IRC-Galleria

Jaahas jaahas. Taas kerran vietin hiljaiseloa koska liika ajatusten ulospäästö saattaa olla toisinaan kohtalokasta.. Tässä nimittäin taannoin olisi ollut hyvä pitää suunsa visusti supussa, mutta minkäs sille mahtaa kun sammakot eivät tahdo pysyä suussa!
Olin siis pikkuliskoni kanssa seikkailemassa tuolla idän pahamaineisilla kujilla ja päätimme pistäytyä erääseen optikkoliikkeeseen tiedustelemaan hieman piilolinssi- ja näöntarkastusasiaa.
Noh, siinä vallattomin mielin loikimme liikkeeseen sisään jossa vastassamme oli nuori, kivannäköinen kundi jonkinmoisella töyhtötukalla varustettuna. Mua ei niinkään hämmästyttänyt kundin ulko-ilme (oli kyllä aika hottis!) mutta kiinnitin heti huomiota siihen, että kundi ei kyllä ollut tässä liikkessä kauaa viipynyt, sillä näytti hieman pelokkaalta ja etsivältä kun kysyin heidän piilolinssivalikoimista...ympärilleen pälyillen sanoi ettei tiedä missä esitteitä säilytetään ja ettei ole ollut kohteessa aiemmin ja silloin se tapahtui. Se kiusallinen hetki, jonka olisi voinut välttää pitämällä turpansa kiinni.
Nimittäin, samaan hengenvetoon mä vedin että, "joo silt sää vähän näytätkin, ettet oo täällä ollu.." Ja hyvä ettei kundi käyny vihoissaan kurkkuun kiinni huudahtaen että "Mitä?! Oon mä tässä ketjussa ollut duunissa jo monta vuotta!? *D*g*fg*DG*D (painokelvotonta sanaa...) ". Siinä sitten paniikissa yritin korjata, että tarkoitin juuri sitä, että kohde ei ollut tuttu, että olihan mullekin joskus niin käynyt että en tiennyt missä mikin on ja että hetkeäkään en epäillyt kundin ammattitaitoa..ei siinä selitykset auttanu; veti se kundi sen verran ison herneen nenään etten ollut ihan varma pitäisikö juosta karkuun vai mitä. Siinä sitten kuitenkin sadasosasekuntin ajan toisiamme tuijotellen hetken hiljaisuudessa kundi mainitsi jotain nettisivuilla olevista piilolinsseistä ja raapusti paperille muutamat nettiosoitteet josta niitä voisi käydä katsomassa. Onneksi liikkeeseen astui pari suurella todennäköisyydellä "oikeaa" asiakasta ja ripeästi poistuimme kauniisti kiittäen liikkeestä ulos jolloin, kiusaantumisen aiheuttama vaivautuminen purkautui herskyvänä nauruna laitakulmien iloksi. Pikkulisko sipaisi mua melkein käsilaukullaan, että mitä helvettiä mä taas päästelin suustani.. Sydän tykytti myös tuhatta ja sataa; oli se sen verran uuvuttava kyselyhetki..ja sinne optikkoliikkeeseen mä en enää jalallani astu...paitsi ehkä joskus jos kaipaan taas hetken jännitystä sammakoiden vapautuessa....