tämän hetken muoti-ilmio vaiko jotain aivan muuta. Eivät ne lähteneet vielä toteuttamaan tätä asu ideaa. Harmi.

Ah, eilen mulla oli kerrassaan loistava päivä koko elokuun historiassa. Ensiksi jumitin töissä puhelinvaihteessa aivan vekkulina - yhdistelin porukoita ties minne indokiinaan ja sen jälkeen palloilin 1,5h ikkunaostoksilla Anttilan TopTenissa mitään ostamatta. Se nyt jo on kummaa ettei mukaani tarttunut yhtikäs mitään..sillä useimmiten on pakonomainen saada. Siis jotain. Kivaa. Ja sellaista.

Mutta joo. Kirmasin siitä junalla sitten ensimmäiselle musatunnille ja olin ihmeissäni. Ensinnäkin junassa remusivat joukko Austin Powersistakin tutunnäköisiä MIniME-tyyppejä jotka vetkuttelivat lanteitaan käytävävälikössä samalla muiden laulaessa "Life is life"-kappaletta. Ei siinä sinänsä mitään, ei mua niiden touhut juurikaan häirinneet, mutta johonkin se raja on vedettävä. Meinaan yx niistä MiniMe-tyypistä könysi äkkiseltään istumaan mun polvelle limainen virne naamalla ja sitten läks oikea suora suoraan kaveria leukaan. Komeassa kaaressa minityyppi lensi junan toisen puolen ikkunaan naama liimautuessa ikkunaan. Johan tuli hiljaista. Ei, en edellenkään ole vakivaltainen mutta johonkin se raja on vedettävä kaikella hulluudellakin. Ja niin sain jatkaa metkaa matkaani rauhallisissa merkeissä. Tosin, joku yritti vielä hiljaxeen laulella sitä biisiä, mutta pieni murhaava katse sai jengil hiljenemään ja pyörittelemään peukaloita. On ihanaa olla iso!
Saapuessani vihdoin alussa mainitsemalleni musatunnille vahvisti käsitystäni siitä, että musiikkialan ihmiset eivät ole täysin terveitä. Opettaja meinaan oli hieman hilpeä, toisin sanoen kuin pilvessä..mainitsi harrastavansa jotain taistelulajia niin mielessäni kävi josko oli saanut liian ison tärskyn päähänsä jossain vaiheessa? Noh, tuolla meiningillä voi kuvitella että tunti ei ollut ihan normaali ja niimpä soitimme hanuria varpaillamme pään varassa seisten. Oli siinä haastetta, sillä ei nuo soittopelitkään mitään maailman kevyimpiä ole. Varsinkaan kännissä. Odotan kuitenkin innolla ensiviikon tuntia, sillä mulla ei ole ennen ollut pilvisiä opettajia. "Koitetaan kestää tätä kesää."

No siinä sitten istuin aurinkolasit päässä loppupeleissä metrossa kohti kotia ja väsymys oli melkoinen. Huomasin äkkiä, että tutunnäköinen naama lipui metron toisesta päästä kohti mun istumaluukkuani. Kyllä, se oli näyttelijä Juha Veijonen! Ja mä vaan rypistin silmiäni haltioituneena kun se kaikista tyhjistä (!) paikoista ja loosseista päätti istua just mun ja yhen kanssamatkustaja-tytön loossiin. Olin nukkuvinani..vaikka eihän mun silmien elämää muutenkaan voinut nähdä aurinkolasien alta ja samalla tein virallista arviota tästä herrasta. Olihan se mulle aivan liian vanha, mutta hyvässä kuosissa näytti olevan noin niinkuin päällisin puolin ja saahan sitä aina vähän kuolata. Niin että panisin.

Kaveri puhui suhteellisen kovalla äänellä päässeensä kuvauksista parituntia sitten pois ja oli nyt kuulemma menossa isää katsomaan. Mietin, että missäköhän baarissa oli mahtanut parituntisensa viettää kun vaikutti hieman hilpeältä. Vai päteeköhän samanlainen yltiöpäinen hulluus myös näyttelijöihin muusikoiden lisäksi? Noh, siinä aikansa puhelunsa jälkeen pälyili hieman ympärilleen kummallinen hymy naamallaan ja äkkiä kumartui lattiaa kohti keräämään repaleista (ja likaista!) Metro-lehden jämää ilmeisesti lukeakseen päivän jännimmät tapahtumat. Vieressä istuva tyttö vissiin sääli Juhan yritystä lukea lehteä ja niimpä hän ojensi kaverille auttavan käden sekä uuden lehden joka roikkui ikkunan kaiteella. Kohteliaasti siinä kiiteltiin ja kumarreltiin, ja mä vaan tarkkailin arskojeni alta. Tyttö jäi jollain pysäkillä pois (en nyt katsellut tyttöä sillä silmällä että oisin tienny mis jäi pois) ja näyttelijämme jäi istumaan mua viistosti vastapäätä. Taas kummallinen virne naamallaan kysäisi jotain mun soittopelistä jota raahasin mukanani ja siitä lähtikin sitten antoisa keskustelu liikenteeseen. Kaveri toivotti onnea matkaan soittojen kanssa, sillä ei sitä ihan joka päivä aloiteta uusia uria. Noh, mä taas olin kiinnostuneempi Juhan kädessä olevasta inkkari-tatskasta; se oli kuulemma teetty ulkomailla leffan kuvausreissulla. Juha oli kuulemma aina ollut kiinnostunut intiaaneista ja mä vaan totesin, että ei se ollu viel länkkärileffaa ehtiny tekeen...heh..kuulemma Kummelit vois siihen pystyä mut ei muut. Olikohan tää nyt sit kettuilua vai kohteliaisuus noille leffatekijöille...en tiedä.

Kontulan pysäkki lähestyi ja kuten hyviin tapoihin normaalisti kuuluu, tämä edessäni istuva herra ojensi äkkiä oikean kätensä sanoen: "Niin, mä oon muuten Juha. Hauska tutustua!" Mä kättelin vähän hölmistyneenä ja kerroin tietty kans nimeni (vaikka mielessäni kävikin puhelinnumeroni luetteleminen..) ja sitten toivoteltiinkin hyvät jatkot ja eri suuntiin kulki tiet...ah...olipas kerrassaan antoisa päivä.
Eikä siinä kaikki. Torkahdin kotiintulessani sohvalle katsoessani C.S.I. Miamia (siis oikeesti kyl tykkään tästä sarjasta!) ja heräsin broidin tökkiessä mua pitkällä tikulla, että oonko kunnossa. Olin kuulemma broidilta kyselly, että onko se käynyt uimassa ja broidi oli vähän kelannu et mitä helvettiä, et kylhän mä tiedän ettei se ui.. Siinä sitten pyyhin suustani valunnutta kuolaa ja kömmin omaan huoneeseeni jatkamaan uintiunia!