IRC-Galleria

Oli pakko taas kääntyä puoleenne jo toisen kerran tänään, sillä mulle taas tapahtui jotain aivan uskomatonta. Aloin tuossa ihmettelemään, että mistä lähtee erittäin outo ja epämiellyttävä haju, mutta etsinnöistä huolimatta en löytänyt hajun lähdettä. Samassa tajusin kollegani kadonneen teille tietämättömille ja paniikissa soittelin jo eläinsuojelulautakunnalle sekä ministeriöön terroristiuhan varalta.
Aloitin kiireen vilkkaa etsinnät lähiympäristöstäni penkin ja pöydän alta, mutta missään ei näkynyt liikkettä. Sitten kulkiessani paniikinomaisesti kohti varastohuonetta pahin painajaiseni oli toteutumassa..avatessani varaston huonetta...tuolilla retkotti ihmisen pojan ruumis!
Vaiston varassa rykäisin verhopeitteen ruumiin päälle ihan kuin omia jälkiä peitellen. En tiedä miksi, mutta jyrsin uudet bling bling-rakennekynteni lyhyeksi kahdesosasekunnissa välittämättä seurauksista. Aiemmat soittoni olivat tuottaneet jo tulosta ja ovella kilkutteli rankkuri jo hieman hermostuneena turhasta odottelusta. En todellakaan avaisi ovea tälläisen painajaisen hetkellä!
Siinä sadasosasekunttien viilettäessä silmieni edessä keksin sen, naamiotuisin roskikseksi! Samassa ajatuksen juoksussa joku päästi rankkurin sisään ja työnsin pääni vaistomaisesti vieressäni röhnöttävään roskapöntöön. Hetken aikaa kuulin rankkurin huhuilevan, mutta ilmeisesti naamioni oli täydellinen ja hän poistui paikalta vähin äänin. Samassa tunsin vaimean koputuksen olkapäässäni sekä äänen "onx kaikki okei?". Nostin päätäni ylös pelonomaisessa tilassa. Se oli se ihmisen pojan ruumis joka oli näemmä noussut kuolleista! Ja se oli varastanut kollegani ruumiinnäön. Olin hämmennyksissäni enkä saanut sanaa suustani todistaessani tätä ylösnousemusta. Ja sitten tulikin jo ne valkotakkiset miehet...

Saavuin tuossa aamulla töihin ja kipaisin samalla heitolla leipomoputiikin kautta, jota ei olisi missään nimessä pitänyt tehdä.
Siellä oli tuhottomasti erilaisia herkkuja jotka huusivat mulle kilpaa "ota mut, ota mut!". En edes tiedä miksi piipahdin tähän putiikkiin, sillä ulkona kahvitteli joku kauhuelokuvistakin tutunnäköinen hiippari, jolloin olisi pitänyt herätys kellojen soida. Mutta ei. Niimpä avoimin mielin (en ole rasisti) päätin ahtautua sisään putiikkiin välittämättä ulkona seilailevasta hämärästä heebosta. Samassa eteeni tupsahti joukko naisaktivisteja, niin että mut tönittiin pois jonosta. "Lihapiirakat on murhaa"-luki niiden kirjojen kansissa, joita heittelivät pitkin poikin puodin lattiaa. Meikä tyttö siinä sitten väisteli luotisadetta samalla kiemurrellen salakavalasti jonon ensimmäiseksi tiskin takana seisovan pelästyneen (lue: linnunpelättimen) kassaneidin näköetäisyydelle. Ja silloin päästin suustani jotain, mikä olisi tänä aamuna pitänyt ehdottomasti jättää sanomatta: "Yksi lämmitetty lihis".
Heräsin joitakin minuutteja myöhemmin leipomon pihalta ja ahterissani tuntui ahtaalta. En edes halua ajatella mitä minulle tapahtui noina kriittisinä minuutteina joista jäi käteen vain totaalinen black out sekä pieni lihamöhkäleen palanen jonka uskon olevan jäänne edesmeenneestä lihapiiraskasta. Että hyvää huomenta vaan teillekin!

