Koska perjantain osalta juomingit olivat menneet täysillä käteen, oli siis pakko korjata asiaa lauantain naamat-reissulla. Olin ehtinyt olla vain jonkin aikaa himassa tämän raskaan yritysreissun jälkeen ja mielessäni vielä kummitteli yrjöltä näyttäneen kebablihan syönti heti risteilyltä tullessamme. Tämä mielikuva lihanrepaleista juoksettuneella valkoisella nesteellä oli syöpynyt ahdistavasti mieleeni ja olo oli julmin kuin koskaan aikaisemmin 2 lonkeron ja yhden patterikosanderin jälkeen.. Kaikesta huolimatta, yhdyin herra Johtajan ehdotukseen lähtemään naukkailemaan hieman lisää pomon päämajaan. Meikä oli just nähnyt todella todentuntuista unta siitä kuinka väsäsin pojille maailman upeimpia kukkakoristeisia rakennekynsiä joten lähdin onnellisin mielin matkaan!
Luulin nähneeni myös harhoja ennenkuin lähdin kotoa, sillä kuvittelin mummini hinkkaamassa kaappejamme lattiatasolla sekä väsäävän toisella kädellä mustikkapiirakkaa keittiössämme. En ainakaan muista päästäneeni ketään sisään, mutta en antanut asian häiritä vaan oletin sen olevan niitä hallusinaatioita joita voi kolmen edellisillan drinksusta saada ja jatkoin sanaakaan sanomatta matkaa..
Jostain syystä sain taas juosta dösän perässä tuloksetta ja niimpä otin paikallisen undergroundin käyttööni ja huristelin sillä keskustaa kohti. Poikkesin rauttiksella namikauppaan hetkenmielijohteessa ja samassa oli lauma pikkuteinejä ja pissiksiä repimässä hameenhelmastani nimmaria. "Tyttö sinä olet tähti" ne hokivat mun kurkkiessa niitä penikoita hämmentyneenä aurinkolasieni takaa. Ei siinä auttanut muuta kuin siirtyä syrjemmälle nimmareita kirjoittelemaan ja poseeraamaan fanikuvissa. Äkkiä tajusin, että olin myöhässä; herra Johtaja oli odotellut mua jo ainakin puol tuntii samaan aikaan kun olin viihdyttänyt yllättävää fanilaumaani.
Arvatenkin selitykset nimmarikeikasta eivät auttaneet syyksi myöhästelyyn ja sen lisäksi vielä ohjasin meidät väärään junaan. Mitäpä minä julkkis nyt olisinkaan julkisesta liikenteestä tiennyt..
No anyhow vihdoin ja viimein pääsimme määränpäähämme, jossa pomo olikin vastassa vähän erikoisemman näköisen kollegan kera. Ei sillä, että arvostelisin jengiä niiden karvapeitteen määränmukaan, mutta tämä oli mulle jotain aivan uutta. Kummatkin nostivat tassunsa ilmaan samalla päästäen suustaan äänen "murrau". Tämä lienee jokin salainen tervehdys, josta kuulisin myöhemmin päämajassa lisää. Saapuessamme päämajan ovelle, hento naisääni tivasi salasanaa. Eihän mulla ollut sellaisesta tietoa ja niimpä spontaanisti heitin "vitusti bissee" ja kas kummaa, ovi avautui ja eteemme aukeni pitkänomainen avaruuskeskuksen käytävä.
Löysimme tiemme päämajan ytimeen jossa pöydät notkuivat ilojuomista ja tunnelma oli hilpeä. Ja sain lainaksi maailman seksyimmät gollegehousut joissa itse presidenttikin olisi loistanut muodikkuuttaan!
Aikaa kului juomingeissa nopeasti ja yhtäkkiä päämajassa alkoi hälytyskellot soida ja lattian turvavalot vilkkumaan hurjaan tahtiin..Monotooninen ääni toisti mantraa "Warning, Karaoke, Warning, Karaoke.." ja siinä sitten paniikissa juoksimme päämajasta ulos kohti tätä varoituksessa mainittua turvapaikkaa. Pääsimme kuin pääsimmekin onnellisesti turvapaikan suojaan, jossa tuli pakonomainen tarve nytkähdellä lattialla sekä päästää suustaan kummallisia ääniä megafonin avulla. Olihan meillä kuitenkin salainen "naamat"-tehtävä vielä päällä eikä tehtävää sopinut jättää kesken.
Loppupeleissä muistikuvani palautuu takaisin päämajassa, jossa huomaan istuvani mitä oudoimpien avaruusolioiden keskuudessa pelaamassa pokeria. En ymmärrä sanaakaan niiden puheesta ja yksi niistä yrittää heittää yläfemmaa mutta mä en oo messistä ollenkaan. Ja siinä vaiheessa tulee fiilis sulkea silmät...