IRC-Galleria

Jep. Lauantaina se sitten tapahtui. Musta tuli vanha. 25 vuotta hölmöilyä. Ja nyt olisi aikuistuttava. Mutta kun ei. Niimpä järjestin kamuille "naamat-bileet" ja kyseessähän oli virallisesti naamiaisbileet jossa sain jälleen kerran olla melko yksin naamioineni. Paitsi että eräs nimeltä mainitsematon pariskunta vaihtoi hetkellisesti vaatteet päittään ja se jos oli hienoa se. Paitsi tissi- ja kalsarivilautukset olisi voinut jäädä näkemättä. Jäi hirveät traumat tapahtuneesta ja siitä syystä joudun käymään nyt terapeutilla puhumassa tästä kokemastani kauhun hetkestä. Mutta ei siitä sen enempää..
Oli vielä migreeniä päällä perjantaista ja siis valmiiksi yrjöolo vaikken ollut yrjöä kutsunutkaan pippaloihin. Noh, eipähän tarvinnut itse remuta niin paljoa vaan se jäi muiden huoleksi. Noh, siinä vieraita odotellessa kirmailin alasti kämpässä ja laittelin pikkunatusteltavat esille. Tietenkin kähmin vähän jokaista namua ja naksua, jotta saisin parempaa tuntumaa illan ruokapuolen järjestelyyn. Olin niin innoissani, että pyörittelin suklaapaloistakin uusia namupalloja hyppysissäni ja vierittelin niitä kilpaa lattialla.
Arvon herra Johtajan saapuessa paikalle hieman aiemmin, jouduin laittamaan jotain siveellistä päälle, mutta ei tietenkään liikaa. Katselin säälivästi herra Johtajan yrityksiä muuntautua vampyyriksi tämän pidellessä hampaistaan kiinni niinkuin ne olisivat venyneet purukumin uuteen muotoon. Noh, ei tullut teräviä hampaita ja kuolakin vain valui suupielistä, ja silmiin tuli outo kiiltävänkiimain..öh, siis kiiltävänpintainen lasittunut katse. Siinä sitten kauhulla odotin tulevaa...ja samassa huomaisin herra Johtajan olevan yltäpäältä veressä. Siinä sitten vakuuteltiin, että ruumiita ei oltu tuotu asuntoon vaan että kyseessä olisi ollut teatteriverta...epäilen silti että tässä jutussa oli koira haudattuna. Kirjaimellisesti.
Anyhow, siinä sitten muutkin vieraat saapuivat ajallaan ja sitten haisteltiinkin että jokos yrjö oli tullut kylään..mutta kyseessähän olivatkin Pirkan herkullise juustonaksut jotka siellä tuoksahtivat. Ai että oli nannaa!
Kymmeneltä linnakkeemme oli määrä muuttua kurpitsaksi ja niimpä suunnistimme läheiseen yökerhoon, jossa jatkoimme siemailuja yms mukavaa jutustelua. Paikan yläkerrassa oli mitä ilmeisemmin unohtunut vaahtokylpy päälle, sillä paikka oli kauttaaltaan paksun saippuavaahdon peitossa. Tanssilattiallekin oli porukkaa hukkumassa eikä rantavahtia näkynyt missään. Ihme meininkiä. Siinä kahlatessani tietäni turvallisempaan paikkaan kenkäni hajosi ja minulle meinasi käydä tuhkimot sillä kengän irrotessa jalastani meinasi se jäädä sen sileän tien prinssin löydettäväksi. Noh, tässä onnexi oli jo käynyt niin, että pakotin herra Johtajan puhdistautumaan verestä (tämä oli eräänlainen uskonnollinen rituaali) ja sen jälkeen arvokkaasti kantamaan molempia kenkiäni minun tassutellessani avojaloin iivolkeijun askelin.
Koska tämä keiju oli tonnikeijun luokkaa eikä meditoinnillakaan saavutettu millin leijunta auttanut säästämään keijuparan jalkoja lasinsirpaleilta yms skeidalta, niin oli poistuttava vähin äänin keijun omaan kotikoloon. Kello oli vasta kax aamulla ja ja bilekeiju sammui kuin saunalyhty. Herra Johtajan puuhailuista yksinään ei sitten ole tullut sen tarkempaa tietoa..ehkä hän tanssi ripaskaa ennen sammumistaan? Ken tietää sen, mutta meille se jääköön arvoitukseksi.