Sain ihan älyvapaan idean äsken lukiessani vuokrataan asuntoja-ilmoituksia.
Oon tässä pitkään miettinyt miten ansaita lisätienestiä.
No, siitä se ajatus sitten lähti. Meillä on jo jonkin aikaa pyörinyt pihoilla isokokoisia pahvilaatikoita ja tuossa aamuisin olen tuijotellut niitä haltioituneena dösän perässä juostessa. Itsekkin kun olen virallisesti koditon yksilö niin ajattelin kehittää yhden maailman ensimmäisistä pahviloota-yksiökylistä kotikonnuilleni Kontulaan. Kyllä, alan vuokraamaan näitä valioyksiö-laatikoita halpaan hintaan, vain ja ainoastaan 500egee kuussa plus sitten sateen yllättäessä uuden laatikon hankkimiskulut. Näin ollen Helsinki saa uusia asuntoja kodittomille kujarotille ja minä taas kasvatan pankkitiliäni tekemättä niin juuri yhtään mitään. Loisto ideoiden runsauden sarvea ei voi estää!

Taas tuli pakon omainen tarve kirjoittaa joten tässä sitä ollaan. Flunssan kourissa kiemurrellen yritin vältellä tätä tapahtumaa koska jo unessa näin jo jotain sangen outoa.
Olin töissä, samalla lailla kuin nytkin, mutta seuranani oli Nalle Puhin kaltainen olento joka ehdotteli minulle kummia. Ei siinä sinänsä mitään, sillä olinkin jo kiinnostunut siitä Nalle Puhin kaverista, Kanista. Tosin minulle on ollut hieman epäselvää kaikki nämä vuodet että onko tämä Kani "herra Kani" vaiko "neiti Kani" joka taas vaikuttaa sekavasti indentiteettiini. Tämä epätietoisuus ei tosin häirinnyt enää siinä vaiheessa kun Herra Puhilta alkoi tulla sellasta tekstiä että oli pakko ottaa voimakeinot käyttöön ja hieman tirvasta nallea kuonoon. Ei, minä en ole väkivaltainen ihminen, mutta joku raja sentäs nallejenkin ahdistelulta. Näin ollen heräsin tuskan kuolaa poskiltani pyyhkien päätön pehmonalle viereltäni. Sangen karmaisevan todellinen uni.
En tiedä miksi ihmeessä teillä tuota äsköistä kerroin, sillä eihän teillä ole siihen osaa eikä arpaa. Enkä myöskään halua näiden kuumeen aikaansaamien juorujen lähtevän liikaa liikenteeseen. En osaa sanoa, miksi todellisuudessa poskiltani valui kuolaa tai miksi yleensäkin saatoin nukkua nallen kanssa kahden. Tämä kaikki pitää vain hyväksyä. Että sillä tavalla.

En ole ennen kirjoittanut päiväkirjaa, mutta tänään tapahtui jotain mikä käänsi pääni sen suhteen..voi olla että kuumeella oli sormensa pelissä tässäkin tapauksessa. Se vaan hiipi salakavalasti viereen ja hyökkäsi. Samalla mä napostelin kinkkuvoileipää jonka olin ihan onnessani vääntänyt illalla valmiix. Mun elämää vois kutsua rauhalliseksi. Mä olen rauhallinen ihminen. Paitsi arki-iltoina ja sunnuntaina. Silloin mulla on hiljaisuus kausi joka saattaa purkautua mitä jännittävämmillä tavoilla. Ei kannata testata. Seurauksista en ota vastuuta. Enkä myöskään siitä, että satuin lukitsemaan itseni toilettiin useiksi minuuteiksi vääntäen lukkoa väärään suuntaan. Sisimmältäni mä olen blondi ja se saattaa selventää moniakin käyttäytymismallejani. Ei sillä että olisin tyhmä, mutta jos värjää hiukset ruskeix ni systeriä lainaten kysyn: "tuleeko siinä aivot mukana?"