IRC-Galleria

Oli pakko taas kääntyä puoleenne jo toisen kerran tänään, sillä mulle taas tapahtui jotain aivan uskomatonta. Aloin tuossa ihmettelemään, että mistä lähtee erittäin outo ja epämiellyttävä haju, mutta etsinnöistä huolimatta en löytänyt hajun lähdettä. Samassa tajusin kollegani kadonneen teille tietämättömille ja paniikissa soittelin jo eläinsuojelulautakunnalle sekä ministeriöön terroristiuhan varalta.
Aloitin kiireen vilkkaa etsinnät lähiympäristöstäni penkin ja pöydän alta, mutta missään ei näkynyt liikkettä. Sitten kulkiessani paniikinomaisesti kohti varastohuonetta pahin painajaiseni oli toteutumassa..avatessani varaston huonetta...tuolilla retkotti ihmisen pojan ruumis!
Vaiston varassa rykäisin verhopeitteen ruumiin päälle ihan kuin omia jälkiä peitellen. En tiedä miksi, mutta jyrsin uudet bling bling-rakennekynteni lyhyeksi kahdesosasekunnissa välittämättä seurauksista. Aiemmat soittoni olivat tuottaneet jo tulosta ja ovella kilkutteli rankkuri jo hieman hermostuneena turhasta odottelusta. En todellakaan avaisi ovea tälläisen painajaisen hetkellä!
Siinä sadasosasekunttien viilettäessä silmieni edessä keksin sen, naamiotuisin roskikseksi! Samassa ajatuksen juoksussa joku päästi rankkurin sisään ja työnsin pääni vaistomaisesti vieressäni röhnöttävään roskapöntöön. Hetken aikaa kuulin rankkurin huhuilevan, mutta ilmeisesti naamioni oli täydellinen ja hän poistui paikalta vähin äänin. Samassa tunsin vaimean koputuksen olkapäässäni sekä äänen "onx kaikki okei?". Nostin päätäni ylös pelonomaisessa tilassa. Se oli se ihmisen pojan ruumis joka oli näemmä noussut kuolleista! Ja se oli varastanut kollegani ruumiinnäön. Olin hämmennyksissäni enkä saanut sanaa suustani todistaessani tätä ylösnousemusta. Ja sitten tulikin jo ne valkotakkiset miehet...