IRC-Galleria

Olen tässä viimepäivinä törmännyt useastikkin erääseen luonnossammekin asuvaan tuttuun elukkaan, meinaan siileen. Eilen joku tyyppi luki hymyssä suin Kiroilevan Siilin sarjakuvakirjaa samalla kun mä yritin kans kuikuilla siilin edesottamuksia. Jostain syystä se kaveri ei oikeen digannut kun höngin sen niskaan innoissani ja se lätkäs kirjan kiinni niin että mun pienen pieni nenukka meinas jäädä siihen väliin. Ihme hyypiö.
No siitäpä sitten muistui mieleen eräs kauhukuva parin vuoden takaa, jossa oli osallisena viaton siili rukka sekä paikallisdösä. Mä olin niinku kävelemässä porukoille tuolla idän kulmilla ja tiesin vanhastaan siellä asustelevan city-siilen joka välillä tonki jotain matoja meidänkin porukoitten rakkaassa kerrostalopuutarhassa.
Niimpä siinä sitten huomasin että se siilihän sieltä juostajolkotti töpöjaloillaan mua vastaan kuin hidastetun filmin rakkauskohdassa. Onnessani olin ottamassa piikikästä kaveriani avosylin vastaan kun samassa siili muuttikin juoksureittiään autotien suuntaan. Kuulin takaani dösän kiihdytysäänet ja samassa näin kuinka siilirukka sinetöi kohtalonsa kesken tunteikkaan tapaamisen! En ehtinyt tehdä mitään vaan katsoin kuunnellen paikalleni jähmetyneenä suu apposenammollaan kuinka siilistä kuului POKS sen suolten ja veren tirskuessa kävelykadulle ja osittain myös suoraan upouusille kengilleni. Itse piikkipallon jämät jatkoivat kulkuaan vielä jonkin matkaa dösän renkaan tahdissa ja siinä vaiheessa multa lensi ykä siihen jatkoksi..
Vieläkin näin vuosien jälkeen muistelen siiliä erityisellä lämmöllä ja sitä hetkeä kun nostin sen liiskaantuneen kuoren turvaan ja tein siitä itselleni hansikkaan muistoksi viimeisestä kohtaamisesta. Ei, en ole sairas, mutta odotan sitä päivää kun edesmenneen siiliparan jälkeläinen kokee saman kohtalon edessäni ja saan toisen hansikkaan...